Kevään uutuudet

Sjöholman mäellä riittää vipinää Thomaksen pään menoksi, vaikka Disa huitelee Belgiassa valmentautumassa Karon ja Linnean kanssa. Chrissen vanha tuttu, Cecilia Eriksen, toi nimittäin uuden orivarsansa Pyryn painikaveriksi. Vaikka Chrisse ja "Cessi" eivät ole olleet hetkeen tekemisissä, juttu vaikutti jatkuvan sujuvasti siitä mihin viimeksi oli jääty. Kaksikko on lyhyessä ajassa ehtinyt punoa vaikka ja mitä juonia, joihin liittyvät muun muassa upouudet hollantilaishepat Wieske ja Cornullo, sekä Cessin opiskelut ratsastuksenohjaajaksi. Annoimme alustavasti Thomaksen kanssa siunauksemme heidän ideoinnilleen, mutta tiedotetaan siitä tarkemmin sitten kun jutut ovat ajankohtaisia...

Cessin oma hevonen "Aapo" on vasta vuoden vanha rasavilli orivarsa, joten nuori nainen on saanut touhuta Hollannista tuotujen hevosten kanssa. Thomas keskittyy mieluusti kevään tuleviin kisajärjestelyihin, maatalouteen ja muihin omiin projekteihinsa, eikä Chrissellä riitä vuorokaudessa tunnit ihan joka hevosen selkään kiipeämiseen, vaikka Liina on äitinsä kanssa apuna parhaansa mukaan. Uudet hollantilaisetkin oli tarkoitus laittaa mahdollisimman pian pakettiin ja uusille omistajille, mutta katsotaan nyt sitten kuinka kauan nämä oleskelevat Sjöholmassa.

Wieske on hauska musta-valkokirjava friisiläisen ja irish cobin risteytys. Tamma on rauhallinen ja reilu tyyppi, mutta tilanteen tullen sillä on myös omaa tahtoa. Cornullo puolestaan on allrounder puoliveriruuna. Kaikessa hyvä, muttei missään paras. Harrastehevosena veikkaan sen olevan painonsa arvosta kultaa. Chrisse vähän yritti vinkata Cornullosta Liinan äidille, Evalle, mutta nainen ei vaikuttanut olevan järin innostunut. Eva ihastui kovasti aiempaan myyntihevoseen Vaniin, mutta päätyi lopulta olemaan ostamatta nuorta tammaa itselleen ja tyttärelleen. "Hoitohevoset Tuuli ja Gitte saavat riittää, niin rahapussi kiittää" nainen muotoili ajatuksensa runoksi. Päätöstä ei voi muuta kuin kunnioittaa. Olisipa itsekin osanut vetää rajan tuossa vaiheessa.

Kaikki rakastavat Vanilliinia

© Bob Cox (lisenssi)

Mukavuudenhaluisen vuonistamman, Fionan, kanssa painiessa uusi myyntihevonen Weltall Vanille eli Vani on sulattanut mutkattomalla luonteellaan sydämen jos toisenkin. Thomas sanoi, ettei ole helpompaa nuorta ratsutettavaa nähnyt, kun kolmivuotiasta totutettiin uusiin varusteisiin, juoksuttamiseen ja ratsastajaan. Kaikki on sujunut kuin vettä vaan, joten odottelemme tuleeko tässä nyt missä vaiheessa sitten takapakkivaihetta. Vanista on tullut lyhyessä ajassa koko talliporukan pikku lellikki. Erityisesti Liina ja hänen äitinsä ovat tykästyneet neitiin, mutta totesimme Vanilliinin olevan turhan alkutekijöissä, jotta siitä voitaisiin kaavailla teinitytölle ratsua. Tietysti, jos ei hevonen mene kaupaksi, niin ilomielin se saa jäädä Sjöholmaan Liinalle. Mutta se on sitten jo ihan oma juttunsa.

