Juhannusmuistoja Lofooteilta

Juhannus oli tällä kertaa aiempaa erilaisempi. Äiti soitteli pitkästä aikaa kesäkuun alussa ja kyseli aikeistamme viettää juhannusta. "No itse asiassa valitettavasti emme ole juuri silloin kotona" oli diplomaattinen vastaukseni, vaikka oikeasti en tiennyt missä muuallakaan olisimme juhannuksena kuin Sjöholmassa. Onneksi viikonlopulle saatiin aivan loistava ja todenmukainen alibi, kun huomasimme Lofooteilla järjestettävästä juhannuksen kisaviikonlopusta. Shelyesissä oli este- ja kouluratsastusluokkia, joten pakkasimme mukaan Lintsin, Tanen ja Rollen, Thomas otti kuskin paikan ja minä hyppäsin Chrissen ja groomiksi mukaan tulevan Cessin kanssa lehterille. 

Linnea, joka loisti yleensä ehtymättömillä energiavarastoillaan, oli jopa vähän voipunut pitkästä matkasta ja kisat menivät meillä tasapaksusti tuloslistojen puolessavälissä keikkuen. En kyllä ollut itsekään aivan parhaimmillani yllättävän päänsäryn vuoksi. Kaikkea kremppaa tässä oli kesän myötä tullut, mutta eiköhän tällä stressillä saanut jo somaattisiakin oireita aikaan. 

Chrissen kisastarteista porukalle jäi mieleen Rollen hyppy kouluaidan yli kesken laukkapätkän. Ratsukon ensimmäinen Helpon A:n rata olikin sitten siinä, mikä tietysti söi naista kuin pientä oravaa. 

Illalla neidit karkasivat kylille katsastamaan paikallisia juhlia, mutta edelleen jatkuneen pään jomottamisen vuoksi jätimme Thomaken kanssa hippalot väliin ja suuntasimme jalkapatikassa ihastelemaan saaren poikkeuksellisen komeita maisemia.

"Calle voisi olla ihan innoissaan sinisilmäisestä villapaitoihin pukeutuvasta kalastaja-vävypojasta" Thomas teki jutustelumme lomassa paljastuksen tätinsä miehestä, Chrissen isästä Carl Nilssonista. Purkkarit jalassa syntynyt purjehtiva venekauppias ei ollut aina ihan tyytyväinen kuopuksensa elämänvalintoihin, kuten jäämisestä Sjöholmaan tallimestariksi. Tyttö sai kaikki maailman mahdollisuudet, kuten lukion vaihtovuodet Englantiin, mutta silti, kaikesta huolimatta, se halusi roudata hevonpeetä elääkseen. 

Onneksi Calle ja vaimonsa Sylvia pitivät kovasti Sundin veljeksistä, joten ajan myötä vanhemmat ovat antaneet Chrissen olla meillä rauhassa. Sylvia oli aina ollut todella ylpeä millaiset pojat veljensä on kasvattanut ja jopa raikulipojasta, Niklaksesta, saatiin naisen tarinoissa melkoinen kultapoika. Toki olihan mies ahkera oman yrityksensä pyörittämisen kanssa ja sitä Nilssonit, yrittäjiä kun itsekin olivat, arvostivat yli kaiken. "Onneksi tyttö on sentään hyvässä seurassa teidän kanssanne, eikä aivan hunningolla" Sylvia kerran uskoutui minulle. Tyttönimeni, edesmenneen isäni sukunimi oli aikanaan, kun Thomaksen kanssa aloimme seurustella, puhutellut rouvaa ja sen ansiosta pääsin kai itse livahtamaan hänen suosioonsa.

"Kyllä Chrissellä jotain peliä jonkun kanssa on, enkä nyt tarkoita mitään norskipoikia... Talikko tippuu aina ihan heti kädestä kun whatsapp kilahtaa." tein huomion viimeaikaisista arjen askareista kotopuolessa. Thomas vaikutti mietteliäältä, mutta kieltäytyi kommentoimasta tietävänsä mitään. "Sen verran aavistelen, että kohta on taas Nilssoneilla pientä draaman kaarta tiedossa"

Hannaby Hanami Week

Viime vuonna meidän kisakausi sai oikein miellyttävän ja tunnelmaa nostattavan alun, kun lähdimme Markarydiin SIM Routine Trophyyn. Sijoituksia taisi tulla useampiakin. Tänä vuonna saman kisajärjestäjän homma oli lähtenyt pyörimään entistä isommin, kun Hannaby Hanami Week käsitti sekä koulu- että esteratsastusta erittäin keväisissä maisemissa Hannabyn linnan kirsikkapuiston laitamilla.

