Joulu jona sain lahjaksi villahousut

Valkeahko joulunodotus on saanut meidän miesväen joulutuulelle. Thomas tuli kaupasta joulutorttutaikinan ja luumuhillon kanssa ja siinäpä oli Chrissen kanssa aihetta hymyyn kun seurailtiin sivusta poikain puuhia keittiössä. Uunista ulos nostetut leipomukset eivät ehkä olleet esteettisesti ykköslaatuisia, mutta kummasti kaikki häipyivät parempiin suihin.

Jos vain olisimme Chrissen kanssa tienneet, että keittiöepisodi oli vasta alkua. Thomas on penännyt joululahjatoivettani pitkin loppusyksyä, mutta saanut aina saman vastauksen: villasukat. Lopulta mies luovutti kyselemisen suhteen ja kivahti ostavansa villahousut.

Tänään sitten sain Thomakselta aamulla viestin, että rouva voisi nyt käydä katsomassa niitä villahousujaan tallissa. Lampsin päätäni pudistellen talolta tallin puolelle pyöritellen mielessäni kuvia erilaisista villalangasta kudotuista ratsastushousuista. Vaan käytävällä olikin vastassa mies pidellen riimunnarussa tuntematonta liinahtavaa hevosta. Otus käännähti hitaasti ja varmasti katsomaan huomatessaan oviaukolla liikettä, mutta jatkoi pian porkkanoiden rouskuttamista Thomaksen kädestä. Silmäilin sanaakaan sanomatta vuoron perään hangon keksinä hymyilevää Thomasta ja paksuhkossa pörröisessä karvassa olevaa suomenhevostammaa. Syvän hiljaisen hetken jälkeen en voinut olla naurahtamatta huomatessani ne muhkeat hapsottavat talvikarvat tamman takajalkojen takapuolella.

Thomas piti lupauksensa ja sain kuin sainkin joululahjaksi ne kirotut villahousut, jotka tosin ovat (onneksi) osa uuden hevosemme talvista habitusta. Tuuliksi kutsuttava tamma oli löytynyt Myyntikeskus Alegren kautta ja sopii kuulemma niin loistavasti Ruupertin aisapariksi, ettei sitä viitsinyt jättää ostamatta. Pitkäkoipisten jousilla liikkuvien mustien kouluhevosten vannoutuneesta kannattajasta näyttäisi pikkuhiljaa tulevan maataviistävien lättäjalkaisten suomenratsujen ystävä. Alkuhämmennyksestä toivuttuani maltoin olla piikittelemästä asiasta. Tuuli tuskin tulee edistämään omaa etenemistäni esteratsastuksen saralla, mutta rauhallisen oloisesta kaverista on varmasti omat aineksensa tuomaan hieman eloa tallin arkeen. :-)

Luna päästelee lumisissa maisemissa (© Bubblejewel96)

Kesälaitumen satoa korjaamassa

Tilaa ennen meitä pitäneen Robertin tytär Charlotta kävi pudottamassa jo toista kesää perättäin Rollen seuraksi vuotta vanhemman suomenhevosorin "Ruupertin". Uusi kaveri on vähän sellainen nallekarhumainen, joten terävä poni ei joutunut tänäkään vuonna pahemmin nahistelemaan johtajan paikastaan, vaikka hävisikin sekä iässä että koossa. Molemmat kaverukset nauttivat kesästä täysin rinnoin ja pitivät huilitaukoa kaiken uuden oppimisen jälkeen.

Kesä on ehtinyt vaihtua joulunodotukseen, mutta yhä edelleen nurkissa pyörii tuo otus, jonka piti jäädä "ihan vaan kesälaitumen ajaksi, kuten viime vuonna". Charlotta lupaili tulla hakemaan sen aina seuraavana lauantaina, mutta kyseistä päivää ei koskaan tullut. Niklas ja Thomas nauroivat jo tässä vaiheessa Charlotan laittaneen merkille heikkouteni suurimerkkisiin raudikkoihin ja yrittävän nyt salakavalasti ujuttaa orin meille.

Marraskuuhun mennessä kotiinhaun viivästymiselle oli saatu ihan pätevä syykin, joten ajattelin vähän auttaa naista mäessä. Sain omistajan siunauksen jatkaa Ruupertin ratsuttamista, josta tulikin ihan mielenkiintoinen projekti muiden ohelle - yhdet harjoituskisatkin on jo takana. Yhä tuo reppana tallia asuttaa, joten katsotaan kuka meistä kolmesta romahtaa ensimmäisenä säälistä ja allekirjoittaa kauppakirjan: minä, Thomas vai Niklas. Aika alkaa nyt...