Kaikki rakastavat Vanilliinia

© Bob Cox (lisenssi)

Mukavuudenhaluisen vuonistamman, Fionan, kanssa painiessa uusi myyntihevonen Weltall Vanille eli Vani on sulattanut mutkattomalla luonteellaan sydämen jos toisenkin. Thomas sanoi, ettei ole helpompaa nuorta ratsutettavaa nähnyt, kun kolmivuotiasta totutettiin uusiin varusteisiin, juoksuttamiseen ja ratsastajaan. Kaikki on sujunut kuin vettä vaan, joten odottelemme tuleeko tässä nyt missä vaiheessa sitten takapakkivaihetta. Vanista on tullut lyhyessä ajassa koko talliporukan pikku lellikki. Erityisesti Liina ja hänen äitinsä ovat tykästyneet neitiin, mutta totesimme Vanilliinin olevan turhan alkutekijöissä, jotta siitä voitaisiin kaavailla teinitytölle ratsua. Tietysti, jos ei hevonen mene kaupaksi, niin ilomielin se saa jäädä Sjöholmaan Liinalle. Mutta se on sitten jo ihan oma juttunsa.

Liinalla on vielä ponivuosia jäljellä, mutta tietysti aina toisinaan katse siintää jo aikaan ponien jälkeen. Sjöholmaan varsomaan tulleen, ja sittemmin ilmeisen pysyvästi porukkaan jääneen Gitten vapauduttua päätimme kokeilla, miten tyttö selviää ison hevosen selässä. Gitten kesällinen orivarsa Velho ei ole vielä täysin irti emästä, mutta tamman kanssa on päästy ihan hyvin treenaamaan. Varsa opettelee samaan aikaan yksinoloa ja itsenäisyyttä.

Diili on oikeastaan loistava. Samalla kun vähän ruosteessa olevan Gitten kuntoa kohotetaan, Liina pääsee treenaamaan ja kehittymään Thomaksen opissa. Vaikka musta puoliveritamma on viipottanut vuosien mittaan ties missä, sillä on aina paikka miehen sydämessä. Mikään starttivalmis pelihän tamma ei ole, mutta toiseen koulutammaamme Lunaan verrattuna Gitte on paljon sopivampi nuorelle ratsastajalle. Katsellaan ja odotellaan minne tiimin tie vie. Se on kuitenkin selvää, että aiempi luottoratsu, Kamu, alkaa käydä jo Liinalle pieneksi ja jotain muutoksia tulee tapahtumaan.

P.S. Ostakaa Fiona ja Vani äkkiä pois!

The leading horse is white, the rest of the horses are red

Sundin veljekset väläyttelivät taas loistokasta huumoriaan muuntelemalla hieman Scooterin vanhan biisin sanoituksia. Hevoslaumaa katsoessa on tosin myönnettävä, että rautias näyttäisi olevan suosikkini hevosväreistä. Tästä saatiin jälleen yksi hyvä esimerkki, kun päädyin Ronin kasvattajan puheille ja valittelin, että joku kiva yleishevonen voisi olla kiva. Niklas on innostunut ajopuuhista päästyään keväällä seuraamaan parivuotiaan welshvarsamme Rollen ajo-opetusta. Miehellä on kuitenkin sen verran kokoa, että reilun 130cm kokoiseksi kasvava siro poniori ei ole kaikkein optimaalisin kärryttelyihin. Thomaksen mielestä meillä on jo tarpeeksi suomenhevosia, joten utelin Ronin kasvattajalta, mikäli hän tietäisi myytäviä allrounder cobeja. Näinpä minulle esiteltiin 4-vuotias ori Llygedyn Dewydd. Olisin voinut ostaa suloisen otuksen jo pelkästään kuvan ja isäorin perusteella -  Dunia komeammaksi ei cob varmaan voi mennä!

Ansaitulle lomalle päässyt tallityttömme Christine vietti pitkää viikonloppua Briteissä, joten hälytin Niklaksen mukaani katsomaan hevosta livenä. Melkein harmitti, ettei tullut otettua kuljetusautoa heti mukaan, sillä niin yksimielisiä olimme orin ostosta. Komean ulkomuodon lisäksi Dewydd on käytökseltään oikein miellyttävä. Onhan sillä jotain omia juttujaan, mutta saa nähdä, mitä iän tuoma kokemus saa aikaan...