Treenaaminen maistui koko alkuvuoden, tai oikeastaan jo viime syksystä asti, suoraan sanottuna aivan sahanpurulta, eikä itseäni huvittanut tippaakaan lähteä Hanami Weekille. Hevosten kanssa oli vaikeuksia ja jos hetkenkin aikaa meni hyvin, niin eiköhän jo seuraavaksi paranneltu jotain kaviopaisetta tai vastaavaa vaivaa. Sjöholman kouluratsastajien leirissä sen sijaan pyyhki hyvin ja kehitystä oli tullut. Thomas innostui sopivista kouluratsastusluokista niin paljon, että ilmoitti ykskantaan pakkaavansa Lunansa autoon ja lähtevänsä vaikka itsekseen, jos ei muita tulisi seuraksi. – "Varmaan hoidat sitten kevättyöt pellolla sillä aikaa" tuli vielä kuittia perään. Yksin? No way.

Vaikka olin jo vankasti päättänyt, etten lähde Ruotsiin, pyörsin päätöksen aika lailla viime hetkillä. En tiedä mitä Thomas oli minulle syöttänyt, että pääni pehmeni pahemman kerran. Hannabyyn mentiin kunnon konkkaronkan kanssa, kun matkassa oli mukana kaikki kynnelle kykenevät eli Karo, Linnea, Sohvi ja jopa Tete. Rakas mieheni kommentoi jotain laidasta laitaan poukkoilevasta luonteestani, mutta viittasin niille kinnasta. Itsepähän kehotti osallistumaan "kun on niin hienosti tehdyt kisat tulossa". Nyt lauantai-iltana, uuvuttavan kisaviikon jälkeen, oli hyvä kuittailla Thomakselle, itselle ja koko maailmankaikkeudelle, että vaikka puitteet oli on fleek, oliko pakko lähteä reissuun henkisesti puolikuntoisena ja vasemalla jalalla heränneenä...

Mitenkä ne kisat sitten meni?

Linnean mukaan ottaamista mietin todella pitkään, mutta masokisti kun taisin olla, päätin kiduttaa itseäni ja pakata tamman hevosauton kyytiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut se ja sama jättää aasi kotiin. (Vinkki lehteen: Lähtivät jälleen kerran yhtä kokemusta rikkaampana) Maanantain 110cm luokka alkoi kahdella pudotuksella. Ensimmäinen pudotus tuli esteellä, jonka lähestymisessä Lintsi painoi lapa edellä ulospäin. Hypystä tuli todella vino ja etujalka kolahti puomiin. Toinen pudotus tuli heti perään, kun ilmeisesti edellisen esteen osumasta ärsyyntynyt tamma potkaisi takajalallaan okserin takapuomin alas. Thomas starttasi samana päivänä Vaativassa A:ssa ja aivan loppuvuoden prosentteihin ratsukko ei yltänyt. Luna sai kuitenkin hyvää palautetta ja koululeirissä mieli oli rutkasti korkeammalla kuin esteleirissä.

Tiistaina hyppäsin Sohvilla ja Tetellä 110-115cm luokan, jossa ensiksi mainittu otti "yllättävät" 4 vp. Latvialainen ei ole koskaan parhaimmillaan ensimmäisessä luokassa, joten en ollut tämän päivän tuloksesta huolissani. Sen sijaan Karon 120-125cm meni aivan keilaamiseksi, tuloksena 12 vp. Noh, eihän meillä olekaan ollut puhdasta rataa sitten PJ-karsinnan, joten tuliko tämä nyt kellekään yllätyksenä. Kuulin jo päässäni Niklaksen viisaat sanat, kuinka voidaan rempata maneesi keilahalliksi, jos edessä olevien esteiden kaato kiinnostaa. Täytyi myöntää, että vähän jopa ikävöin näsäviisasta kälyäni, joka toisinaan kaipaisi jonkinlaisen suodattimen suunsa eteen.

Keskiviikko ja torstai oli taukoa, mutta perjantaina oli jälleen kisapäivä, oikein kunnon helteisessä säässä. 125cm luokassa otimme Sohvin kanssa yhden ja Lintsin kanssa kaksi alas. Sohvin puomi oli täysin turha ja oma mokani, mikä harmitti toden teolla. Lintsi oli perus formula, joten vain kaksi puomia oli jopa itsellenikin yllätys. Hiki virtasi radalla sen verran, että Karon luokkaa varten oli pakko vaihtaa kisavaatteet. Karolla tippui 135cm luokassa yksi puomi, mutta olin muuten ihan tyytyväinen rataan. Viimeksi alla oli hallitsemattoman oloisesti vyöryvä keilapallo, nyt sain hevoseen jotain tuntumaa. Jotain pientä onnistumisen tunnetta sai tällekin viikolle. Kouluratsastuksen saralla Thomas ja Luna paransivat aiemmasta, vaikka sijoituksille ei taaskaan ollut asiaa. Silti mies oli kuin naantalin aurinko ja jaksoi tsempata minua, vaikka hän näki, ettei ratsastuksen taso vastannut entistä Disaa.