Liinalla on vielä ponivuosia jäljellä, mutta tietysti aina toisinaan katse siintää jo aikaan ponien jälkeen. Sjöholmaan varsomaan tulleen, ja sittemmin ilmeisen pysyvästi porukkaan jääneen Gitten vapauduttua päätimme kokeilla, miten tyttö selviää ison hevosen selässä. Gitten kesällinen orivarsa Velho ei ole vielä täysin irti emästä, mutta tamman kanssa on päästy ihan hyvin treenaamaan. Varsa opettelee samaan aikaan yksinoloa ja itsenäisyyttä.

Diili on oikeastaan loistava. Samalla kun vähän ruosteessa olevan Gitten kuntoa kohotetaan, Liina pääsee treenaamaan ja kehittymään Thomaksen opissa. Vaikka musta puoliveritamma on viipottanut vuosien mittaan ties missä, sillä on aina paikka miehen sydämessä. Mikään starttivalmis pelihän tamma ei ole, mutta toiseen koulutammaamme Lunaan verrattuna Gitte on paljon sopivampi nuorelle ratsastajalle. Katsellaan ja odotellaan minne tiimin tie vie. Se on kuitenkin selvää, että aiempi luottoratsu, Kamu, alkaa käydä jo Liinalle pieneksi ja jotain muutoksia tulee tapahtumaan.

P.S. Ostakaa Fiona ja Vani äkkiä pois!

Poni brittiaksentilla

Paluumatka Irlannista takaisin kotiin ei sujunut aivan mutkitta. Lentomatka katkesi sankan sumun vuoksi Walesin rannikolle, josta meidän täytyi kulkea kuljetusrekan kanssa Lontooseen. Savvy oli täyden kympin arvoinen, vaikka reissu pitkittyi ikävästi. Ori matkusti hyvin, ja pysähtyessämme lähellä Lontoota hevoskilpailualueelle juomaan ja jalottelemaan, oli se kuin kotonaan! Stopin aikana poikkesin hetkeksi ihailemaan aitoja brittiläisiä showkisoja. Hevoset oli puunattu viimeistä karvaa myöten ja ratsastajat saivat ne esittämään parhaat puolensa. Kauaa en ehtinyt katsella vaaleanpunaisilla laseilla, kun huomasin kentän laidalla vuoroa odottelevan kirjavan ponin. Poni tempoi, eikä olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Nuori tyttö selässä ei kuitenkaan näyttänyt ollenkaan pelokkaalta, vaan toisin kuin odotin, oli hyvin tyyni, ehkä hieman kyllästyneen oloinen. Pari selvästi tunsi toisensa hyvin.

Ratsukon vuoron tullessa poni kipitti ripeästi areenalle, mutta jotenkin kummasti ratsukko löysi toisensa radan alkaessa. Poni kuunteli tyttöä, ja vaikka oli edelleen hyvin energisen oloinen, se kanavoi vauhtinsa muuhun kuin ripeään etenemiseen. Loppujen lopuksi kaksikko oli luokassaan aivan kärkipäässä!

Suorituksen jälkeen tunsin pakottavaa tarvetta käydä katsomassa ponia tarkemmin ja onnitella ratsastajaa loistavasta yhteistyöstä. Poni osoittautui 75% täysiveriverta omaavaksi ratsuponiruunaksi Colmere Rialtoksi, jonka omisti ratsastajansa Alice Garrett perheineen. Garrettien omakasvattama cobtamma oli voittanut aiemmin päivällä toisen luokan ja Alice aikoi panostaa enemmän siihen hyperenergisen Rialton sijaan. Kertoessani oman päiväni kulkua iloinen brittiperhe alkoi kaupata ponia minulle. Yritin toputella ja hain jo Tommyn avukseni, mutta kuitenkin palkintojenjaon jälkeen rautiaankirjava poni talsi Savvyn seuraksi kuljetusautoon.

