Paluumatka Irlannista takaisin kotiin ei sujunut aivan mutkitta. Lentomatka katkesi sankan sumun vuoksi Walesin rannikolle, josta meidän täytyi kulkea kuljetusrekan kanssa Lontooseen. Savvy oli täyden kympin arvoinen, vaikka reissu pitkittyi ikävästi. Ori matkusti hyvin, ja pysähtyessämme lähellä Lontoota hevoskilpailualueelle juomaan ja jalottelemaan, oli se kuin kotonaan! Stopin aikana poikkesin hetkeksi ihailemaan aitoja brittiläisiä showkisoja. Hevoset oli puunattu viimeistä karvaa myöten ja ratsastajat saivat ne esittämään parhaat puolensa. Kauaa en ehtinyt katsella vaaleanpunaisilla laseilla, kun huomasin kentän laidalla vuoroa odottelevan kirjavan ponin. Poni tempoi, eikä olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Nuori tyttö selässä ei kuitenkaan näyttänyt ollenkaan pelokkaalta, vaan toisin kuin odotin, oli hyvin tyyni, ehkä hieman kyllästyneen oloinen. Pari selvästi tunsi toisensa hyvin.
Ratsukon vuoron tullessa poni kipitti ripeästi areenalle, mutta jotenkin kummasti ratsukko löysi toisensa radan alkaessa. Poni kuunteli tyttöä, ja vaikka oli edelleen hyvin energisen oloinen, se kanavoi vauhtinsa muuhun kuin ripeään etenemiseen. Loppujen lopuksi kaksikko oli luokassaan aivan kärkipäässä!
Suorituksen jälkeen tunsin pakottavaa tarvetta käydä katsomassa ponia tarkemmin ja onnitella ratsastajaa loistavasta yhteistyöstä. Poni osoittautui 75% täysiveriverta omaavaksi ratsuponiruunaksi Colmere Rialtoksi, jonka omisti ratsastajansa Alice Garrett perheineen. Garrettien omakasvattama cobtamma oli voittanut aiemmin päivällä toisen luokan ja Alice aikoi panostaa enemmän siihen hyperenergisen Rialton sijaan. Kertoessani oman päiväni kulkua iloinen brittiperhe alkoi kaupata ponia minulle. Yritin toputella ja hain jo Tommyn avukseni, mutta kuitenkin palkintojenjaon jälkeen rautiaankirjava poni talsi Savvyn seuraksi kuljetusautoon.
Saavuimme Suomeen toissapäivänä iltahämärissä. Thomas oli hieman ärtynyt, kun olin taas mennyt ostamaan häneltä kysymättä hevosen. Tällä kertaa kuitenkin lupasin pistää hetimiten ponin kylkeen hintalapun, jos joku kiinnostunut sattuisi huomaamaan. Suomalaisesti "Rille" on osoittautunut omaksi persoonakseen, joka ei paljoa muutosta stressannut, joten osallistuimme tänään estevalmennukseen Kisakeskus Bailadorissa. Energiaa pojalla piisasi, mutta olen oikein tyytyväinen valmennuksen kulkuun. Turhaan eivät Garrettit kehuneet ponia yritteliääksi rohkelikoksi.
perjantai 25. kesäkuuta 2010
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Kesäkesäkesä
Sjöbackan kesäkuu on sujunut suunniteltua rennommin, joka tässä tapauksessa tarkoittaa, että olemme rakentaneet niska limassa isojen laitumien aidotuksia ja poistuneet tallin mailta vain yhteen valmennukseen, tai ainakin tämä pätee Thomakseen. Itse olen päässyt myös hieman matkustelun makuun, sillä Savvy osallistuu tänään Irlannissa, Kingston Gårdissa järjestettävään Kyvyt esiin -tapahtumaan, jonne lensimme yhdessä Tommyn kanssa pari päivää sitten. Ori on ollut kiltisti ja oma itsensä, vaikka majoittauduimme täysin vieraaseen vuokratalliin, jossa on myös muut hevoset, jotka esitän tapahtumassa. Hyvin on myös sopeutunut ranskalaistamma Tete Grånholmin hevostilalle, jossa se on ratsastajansa Larissan mukaan ystävystynyt tallin prinsessan kanssa.