Lauantaina oli meidän entouragen viimeinen startti, kun hyppäsin Tetellä 120cm radan. Jos rata meni luottohevosen kanssa muuten hyvin lähenevästä ukkoskuurosta huolimatta, niin eiköhän tilanne korjaantunut viimeisellä esteellä – takakavio kolahti puomiin, joka päätti kellahtaa alas kannattimilta.

"No oli tämäkin reissu, ei yhtään puhdasta rataa" tyydyin tokaisemaan lauantaipäiväksi kisahoitajaksi lähteneelle Thomakselle ratsastaessani Teten pois kisakentältä.
"No älä nyt näytä noin masentuneelta tonnin seteliltä" mies yritti piristää.
"Ei ole muuta vaihtoehtoa"
"... kuin laittaa leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"

Kaikki rakastavat Vanilliinia

© Bob Cox (lisenssi)

Mukavuudenhaluisen vuonistamman, Fionan, kanssa painiessa uusi myyntihevonen Weltall Vanille eli Vani on sulattanut mutkattomalla luonteellaan sydämen jos toisenkin. Thomas sanoi, ettei ole helpompaa nuorta ratsutettavaa nähnyt, kun kolmivuotiasta totutettiin uusiin varusteisiin, juoksuttamiseen ja ratsastajaan. Kaikki on sujunut kuin vettä vaan, joten odottelemme tuleeko tässä nyt missä vaiheessa sitten takapakkivaihetta. Vanista on tullut lyhyessä ajassa koko talliporukan pikku lellikki. Erityisesti Liina ja hänen äitinsä ovat tykästyneet neitiin, mutta totesimme Vanilliinin olevan turhan alkutekijöissä, jotta siitä voitaisiin kaavailla teinitytölle ratsua. Tietysti, jos ei hevonen mene kaupaksi, niin ilomielin se saa jäädä Sjöholmaan Liinalle. Mutta se on sitten jo ihan oma juttunsa.

Liinalla on vielä ponivuosia jäljellä, mutta tietysti aina toisinaan katse siintää jo aikaan ponien jälkeen. Sjöholmaan varsomaan tulleen, ja sittemmin ilmeisen pysyvästi porukkaan jääneen Gitten vapauduttua päätimme kokeilla, miten tyttö selviää ison hevosen selässä. Gitten kesällinen orivarsa Velho ei ole vielä täysin irti emästä, mutta tamman kanssa on päästy ihan hyvin treenaamaan. Varsa opettelee samaan aikaan yksinoloa ja itsenäisyyttä.

Diili on oikeastaan loistava. Samalla kun vähän ruosteessa olevan Gitten kuntoa kohotetaan, Liina pääsee treenaamaan ja kehittymään Thomaksen opissa. Vaikka musta puoliveritamma on viipottanut vuosien mittaan ties missä, sillä on aina paikka miehen sydämessä. Mikään starttivalmis pelihän tamma ei ole, mutta toiseen koulutammaamme Lunaan verrattuna Gitte on paljon sopivampi nuorelle ratsastajalle. Katsellaan ja odotellaan minne tiimin tie vie. Se on kuitenkin selvää, että aiempi luottoratsu, Kamu, alkaa käydä jo Liinalle pieneksi ja jotain muutoksia tulee tapahtumaan.

P.S. Ostakaa Fiona ja Vani äkkiä pois!

Syksy yllätti ratsutallin pitäjän

Myrskyn tuomat rankat sadekuurot ja kovat tuulet toivat mukanaan kolean syksyisen kelin. Hevoset ja koirat on kaikki täynnä uutta energiaa ja aamulla pihalle päästyään vähän jokainen säntäilee omiaan. Pitkään niistä hienoista, lämpimistä keleistä saatiinkin nauttia (ja toisinaan vähän kärsiäkin!), joten kaipa se on todettava, että aika aikaansa kutakin. Johan sitä on jo syyskuu, melkein lokakuu.

Syksyn saapuminen ei haitannut menoa, kun suuntasimme Lunan kanssa turvat kohti Paraista ja Humlegårdin koulukisoja. Meidän pikku mustikkainen oli tietysti vähän tsirpakka, mutta asettui lämmittelyssä kiitettävästi aloilleen ja ratsastajan avuille. Tamma meni alkuvuonna vaativaa B:tä sellaisilla 62%, 67 % tuloksilla, mutta nyt oli tiedossa jännät paikat kun hevonen starttasi ensimmäistä kertaa koskaan vaativaa A:ta. Lunaa on valmisteltu kotopuolessa ajatuksella ajan kanssa, joka näkyi tasaisen varmassa suorituksessa. Tiesimme Thomaksen kanssa, että tänään meni ihan hyvin. Siitä huolimatta hieraisimme molemmat silmiämme, kun ratsukko kuulutettiin luokkansa voittajiksi ja vielä uudemman kerran, kun saimme arvostelupaperit käsiimme. 82,000 prosenttia! Tuomarilla näytti tosin olevan muutenkin aika hövelin positiivinen asenne, joten toppuuttelin Thomasta olemaan rehvastelematta sen kummemmin. Luokkavoitosta tosin saa ja pitää olla ylpeä!

