Juhannusmuistoja Lofooteilta

Juhannus oli tällä kertaa aiempaa erilaisempi. Äiti soitteli pitkästä aikaa kesäkuun alussa ja kyseli aikeistamme viettää juhannusta. "No itse asiassa valitettavasti emme ole juuri silloin kotona" oli diplomaattinen vastaukseni, vaikka oikeasti en tiennyt missä muuallakaan olisimme juhannuksena kuin Sjöholmassa. Onneksi viikonlopulle saatiin aivan loistava ja todenmukainen alibi, kun huomasimme Lofooteilla järjestettävästä juhannuksen kisaviikonlopusta. Shelyesissä oli este- ja kouluratsastusluokkia, joten pakkasimme mukaan Lintsin, Tanen ja Rollen, Thomas otti kuskin paikan ja minä hyppäsin Chrissen ja groomiksi mukaan tulevan Cessin kanssa lehterille. 

Linnea, joka loisti yleensä ehtymättömillä energiavarastoillaan, oli jopa vähän voipunut pitkästä matkasta ja kisat menivät meillä tasapaksusti tuloslistojen puolessavälissä keikkuen. En kyllä ollut itsekään aivan parhaimmillani yllättävän päänsäryn vuoksi. Kaikkea kremppaa tässä oli kesän myötä tullut, mutta eiköhän tällä stressillä saanut jo somaattisiakin oireita aikaan. 

Chrissen kisastarteista porukalle jäi mieleen Rollen hyppy kouluaidan yli kesken laukkapätkän. Ratsukon ensimmäinen Helpon A:n rata olikin sitten siinä, mikä tietysti söi naista kuin pientä oravaa. 

Illalla neidit karkasivat kylille katsastamaan paikallisia juhlia, mutta edelleen jatkuneen pään jomottamisen vuoksi jätimme Thomaken kanssa hippalot väliin ja suuntasimme jalkapatikassa ihastelemaan saaren poikkeuksellisen komeita maisemia.

"Calle voisi olla ihan innoissaan sinisilmäisestä villapaitoihin pukeutuvasta kalastaja-vävypojasta" Thomas teki jutustelumme lomassa paljastuksen tätinsä miehestä, Chrissen isästä Carl Nilssonista. Purkkarit jalassa syntynyt purjehtiva venekauppias ei ollut aina ihan tyytyväinen kuopuksensa elämänvalintoihin, kuten jäämisestä Sjöholmaan tallimestariksi. Tyttö sai kaikki maailman mahdollisuudet, kuten lukion vaihtovuodet Englantiin, mutta silti, kaikesta huolimatta, se halusi roudata hevonpeetä elääkseen. 

Onneksi Calle ja vaimonsa Sylvia pitivät kovasti Sundin veljeksistä, joten ajan myötä vanhemmat ovat antaneet Chrissen olla meillä rauhassa. Sylvia oli aina ollut todella ylpeä millaiset pojat veljensä on kasvattanut ja jopa raikulipojasta, Niklaksesta, saatiin naisen tarinoissa melkoinen kultapoika. Toki olihan mies ahkera oman yrityksensä pyörittämisen kanssa ja sitä Nilssonit, yrittäjiä kun itsekin olivat, arvostivat yli kaiken. "Onneksi tyttö on sentään hyvässä seurassa teidän kanssanne, eikä aivan hunningolla" Sylvia kerran uskoutui minulle. Tyttönimeni, edesmenneen isäni sukunimi oli aikanaan, kun Thomaksen kanssa aloimme seurustella, puhutellut rouvaa ja sen ansiosta pääsin kai itse livahtamaan hänen suosioonsa.

"Kyllä Chrissellä jotain peliä jonkun kanssa on, enkä nyt tarkoita mitään norskipoikia... Talikko tippuu aina ihan heti kädestä kun whatsapp kilahtaa." tein huomion viimeaikaisista arjen askareista kotopuolessa. Thomas vaikutti mietteliäältä, mutta kieltäytyi kommentoimasta tietävänsä mitään. "Sen verran aavistelen, että kohta on taas Nilssoneilla pientä draaman kaarta tiedossa"

Hannaby Hanami Week

Viime vuonna meidän kisakausi sai oikein miellyttävän ja tunnelmaa nostattavan alun, kun lähdimme Markarydiin SIM Routine Trophyyn. Sijoituksia taisi tulla useampiakin. Tänä vuonna saman kisajärjestäjän homma oli lähtenyt pyörimään entistä isommin, kun Hannaby Hanami Week käsitti sekä koulu- että esteratsastusta erittäin keväisissä maisemissa Hannabyn linnan kirsikkapuiston laitamilla.