Kävimme katsomassa Dewyddiä vielä toisen kerran parin päivän sisällä, kunnes tein lopullisen päätökseni, jonka myötä elokuun alkupuolelta alkaen Sjöbackan welshporukkaa on vahvistanut Llygedyn Dewydd. Nykyiseen kutsumanimeen Taneen päädyimme pienen sanamuuntelun jälkeen. Dewydd - David - Taavetti - Taneli - Tane!

Holsteinunelmista totta

Thomas on pyörittänyt yksin tallin arkea Disan ollessa tällä hetkellä Saksassa kilpailujen vuoksi Savvyn, Norma Jeanen ja Rialton kanssa. Tommy innostui "Nonosta" niin paljon, että on alkanut suostutella hollantilaistamman jättämistä meille, kun se tulee Suomeen. Se on kyllä oikein sympaattinen ja kapasiteetikas hevonen ja vielä rautias merkeillä - ratsastajansa suosikki hevosväreistä. Talli on nyt kuitenkin niin täynnä, että jopa neljä omistuksessamme olevaa hevosta on jouduttu jättämään Saksaan ja ranskalaistamma Tete Grånholmin tilalle, josta käsin se kilpailee Larissan kanssa.

Ollessani hyppäämässä Larandossa, Tommy oli poikennut katsomaan lähistölle jotakin nuorempien hevosten pikkukierrosta ja seuraavana päivänä olimmekin koeratsastamassa 6-vuotiasta tammaa Vixenfee. Raamikas holstein ihastutti rehellisellä hyppytyylillään ja yhteistyönhalullaan, vaikka tammalla oli kuulemma juuri paha kiima päällä. Teimme "Vixestä" kaupat, mutta se jää ainakin lokakuun loppuun asti Saksaan, jonka jälkeen toivomme sen menevän suoraan uudelle omistajalle, sillä se myydään mieluusti tulevaisuuden 130-140cm luokkien hyppääjää etsivälle ratsastajalle.

Heti Vixen ostoa seuranneena päivänä saimme hevoskauppiasystävältämme Mila Sommelta viestiä, että stuttgartilainen Klaus Zessin siittola aikoo myydä eräänlaisessa huutokaupan tapaisessa myyntitilaisuudessa kaikki kilpahevoset ja vanhemmat varsat jättäen vain siitostammat itselleen. Saavuimme paikalle ilman mitään suurempia odotuksia, sillä henkisesti olemme Tommyn kanssa enemmän esteratsastajia ja Thomas the kouluratsastaja oli jäänyt Suomeen. Myynnissä oli upeita 3-10v kouluratsuja moneen makuun, mutta yksikään ei oikein iskenyt meihin. Porukkaa alkoi häipyä juuri GP-debyyttinsä tehneen orin hinnan kohottua reippaasti kuusi numeroiseksi. Kohtalon tilauksesta jäimme Zeissin tiluksille vielä toviksi Tommyn törmättyä Savvyn entiseen hoitajaan, joka oli matkannut sen kanssa Helsingin satamaan asti. Nuoret miehet keskittyivät juttelemaan yhteisestä kiinnostuksen kohteestaan, joten syvennyin katselemaan esillä olevaa kimotammaa, jolle ilmavat liikkeet näyttivät olevan helppoa. Kyseessä oleva Cocoa-tamma oli pärjännyt etenkin viime vuonna 6-vuotiskaudellaan loistavasti, mutta on joutunut olemaan kesään asti poissa kisoista erinäisten pikkuhaavereiden vuoksi. "Cocossa" kuitenkin näytti olevan rutkasti kapasiteettia, joten uskalsin tehdä tammasta tarjouksen. Suureksi yllätyksekseni tarjoukseni hyväksyttiin ja tamma siirtyi omistukseeni pilkkahinnalla saksalaisten kummastellessa tamman vähäisiä tuloksia 7-vuotiskaudelta. Lyhyessä ajassa toinen holsteinostos on paljastunut oikeaksi prinsessakohtelua vaativaksi diivaksi, joka myös myydään enemmän kuin mieluusti tulevaa vaativien luokkien tykkiä kaipaavalle kouluratsastajalle!