Kevättä ilmassa!

Sjöholmassa ei tekeminen lopu. Thomaskin on päästänyt valloilleen jonkun sisäisen puuhapetensä ja kun yhden jutun saa valmiiksi, pitää olla jo toinen projekti valmiina. Kun ostimme tilan, mukava vanhempi herrasmies Heikki jäi pitämään meidän omistukseen siirtynyttä pientä karjatilaa, joka sijaitsee tuossa ihan nurkan takana. Viime vuoden puolella keskustelut kääntyivät sille tolalle, että vuokrasopimusta ei tultaisikaan enää uusimaan, vaan Heikki mielisi jo eläkepäiville. Jotenkin tilanne lipsahti siihen, että meille jäi pitkän linjan sjöholmalainen Markka-hieho ja sen seuraksi ostettiin kaksi ayrshire- ja yksi holsteinrotuinen hieho. Navetassa oli myös lypsykarjaa, mutta ne saatiin myytyä toisille tiloille. Onneksi Hege ei ottanut vastuista vapauduttuaan heti ensimmäistä lentoa Fuengirolaan, vaan jäi vähän auttamaan nuorta paria kotieläinsirkuksen pyörittämisessä. Vanhan mestarin tiedot ja taidot ovat kullanarvoisia!

Samalla kun hiehojen kylmäpihattoa vähän rempattiin, tehtiin lampaille astetta mukavampi asumus. Suffolkinlampaat eivät ole aivan yhtä säänkestäviä kuin kotimaiset suomenlampaat, mutta nyt niiden kelpaa viettää talvikausikin isommissa sisätiloissa.

Jotta elämä ei vieläkään ehtisi käydä liian tylsäksi, hevosmäärä on päässyt kasvamaan kolmella kauraturvalla. Braveheart of Avalon oli minulle ja Thomakselle yhteinen rakkauden kohde. Makea ori on puoliksi täysiverinen ja emän puolelta sekoitus tuttua ja tuntemattomampaa. Suuresta täysiveriprosentista huolimatta Reiska on rento herrasmies, jolla on sopivasti annettavaa sekä koulu- että esteratsastajalle. Thomastakin näkee taas aika usein tallissa muidenkin kuin Lunan karsinalla.

Murroksen Häivä on villi suomenhevoskortti. Kaksi ja puolivuotta sitten jouluaattona maailmaan tupsahtaneesta tammasta on vielä vähän vaikea sanoa onko se lintu vai kala. Pienhevosta me kai vähän etsittiin, mutta tällainen hämähäkkivarsa päädyttiin ostamaan. "Helinän" isälinja menee Pieneen Leijonamieleen ja emän puolella on paljon sellaisia nimiä, jotka miellyttivät omaa silmää. Kesän se saa kasvaa laitumella ja sen jälkeen lähdetään tutustumaan suomenhevosten ikäluokkakilpailuihin.

Kolmas tulokas on vähän sellainen, että olisi voinut olla tulemattakin. Thomaksen ravihevosista ei tullut mitään tolppakoneita, vaan ne ovat viihtyneet enimmäkseen telakalla. Mies puuhaili jotain vaihtokauppoja ja päätyi ottamaan meille raviuransa jo lopettaneen suomenhevosorin. Pohjolan Hyssy on tallin idyllisen tunnelman rikkoja, viime aikoina vissiin vähän huonolle käsittelylle jäänyt retale, josta pitäisi kuulemma nyt leipoa ratsu. Olimme Chrissen kanssa molemmat tallinovella polkemassa jalkaa, kun ori ryysäsi käytävän ketjuista läpi niin että ryske kävi. Pojat juoksivat vapaalle jalalle päässeen hevosen perässä. Katsotaan tuleeko tästä mitään vai lähteekö Hysteeri-Hyssy teu... köh, siis maitojunalla ravitallille.

Joulu jona sain lahjaksi villahousut

Valkeahko joulunodotus on saanut meidän miesväen joulutuulelle. Thomas tuli kaupasta joulutorttutaikinan ja luumuhillon kanssa ja siinäpä oli Chrissen kanssa aihetta hymyyn kun seurailtiin sivusta poikain puuhia keittiössä. Uunista ulos nostetut leipomukset eivät ehkä olleet esteettisesti ykköslaatuisia, mutta kummasti kaikki häipyivät parempiin suihin.

Jos vain olisimme Chrissen kanssa tienneet, että keittiöepisodi oli vasta alkua. Thomas on penännyt joululahjatoivettani pitkin loppusyksyä, mutta saanut aina saman vastauksen: villasukat. Lopulta mies luovutti kyselemisen suhteen ja kivahti ostavansa villahousut.