Treenaaminen maistui koko alkuvuoden, tai oikeastaan jo viime syksystä asti, suoraan sanottuna aivan sahanpurulta, eikä itseäni huvittanut tippaakaan lähteä Hanami Weekille. Hevosten kanssa oli vaikeuksia ja jos hetkenkin aikaa meni hyvin, niin eiköhän jo seuraavaksi paranneltu jotain kaviopaisetta tai vastaavaa vaivaa. Sjöholman kouluratsastajien leirissä sen sijaan pyyhki hyvin ja kehitystä oli tullut. Thomas innostui sopivista kouluratsastusluokista niin paljon, että ilmoitti ykskantaan pakkaavansa Lunansa autoon ja lähtevänsä vaikka itsekseen, jos ei muita tulisi seuraksi. – "Varmaan hoidat sitten kevättyöt pellolla sillä aikaa" tuli vielä kuittia perään. Yksin? No way.

Vaikka olin jo vankasti päättänyt, etten lähde Ruotsiin, pyörsin päätöksen aika lailla viime hetkillä. En tiedä mitä Thomas oli minulle syöttänyt, että pääni pehmeni pahemman kerran. Hannabyyn mentiin kunnon konkkaronkan kanssa, kun matkassa oli mukana kaikki kynnelle kykenevät eli Karo, Linnea, Sohvi ja jopa Tete. Rakas mieheni kommentoi jotain laidasta laitaan poukkoilevasta luonteestani, mutta viittasin niille kinnasta. Itsepähän kehotti osallistumaan "kun on niin hienosti tehdyt kisat tulossa". Nyt lauantai-iltana, uuvuttavan kisaviikon jälkeen, oli hyvä kuittailla Thomakselle, itselle ja koko maailmankaikkeudelle, että vaikka puitteet oli on fleek, oliko pakko lähteä reissuun henkisesti puolikuntoisena ja vasemalla jalalla heränneenä...

Mitenkä ne kisat sitten meni?

Linnean mukaan ottaamista mietin todella pitkään, mutta masokisti kun taisin olla, päätin kiduttaa itseäni ja pakata tamman hevosauton kyytiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut se ja sama jättää aasi kotiin. (Vinkki lehteen: Lähtivät jälleen kerran yhtä kokemusta rikkaampana) Maanantain 110cm luokka alkoi kahdella pudotuksella. Ensimmäinen pudotus tuli esteellä, jonka lähestymisessä Lintsi painoi lapa edellä ulospäin. Hypystä tuli todella vino ja etujalka kolahti puomiin. Toinen pudotus tuli heti perään, kun ilmeisesti edellisen esteen osumasta ärsyyntynyt tamma potkaisi takajalallaan okserin takapuomin alas. Thomas starttasi samana päivänä Vaativassa A:ssa ja aivan loppuvuoden prosentteihin ratsukko ei yltänyt. Luna sai kuitenkin hyvää palautetta ja koululeirissä mieli oli rutkasti korkeammalla kuin esteleirissä.

Tiistaina hyppäsin Sohvilla ja Tetellä 110-115cm luokan, jossa ensiksi mainittu otti "yllättävät" 4 vp. Latvialainen ei ole koskaan parhaimmillaan ensimmäisessä luokassa, joten en ollut tämän päivän tuloksesta huolissani. Sen sijaan Karon 120-125cm meni aivan keilaamiseksi, tuloksena 12 vp. Noh, eihän meillä olekaan ollut puhdasta rataa sitten PJ-karsinnan, joten tuliko tämä nyt kellekään yllätyksenä. Kuulin jo päässäni Niklaksen viisaat sanat, kuinka voidaan rempata maneesi keilahalliksi, jos edessä olevien esteiden kaato kiinnostaa. Täytyi myöntää, että vähän jopa ikävöin näsäviisasta kälyäni, joka toisinaan kaipaisi jonkinlaisen suodattimen suunsa eteen.