Jo parin viikon ajan ori- ja tammavarsat ovat temmeltäneet saaressa ja mantereen laitumilla. Laitumille laskeminen sujui hyvin rauhallisissa merkeissä, vuotiaat olivat heti hyvää pataa keskenään, vaikka orisaaressa olevaa, puolet pienempää islanninhevosta jaksettiin aluksi hieman kummastella puoliveristen toimesta. Pojat saivat kuitenkin pian nyörtyä tälle pienelle issikalle, joka otti lauman johtajuuden muilta kyselemättä.
Jo parin viikon ajan ori- ja tammavarsat ovat temmeltäneet saaressa ja mantereen laitumilla. Laitumille laskeminen sujui hyvin rauhallisissa merkeissä, vuotiaat olivat heti hyvää pataa keskenään, vaikka orisaaressa olevaa, puolet pienempää islanninhevosta jaksettiin aluksi hieman kummastella puoliveristen toimesta. Pojat saivat kuitenkin pian nyörtyä tälle pienelle issikalle, joka otti lauman johtajuuden muilta kyselemättä.
Tunnisteet:
kesälaitumet,
Quand Revient l'Été,
Saviour
tiistai 1. kesäkuuta 2010
L'été revient maintenant
Saavuimme tänään Saksasta Tommyn ja Savvyn kanssa monta kokemusta ja yhtä bootsiparia rikkaampina. Nuoresta iästä huolimatta aivan mahdottoman fiksu ori sai arvokasta kisakokemusta entisiltä kotikulmiltaan. Loppukevät on ollut Savvylle yhtä vilinää, joten pieni tauko kesäkuun alkuun ei ole lainkaan pahitteeksi orille. Saksassa olisi jatkuvasti sille sopivia luokkia ja hinku suuren maailman kilpakentille olisi suuri. Onneksi ratsuttajan suuruudenhulluista ajatuksista huolestunut omistaja on koko ajan pitämässä huolta, ettei 4-vuotiaista päästä ajamaan piipuun ennen aikojaan.
Savvyyn purkautunutta kilpaintoa ehkä hieman lievittää kotimaassa vaikuttava Roni, sekä Saksan matkan tuliaiset! Kilpailemisen ja Savvyn hyysäämisen ohessa ehdimme Tommyn kanssa tutustua Keski-Euroopassa vaikuttavaan pirteään hevoskauppiaaseen Mila Sommeen, joka oli täysin vakuuttunut, että tietäisi aivan täydellisen hevosen minulle isoihin luokkiin - ainakin tulevaisuudessa, sillä kyseessä olisi myös nuori lupaus. Hyvällä viinillä ja saksalaisella ruoalla höystetyn illallisen jälkeen Mila sai suostuteltua meidät lähtemään koeratsastamaan tammaa. Pohjois-Ranskassa meitä odotti ehkä suloisin otus pitkään aikaan! Valkeaturpainen, iso ranskalaistamma hiveli silmää, eikä ollut yhtään hullumpi selästäkään; hyppäsi kuuliaisesti sen mitä pyydettiin ja laukka pyöri sujuvasti alla. Tamman nimi on sopivasti Quand Revient l'Été, « kun kesä saapuu » tamman vanhan lempinimen, Tetén, vääntyessä hyvin myös meidän suuhun. Tete tulee asumaan Sjöbackassa vain tovin, sillä olemme ilmoittautuneet muutaman päivän päähän nuorten hevosten estevalmennukseen Grånholmin tilalle, jonne tamma myös tulee jäämään ainakin täksi kaudeksi kilpailemaan nuorten hevosten luokkia Larissa Grånholmin ratsuna.