Tänään sitten sain Thomakselta aamulla viestin, että rouva voisi nyt käydä katsomassa niitä villahousujaan tallissa. Lampsin päätäni pudistellen talolta tallin puolelle pyöritellen mielessäni kuvia erilaisista villalangasta kudotuista ratsastushousuista. Vaan käytävällä olikin vastassa mies pidellen riimunnarussa tuntematonta liinahtavaa hevosta. Otus käännähti hitaasti ja varmasti katsomaan huomatessaan oviaukolla liikettä, mutta jatkoi pian porkkanoiden rouskuttamista Thomaksen kädestä. Silmäilin sanaakaan sanomatta vuoron perään hangon keksinä hymyilevää Thomasta ja paksuhkossa pörröisessä karvassa olevaa suomenhevostammaa. Syvän hiljaisen hetken jälkeen en voinut olla naurahtamatta huomatessani ne muhkeat hapsottavat talvikarvat tamman takajalkojen takapuolella.

Thomas piti lupauksensa ja sain kuin sainkin joululahjaksi ne kirotut villahousut, jotka tosin ovat (onneksi) osa uuden hevosemme talvista habitusta. Tuuliksi kutsuttava tamma oli löytynyt Myyntikeskus Alegren kautta ja sopii kuulemma niin loistavasti Ruupertin aisapariksi, ettei sitä viitsinyt jättää ostamatta. Pitkäkoipisten jousilla liikkuvien mustien kouluhevosten vannoutuneesta kannattajasta näyttäisi pikkuhiljaa tulevan maataviistävien lättäjalkaisten suomenratsujen ystävä. Alkuhämmennyksestä toivuttuani maltoin olla piikittelemästä asiasta. Tuuli tuskin tulee edistämään omaa etenemistäni esteratsastuksen saralla, mutta rauhallisen oloisesta kaverista on varmasti omat aineksensa tuomaan hieman eloa tallin arkeen. :-)

Luna päästelee lumisissa maisemissa (© Bubblejewel96)

Kouluvalmennus 12.6.2013

"Disa on taas onnistunut mainonnassa." Thomas oli tuumaillut, kun Sjöbackan maneesissa verrytteli yksi ratsukko keskiviikon Helppo B -tasoiseen kouluvalmennukseen, jossa aiheena oli rentous ja kuuliaisuus. Brainchildin virkeä musta ori "Fellu" väläytteli hyviä pätkiä, mutta silloin tällöin sen keskittyminen herpaantui tahtirikkoon tai pieneen takapuolen viskomiseen.

brainchild - Rägbys Vociferous
Fellu ei alkuun osoittanut kovin suurta kiinnostusta tehtäviä kohtaan, vaan se kulki vauhdikkaasti vähän sinnepäin. Ratsukolla oli verryttelyssä hyviäkin pätkiä, mutta aina välillä ori mutkitteli johonkin suuntaan. Omista maailmoistaan Fellu havahtui, kun ratsastaja haki sitä kuulolle neliön muotoisella kuviolla, jossa hän ensin seisautti hevosen ennen kulmia ja siirsi siitä etuosan oikeaan suuntaan. Brainchild keskittyi olemaan eläytymättä liikaa tilanteeseen ja pitämään kädet rauhallisesti paikoillaan. Ratsastaja sai pidettyä hyvän, tasaisen tuntuman, mikä rauhoitti herkkää Fellua. Lopulta harjoitus onnistui sujuvasti hyvässä tahdissa pysyen niin käynnissä kuin ravissakin. Laukkaa harjoiteltiin ympyrällä, jossa joka toisella neljänneksellä nostettiin laukka ja joka toisella siirryttiin käyntiin. Ensimmäiset nostot olivat oikein hyviä, mutta sitten ori sai vipinää kinttuihin, eikä olisi malttanut vaihtaa hitaampaan askellajiin pompottamatta hetken ravissa tai heilauttamatta takasiaan vähän ilmassa. Fellun käydessä kierroksilla, on parempi saada istunta-avut läpi ja mielummin antaa sen mennä vähän eteenpäin, kuin ottaa liiaksi ohjilla kiinni, jolloin orilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä ylöspäin pomppujen muodossa. Brainchild antoi Fellulle enemmän tilaa ja huomasi, että pienet ohjan puristukset nyrkkiin ja syvälle satulaan istuminen riittivät tasaisten siirtymisten tekemiseen.

Kohokohtia kesältä

Kesän toimintasuunnitelmat menivät hyvin nopeasti uusiksi, kun Thomas raukka mursi Gretan kanssa temppuillessaan jalkansa heti kesäkuun alkupuolella. Koko tallin hoito lankesi Disan harteille, jonka samalla pitäisi hoitaa myös ulkomaan kilpailut Saviourin ja Norma Jeanen kanssa. Pulmatilanteen pelastajaksi osoittautui Thomaksen ja Tommyn juuri ylioppilaaksi päässyt serkkutyttö Christine, joka on muutamat kerrat käynyt ratsastelemassa Joonallakin, vaikkei muuten ole juuri kilpailuntäyteisten ponivuosiensa jälkeen ollut hevosten kanssa tekemisissä. Nyt neitonen kuitenkin ilmoitti olevansa valmis auttaman hevostilaa hädässä ja tulemaan Sjöbackaan töihin, ettei Thomaksen tarvitse rasittaa murtunutta jalkaansa liikaa.