Keskiviikko ja torstai oli taukoa, mutta perjantaina oli jälleen kisapäivä, oikein kunnon helteisessä säässä. 125cm luokassa otimme Sohvin kanssa yhden ja Lintsin kanssa kaksi alas. Sohvin puomi oli täysin turha ja oma mokani, mikä harmitti toden teolla. Lintsi oli perus formula, joten vain kaksi puomia oli jopa itsellenikin yllätys. Hiki virtasi radalla sen verran, että Karon luokkaa varten oli pakko vaihtaa kisavaatteet. Karolla tippui 135cm luokassa yksi puomi, mutta olin muuten ihan tyytyväinen rataan. Viimeksi alla oli hallitsemattoman oloisesti vyöryvä keilapallo, nyt sain hevoseen jotain tuntumaa. Jotain pientä onnistumisen tunnetta sai tällekin viikolle. Kouluratsastuksen saralla Thomas ja Luna paransivat aiemmasta, vaikka sijoituksille ei taaskaan ollut asiaa. Silti mies oli kuin naantalin aurinko ja jaksoi tsempata minua, vaikka hän näki, ettei ratsastuksen taso vastannut entistä Disaa.

Lauantaina oli meidän entouragen viimeinen startti, kun hyppäsin Tetellä 120cm radan. Jos rata meni luottohevosen kanssa muuten hyvin lähenevästä ukkoskuurosta huolimatta, niin eiköhän tilanne korjaantunut viimeisellä esteellä – takakavio kolahti puomiin, joka päätti kellahtaa alas kannattimilta.

"No oli tämäkin reissu, ei yhtään puhdasta rataa" tyydyin tokaisemaan lauantaipäiväksi kisahoitajaksi lähteneelle Thomakselle ratsastaessani Teten pois kisakentältä.
"No älä nyt näytä noin masentuneelta tonnin seteliltä" mies yritti piristää.
"Ei ole muuta vaihtoehtoa"
"... kuin laittaa leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"

Superkisaviikonloppu

Eräs elokuinen viikonloppu meni kisoissa pyöriessä tyttöporukan kanssa. Thomas jäi vähän nuristen hoitamaan kotiinjäävää laumaa ja me muut matkasimme ensin lauantaina Metsälammen Ratsutallille kouluharjoituskisoihin ja sunnuntaina Edelsten Ponies -tallille esteharjoituksiin. Yleensä kuskin roolissa toimiva Niklas oli Englannissa, mutta hyvinpä tuon uuden pienemmän hevosauton luotsaus sujui allekirjoittaneeltakin.

Meidän Roope-ruuna osaa jo sovittaa jalkansa sen verran nätisti, että otimme sen mukaan molemmille reissuille ikään kuin täytehevoseksi pitämään seuraa toiselle, kun kolmas on radalla. Ravurin urallekin aikoinaan tähynnyt ruuna on vähän tahmatassu, mutta viimeisen puolen vuoden kova työ sai vihdoin palkinnon. Lauantaina tuli sijoitus Helposta C:stä ja sunnuntaina puhdas rata ja jaettu ykkössija 40-50cm luokasta. Eihän tuo taso päätä huimaa, mutta meidän Ruupertilta hieno saavutus! Koulukisoissa oli mukana myös Chrisse Rollella ja Liina Kamulla, joka oli ensimmäistä kertaa kisareissulla sitten ruunauksen. Samalla lailla poni kulki rinta rottingilla kuin orivuosinaankin, tosin onhan tuolle jo tuota ikää ja pinttyneitä tapoja ehtinyt kertyä. Hyvin meni kuitenkin pikkuponeillakin - Rolle oli hienosti neljäs Helpossa B:ssä ja Kamu oli täpärästi toinen Helpossa A:ssa.

Estekisoissa suurin oletettu viihdearvo oli minun ja Linnean 60-70cm esteradalla, mutta tammapa yllätti nostellen kinttujaan esteiden kohdalla ja kuunnellen hyppyjen välissä myös vähän ratsastajan apuja. Tärkeintä oli saada hyvä fiilis ratsulle ja ratsastajalle ja pitää puomit ylhäällä sekä perus- että uusintaradalla. Voittajan ajasta jäätiin lopulta sekunti, mutta ei hopea ole häpeä. Meidän jälkeen seuraavaksi kaasuttelivat Liina ja Salli.

-Disa

Samperin tammat

Uusi vuosi on tuonut mukanaan uusia kujeita. Itse en voi aina käsittää kuinka nopeasti aika kuluukaan. Meidän omat pikkuvarsat Rolle ja Linnea ovat jo viisivuotiaita, herranen aika! Riehakkaasta orinkutaleesta on kasvanut salonkikelpoinen nuori kisaponin alku, jolla on jo plakkarissa voitot harkkakoulukisoista ja ERJ:n alaisesta esteluokasta. Linnea puolestaan keskittyi henkisen puolen kasvuun viime vuoden ja hoivasi tammavarsaansa Devonia ennen kuin jatkoimme syksyllä ratsukoulutusta. Tammapirulainen osaa edelleen olla oikea nirppanokka, joka ensimmäisissä harkkakisoissaan järjesti sellaisen show'n, että oksat pois! Kun Linnea tekee yhteistyötä, se hyppää todella hyvin, mutta pienikin herne kymmenen patjan alla saa sen nokan oitis solmuun.