Saavuimme Suomeen toissapäivänä iltahämärissä. Thomas oli hieman ärtynyt, kun olin taas mennyt ostamaan häneltä kysymättä hevosen. Tällä kertaa kuitenkin lupasin pistää hetimiten ponin kylkeen hintalapun, jos joku kiinnostunut sattuisi huomaamaan. Suomalaisesti "Rille" on osoittautunut omaksi persoonakseen, joka ei paljoa muutosta stressannut, joten osallistuimme tänään estevalmennukseen Kisakeskus Bailadorissa. Energiaa pojalla piisasi, mutta olen oikein tyytyväinen valmennuksen kulkuun. Turhaan eivät Garrettit kehuneet ponia yritteliääksi rohkelikoksi.

L'été revient maintenant

Saavuimme tänään Saksasta Tommyn ja Savvyn kanssa monta kokemusta ja yhtä bootsiparia rikkaampina. Nuoresta iästä huolimatta aivan mahdottoman fiksu ori sai arvokasta kisakokemusta entisiltä kotikulmiltaan. Loppukevät on ollut Savvylle yhtä vilinää, joten pieni tauko kesäkuun alkuun ei ole lainkaan pahitteeksi orille. Saksassa olisi jatkuvasti sille sopivia luokkia ja hinku suuren maailman kilpakentille olisi suuri. Onneksi ratsuttajan suuruudenhulluista ajatuksista huolestunut omistaja on koko ajan pitämässä huolta, ettei 4-vuotiaista päästä ajamaan piipuun ennen aikojaan.

Savvyyn purkautunutta kilpaintoa ehkä hieman lievittää kotimaassa vaikuttava Roni, sekä Saksan matkan tuliaiset! Kilpailemisen ja Savvyn hyysäämisen ohessa ehdimme Tommyn kanssa tutustua Keski-Euroopassa vaikuttavaan pirteään hevoskauppiaaseen Mila Sommeen, joka oli täysin vakuuttunut, että tietäisi aivan täydellisen hevosen minulle isoihin luokkiin - ainakin tulevaisuudessa, sillä kyseessä olisi myös nuori lupaus. Hyvällä viinillä ja saksalaisella ruoalla höystetyn illallisen jälkeen Mila sai suostuteltua meidät lähtemään koeratsastamaan tammaa. Pohjois-Ranskassa meitä odotti ehkä suloisin otus pitkään aikaan! Valkeaturpainen, iso ranskalaistamma hiveli silmää, eikä ollut yhtään hullumpi selästäkään; hyppäsi kuuliaisesti sen mitä pyydettiin ja laukka pyöri sujuvasti alla. Tamman nimi on sopivasti Quand Revient l'Été, « kun kesä saapuu » tamman vanhan lempinimen, Tetén, vääntyessä hyvin myös meidän suuhun. Tete tulee asumaan Sjöbackassa vain tovin, sillä olemme ilmoittautuneet muutaman päivän päähän nuorten hevosten estevalmennukseen Grånholmin tilalle, jonne tamma myös tulee jäämään ainakin täksi kaudeksi kilpailemaan nuorten hevosten luokkia Larissa Grånholmin ratsuna.

Suomeen tulijoiden porukka sai vielä yhden vahvistuksen, kun ranskalaisten hevosten kautta löysin tieni saksalaisen Res Gestae Equorumin luo. Myytävänä ollut piirtopäinen westfalentamma RGE Lucinda kiehtoi veikeän luonteensa ja miellyttävän sukutaulunsa vuoksi. Heti ensi hetkestä alkaen olin varma, ettei Lucinda tule toimeen Thomaksen kanssa, mutta tässäpä voisi olla minulle oiva nousukasratsu keskitasolle. Lucindalla, tai lyhemmin Lussella, on tiedettävästi vain yksi tulos metrin luokista ex-omistaja-kasvattajan hiljaiselon vuoksi. 10-vuotiaalle tämä tulostaso on jo melko naurettavaa, mutta kapasiteetikkaasta materiaalista on hyvä lähteä työstämään! Jos ei ajatukset Neidin kanssa kohtaa selästä, voi sen aina pistää siitokseen. Itseasiassa olisi jo katsottuna sille hieno raudikko-ori, jossa Lussen tapaan yhdistyy oldenburghilainen ja holsteinilainen veri huimaksi estetykkipaketiksi!