Kilpamatkat Saksaan onnistui sjöbackalaisilta loistavasti. Savvy on pysynyt hyvin kehitykseksessä mukana ja sijoittui jo rutiininomaisesti toiseksi A**-tasoisessa luokassa ja otti voiton Angerbachissa! Nono puolestaan sijoittui M**-luokassa (135cm) ja voitti 125cm luokan. Jos sama vauhti pysyy, hyppää Nono varmasti ensi vuonna 145cm-150cm luokkia, sillä tammassa on valtavasti käyttämätöntä kapasiteettia, eikä se tunnu vielä laittavan kaikkeansa peliin.

Syksyä kohden Thomaksen jalkakin on jo tullut parempaan kuntoon, mutta Christine on pysynyt tallin arjessa mukana auttaen villikkovarsojemme Linnean ja Rollen kanssa, sekä kevyenä ja pienikokoisena pitänyt ponikokoisen jätkäporukan Rialton, Ronin ja Finskan kuntoa yllä. Kouluratsastuksessa kilpaillut tyttö sai syksyksi pienen lisäprojektin 3-vuotiaasta puoliveritammasta Call Letter Blues HRW. Bluesiksi kutsuttu hauska piirtopää on tulevaisuuden kouluratsu vanhasta suvusta, jossa virtaa runsaasti hannover- ja trakehnerverta. Tamma on hyväkäytöksinen ja sopusuhtaisissa mitoissa oleva, joten se päätettiin astuttaa, vaikkei kesää enää ainakaan kurjien säiden puolesta ole jäljellä. Ensi kesäksi toivotaan syntyväksi FWB-varsaa, jonka isä on Västerbyn omistama GP-voittaja Codec de Grant.

Kouluvalmennus 19.9.2010

Disa on juurikin Saksassa kilpailemassa uuden estetykin, 7v KWPN-tamman Norma Jeanen ja tutun Savvyn kanssa. Sateisen syyspäivän kouluvalmennus lankesi Thomas Sundin harteille. Helppo A-tasoinen porukka perehtyi tarkemmin ratsun herkkyyteen ja siirtymisiin tallin maneesissa.

Sonju - HC Dec 24th
Dekki oli tunnin alussa oma ihana itsensä ja Sonju sai palautella ponia maan pinnalle. "Lämmittelynä" harjoittelimme eritempoisia käyntejä, mutta poni oli niin innoissaan uusista vieraista, ettei oikein malttanut kunnolla keskittyä. Ravissa tehtiin samaa ja vaikka Dekki aluksi purki hieman turhaa energiaa painamalla rajusti kädelle, se alkoi Sonjun sinnikkään työn jälkeen keskittyä ratsastajaansa eikä muihin hevosiin. Ravilisäykset olivat edelleen hyvin vauhdikkaita ja hieman kontrollin ulkopuolella, mutta muuten meno oli paremman näköistä. Varsinaisessa harjoitteessa Dekki ravasi sokerinpaloilla neliön malliin rajatulla pääty-ympyrällä joka toisen sivun ja käveli toisen. Tajutessaan jutun jujun, poni alkoi ennakoida käännöksiä ja ravia, joten Sonju sai tehdä täyden työn pitääkseen ratsunsa kurissa. Sama harjoite tehtiin laukassa ja ravissa. Sonju kiinnitti erityishuomiota istuntaansa, joka laukassa oli ajoittain hieman epätasapainossa, ja Dekki oli paljon parempi myös ravissa. Laukka-käynti -siirtymisissä Dekki alkoi taas ennakoimaan, mutta Sonju sai pidätteillä ponin kuulolle.
Dekki on erittäin vauhdikas poni, ja ratsastajan on keskityttävä kanavoimaan ponin energiaa oikein. Siirtymiset olivat energisiä, mutta hyvässä tasapainossa. Kotitreenissä voi pysähdyksien ja siirtymisien avulla treenata kuulolla olemista ja entistä nopeampaa, mutta tarkempaa reagoimista.