Suomeen tulijoiden porukka sai vielä yhden vahvistuksen, kun ranskalaisten hevosten kautta löysin tieni saksalaisen Res Gestae Equorumin luo. Myytävänä ollut piirtopäinen westfalentamma RGE Lucinda kiehtoi veikeän luonteensa ja miellyttävän sukutaulunsa vuoksi. Heti ensi hetkestä alkaen olin varma, ettei Lucinda tule toimeen Thomaksen kanssa, mutta tässäpä voisi olla minulle oiva nousukasratsu keskitasolle. Lucindalla, tai lyhemmin Lussella, on tiedettävästi vain yksi tulos metrin luokista ex-omistaja-kasvattajan hiljaiselon vuoksi. 10-vuotiaalle tämä tulostaso on jo melko naurettavaa, mutta kapasiteetikkaasta materiaalista on hyvä lähteä työstämään! Jos ei ajatukset Neidin kanssa kohtaa selästä, voi sen aina pistää siitokseen. Itseasiassa olisi jo katsottuna sille hieno raudikko-ori, jossa Lussen tapaan yhdistyy oldenburghilainen ja holsteinilainen veri huimaksi estetykkipaketiksi!
Savvyyn purkautunutta kilpaintoa ehkä hieman lievittää kotimaassa vaikuttava Roni, sekä Saksan matkan tuliaiset! Kilpailemisen ja Savvyn hyysäämisen ohessa ehdimme Tommyn kanssa tutustua Keski-Euroopassa vaikuttavaan pirteään hevoskauppiaaseen Mila Sommeen, joka oli täysin vakuuttunut, että tietäisi aivan täydellisen hevosen minulle isoihin luokkiin - ainakin tulevaisuudessa, sillä kyseessä olisi myös nuori lupaus. Hyvällä viinillä ja saksalaisella ruoalla höystetyn illallisen jälkeen Mila sai suostuteltua meidät lähtemään koeratsastamaan tammaa. Pohjois-Ranskassa meitä odotti ehkä suloisin otus pitkään aikaan! Valkeaturpainen, iso ranskalaistamma hiveli silmää, eikä ollut yhtään hullumpi selästäkään; hyppäsi kuuliaisesti sen mitä pyydettiin ja laukka pyöri sujuvasti alla. Tamman nimi on sopivasti Quand Revient l'Été, « kun kesä saapuu » tamman vanhan lempinimen, Tetén, vääntyessä hyvin myös meidän suuhun. Tete tulee asumaan Sjöbackassa vain tovin, sillä olemme ilmoittautuneet muutaman päivän päähän nuorten hevosten estevalmennukseen Grånholmin tilalle, jonne tamma myös tulee jäämään ainakin täksi kaudeksi kilpailemaan nuorten hevosten luokkia Larissa Grånholmin ratsuna.
Suomeen tulijoiden porukka sai vielä yhden vahvistuksen, kun ranskalaisten hevosten kautta löysin tieni saksalaisen Res Gestae Equorumin luo. Myytävänä ollut piirtopäinen westfalentamma RGE Lucinda kiehtoi veikeän luonteensa ja miellyttävän sukutaulunsa vuoksi. Heti ensi hetkestä alkaen olin varma, ettei Lucinda tule toimeen Thomaksen kanssa, mutta tässäpä voisi olla minulle oiva nousukasratsu keskitasolle. Lucindalla, tai lyhemmin Lussella, on tiedettävästi vain yksi tulos metrin luokista ex-omistaja-kasvattajan hiljaiselon vuoksi. 10-vuotiaalle tämä tulostaso on jo melko naurettavaa, mutta kapasiteetikkaasta materiaalista on hyvä lähteä työstämään! Jos ei ajatukset Neidin kanssa kohtaa selästä, voi sen aina pistää siitokseen. Itseasiassa olisi jo katsottuna sille hieno raudikko-ori, jossa Lussen tapaan yhdistyy oldenburghilainen ja holsteinilainen veri huimaksi estetykkipaketiksi!
Tunnisteet:
maahantuonti,
Quand Revient l'Été,
RGE Lucinda,
Saksa,
Saviour
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)