Hawering - Heinämäen Tähtisumu
Ratsukko käveli niin apaattisen näköisenä, että heti ensitöikseen Hawering sai päästellä tammalla pari kertaa maneesin ympäri laukassa saadakseen puoliunessa nuokkuvan ratsunsa hereille. Sen jälkeen tamman lisätty käynti alkoi erottua keskikäynnistä. Ravissa tehtiin samaa temmonvaihtelua ja Hawering sai edelleen tarmokkaasti pyytää Murua paremmin kuulolle ja eloisammin eteenpäin. Ravilisäykset jäivät vähän latteiksi, mutta saivat tammaan jotakin eloa seuraavaan tehtävään. Sokerinpaloilla neliön muotoon rajatulla pääty-ympyrällä Muru ravasi ja käveli joka toisen suoran. Käyntiin siirryttäessä Muru lysähti etupainoiseksi ja ravikäskyihin reagointi tuli aavistuksen myöhässä. Ratsastajan täytyi saada tammaa edestä kevyemmäksi aktivoimalla takaosaa, eikä antaa sen laahustaa epämääräisesti eteenpäin. Ravisiirtymisissä Hawering antoi pari kertaa terävämmät avut ja Muru alkoi toimia nopeammin. Laukka-ravi-siirtymisissä tamma hieman jyräsi kulmissa, mutta Haweringin kiinnittäessä huomion ulko-ohjaan, ongelma lähes katosi. Muruun laukka sai elämää ja siirtymiset laukasta käyntiin ja toisinpäin sujuivat mallikkaasti.
Muru on hyvin rauhallinen liikkeissään ja Hawering saa kiinnittää huomiota, että saa tamman hyvin kuulolle ja reagoimaan käskyihin heti eikä metrin päästä.

Johku - Split's Banana
Bansku yritti aluksi pomotella ratsastajaansa tehden omia käännöksiään, mutta tottunein ottein Johku komensi orinsa ruotuun. Lämmittelyharjoituksen eritempoiset käynnit sujuivat hyvin, vaikka poni yrittikin välillä hieman nakella niskojaan. Sama harjoitus ravissa sujui hyvin samaan tapaan, vaikkakin siirryttäessä lisätystä keskiraviin Johku saa varoa lysähtämistä ja muistaa istua selkä suorana. Pääty-ympyrä oli rajattu sokerinpaloilla neliön muotoon, jonka joka toinen sivu ravattiin ja käveltiin. Kulmissa, jonka jälkeen siirryttiin raviin, Bansku painoi lievästi lapa edellä. Johku aktivoi sisäpohjetta ja piti ulko-ohjaa paremmin tuella ja poni asettui sievästi kulmiin. Sama harjoitus tehtiin myös ravissa ja laukassa, joka oli ratsukon päivän parasta antia. Bansku oli täysin kuulolla ja siirtymisiin ei tullut pahoja rikkoja. Käynti-laukka-siirtymisissä se yritti hieman ennakoida, mutta Johku pysyi tarkkana ja osasi myödätä ja pidättää juuri oikeilla hetkillä, eikä Bansku päässyt puuhaamaan omia juttujaan.
Ratsukon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota yhteistyön sujuvuuteen. Alussa Bansku nakkeli niskojaan, mutta kummankin keskittyessä tehtäviin, näytti meno hyvältä.

Ada - Vapun Kaipuu
Vappu liikkui hyvin eloisasti hieman vapaammassa muodossa, eikä temmonvaihtelut käynnissä ja ravissa tuottaneet ongelmia. Sokerinpaloilla oli rajattu pääty-ympyrä neliön malliseksi ja tarkoituksena oli ravata ja kävellä ja joka toinen sivu. Vappu yliasettui sisään kulmissa Adan nojatessa huomaamattaan liikaa sisäpuolelle. Ratsastajan keskittyessä pysymään tasapainoisena selässä, sujuivat kulmat paremmin. Siirtymiset olivat tarkkoja, mutta Vappu kaatui hieman eteen unohtaen käyttää takajalkojaan. Ratsukko sai harjoitella siirtymisiä pysähdyksestä raviin ja laukkaan saadakseen takaosaa paremmin mukaan. Loppua kohden tamma alkoi käyttää takajalkojaan aivan erilailla kuin tunnin alussa ja siirtymiset olivat eleettömiä.
Ratsukko on kilpaillut vaativalla tasolla, mutta otettiin kuitenkin valmennukseen mukaan. Tamma osasi kantaa itseään hyvin, mutta takajalat jäivät välillä "työttömiksi". Harjoitukset pysähdykstä suoraan laukkaan auttoivat ja voivat olla hyödyllisiä tehdä myös kotona.

Kouluvalmennus 31.5.2010

Aurinko porotti kesäisesti lähes pilvettömältä taivaalta, mutta Sjöbackan ensimmäinen valmennusporukka kerääntyi viileän maneesin perukoille harjoittelemaan yhteisen sävelen saloja. Oma Thomas Sundimme valmensi kolmea n. Helppo B -tasoista ratsukkoa perehtymään kuuliaisuuteen ja pehmeiden apujen käyttöön.

Emma P. - Anffin Leijonankita
Tammaa ilmeisesti hieman pelotti uudet maisemat ja se alkoi käydä kuumana, kun Emma alkoi kerätä parempaa tuntumaa verryttelyn jälkeen. Hetken ajan ratsukko sai tehdä voltteja ja totutella, jolloin Kukka alkoi vihdoin olla yhteistyönhaluinen. Ensimmäisessä harjoituksessa oli temmonvaihtelua pääty-ympyrällä. Tamma ei heti malttanut hiljentää käyntiä, vaan alkoi väistää pidätteitä sivulle. Emma sai korjattua ongelman pian, kun topakasti suoristi kaulan ja piti pohkeen kiinni Kukan yrittäessä pungeta. Temmonlisäyksissä ratsukolla ei ollut ongelmia; Kukka esitti oikein hyvää lisättyä käyntiä. Ravissa Kukka yritti jälleen karata pidätteiltä, mutta ratsastaja oli hereillä eikä minkäänlaista punkeamista ollut havaittavissa loppuaikana! Ravi meinasi jäädä löysäksi, sillä Emma jäi puristamaan liian kauaksi aikaa pohkeilla, eikä Kukka jaksanut enää reagoida pyyntöihin. Kun ratsastaja muisti hellittää jalkaa ja antaa vain nopeita, mutta teräviä käskyjä, alkoi löytyä eloisampi keskiravikin. Ratsukon työskentely laukassa oli kuin eri planeetalta; Kukka oli täysin kuulolla.
Harjoituslaukka oli välillä hieman laahaavaa, mutta se luultavasti korjaantuu kun tamma saa lisää rutiinia. Suosittelen kotona treenattavan laukannostoja ja muita takaosaa vahvistavia harjoituksia. Muissa askellajeissa Emman kannattaa kiinnittää huomiota jalkoihin, jotka eivät saa jäädä puristamaan liian pitkäksi aikaa.

Jillian - Leticia
Ratsukolta löytyi heti alusta alkaen hyvä, reipas tahti Letician ollessa hyvin kuulolla. Aloittaessamme temmonvaihtelun harjoittamisen isolla pääty-ympyrällä, pysyi tamma ihailtavan kevyesti tuntumalla, eikä hidastettu ja keskikäynti tuottaneet mitään ongelmia. Ravissa Jillian kadotti kultaisen istuntansa ja Leticia alkoi vastustella pidätteitä vetämällä kaulansa pitkäksi ja kiihdyttämällä vauhtia. Ratsukko löysi ratkaisun ongelmaan käynti-ravi siirtymisistä, jolloin Jillian sai parannettua istuntaansa ja herkkä tamma jaksoi taas kuunnella ratsastajaansa. Ravivaihtelut onnistuivatkin yhtä komeasti, kuin käynnissä. Laukannostot saivat mukavasti pilkettä tamman silmäkulmaan, tulipa pari pientä pukkiakin nähtyä! Leticia innostui sen verran, ettei olisi taaskaan jaksanut keskittyä pidätteisiin alkaen viskellä päätään. Ratsukko otti pari uutta laukannostoa ja lopulta löytyi hyvä keskilaukka, jossa Jillian sai haettua tammaa pohkeen eteen ja hidastamaan harjoituslaukkaan.
Päällisin puolin varsin mallikelpoinen ratsukko, kunhan Jillian muistaa olla tarkkana istunnan kanssa, eikä lähde vetämään ohjista kilpaa hevosen kanssa - voittaja on tiedossa etukäteen.

Sofia H. - Dóminik frá Nettlakoti
Niki oli rauhallinen, erittäin rauhallinen tänään! Verryttelyn jälkeen aloitettaessa temmonvaihtelut pääty-ympyrällä, oli orin käynti kuin humaltuneen hoipertelua. Niki ei ollut ottaa kuuleviin korviinsa teräviä käskyjä, joten Sofia näpäytti raipalla hieman eloa ratsuunsa. Hitaan käynnin löytymisessä ei ollut ongelmia, mutta keskikäynti jäi osittain vaisuksi. Heti raviharjoituksen alkuun ratsastaja osoitti Nikille, ettei nyt laiskotella ja harjoitusravi oli hyvin eloisaa verrattuna käyntihidastuksiin. Keskiravissa Sofia jostakin syystä hölläsi tuntumaa ja ori tikitti eteenpäin lyhyin askelin. Höllääminen oli iskostunut Sofian selkäpiihin niin tiukasti, että asian kanssa saatiin painia hetken aikaa. Kun ratsastaja onnistui pitämään hyvän tuntuman keskiravissa Nikin satunnaisista niskojen nakkelusta huolimatta, muuttui ravin tahti paremmaksi. Ompelukone vaihtui lentäväksi islantilaiseksi, vaikkei lisätty ravi kuulunutkaan varsinaisesti treenisuunnitelmaan. :) Ratsukko esitti hyvää keskilaukkaa, mutta harjoituslaukassa ori tiputti muutaman kerran raville. Jälleen paneuduttiin tuntumaan, sekä muistutettiin ratsua, ettei nyt ole aika iltapäiväunille. Lopputunnista Sofia onnistui saamaan Nikin kelpoon harjoituslaukkaan.
Hauska pari, joka esitti ylivoimaisesti päivän parasta keskiravia. Sofian on vain muistettava olla antamatta hyvää tuntumaa pois, jolloin Niki hiipuu ja askel vain lyhenee.