Tallipoppoon uusimpiin vahvistuksiin kuuluva Flaming Girl eli kotoisammin Liekki ei ole sekään ihan helpoimmasta päästä, mutta tämä kuumakalle on sentään vähän rationaalisempi toimissaan. Yhteinen taipale sinisilmäisen kimotamman kanssa on lähtenyt itseasiassa odotettua paremmin käyntiin. Tiesimme Thomaksen kanssa molemmat Liekin oikein kapasitettikkaaksi, vaikkei se meille tullessaan ollutkaan aivan huippukuntoinen. Silti viidestä yhteisestä kisasta saaliiksi saadut kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa ovat lämmittäneet erityisen paljon meidän kummankin mieltä. Tammasta on tullut vähän sellainen kaikkien suosikki, jolla minä, Thomas ja Chrisse voimme kaikki mennä. Thomasta lainaten: "Tästä ja Tuulistahan on tullut semmoisia kivoja pariskuntahevosia. Tiedätkö, kuten äiti-tytär hevoset, mutta nämä on tällaisia mies-vaimo hevosia."

Toinen positiivinen yllättäjätamma on Thomaksen kouluratsu Luna, jonka kanssa asiat ovat lähteneet rullaamaan vauhdilla oikeaan suuntaan. Hammaslääkärikäynneillä saimme tamman suun kuntoon ja ratsastettavuus koheni heti huomattavasti. Ihmekös tuo, ettei tee mieli työskennellä, kun hampaat ja kuolain nipistävät ikävästi. Tämän jälkeen Lunasta on tullut oikea sijoituskone, jolla on tällä hetkellä (koputtaa puuta) neljän sijoituksen putki päällä. Aikamoista! Harmi vain, että ehdimme jo tottua ajatukseen, että tamma astutettaisiin tänä keväänä. Nyt vaan taitaa käydä niin, että kisaputki jatkuu ja ristimme sormemme toivoen mielessä pyörivän orin keikkuvan elävien kirjoissa vielä ensi kevääseen saakka.

Laitumelle lasku

Viime sunnuntaina, 31. toukokuuta, meidän pihaan kerääntyi joukko hevosenomistajia nuorten orien ja tammojensa kanssa. On taas se aika vuodesta, kun nuoriso lähetetään kesän ajaksi laidunmaille ihmettelemään elämää ja opettelemaan hevosen käytöstä. Orit on perinteisesti kahluutettu läheiseen saareen, kun taas tammat (nuoret ja varsalliset tammat) jäävät mantereen puolelle.

Poikien porukka © AK

Meno oli villiä, kun seitsemän nuorta orinjullikkaa tutustui toisiinsa ja selvitteli välejään, mutta sen kummempaa draamaa porukka ei järjestänyt. Kaikki selvisivät ilman vekkejä, vaikka parilla kovaluontoisemman oloisella suomenhevosorilla oli alkuun pientä mätsäilyä. Tammavarsat asettuivat aloilleen hieman nopeammin, vaikka vapauden riemusta ilahtuneena lujaa mentiin myös silläkin puolella. Hetken jolkottelun jälkeen vihreät ruohotupsut veivät voiton ja porukka jäi laitumelle onnellisena. Juuri pari päivää ennen laitumelle laskua varmistui, että porukkaan liittyisi ainakin alkukesän ajaksi myös meidän uusi pikkuponi "Maija". Nuori russitamma on ostettu myyntiin, mutta sen laitteleminen otetaan työn alle vasta keskikesän jälkeen.

Kolmannelle laitumelle, siitostammojen laitumelle laukkasivat omat tammamme Lusse ja Linnea varsoineen. Pikkuiset kirmasivat äitiensä vierellä sen minkään jaloistaan pääsivät, kun tammat innostuivat kirmaamaan pienet rundit. Pieni ja idyllinen lauma saa viettää näin alkuun rauhaisaa aikaa keskenään. Myöhemmin kesästä, kun varsat ovat kasvaneet, seuraan saattavat liittyä myös Luna ja Salli.

✿❀✿❀✿
Hyvää kesää toivottaa koko Sjöbackan väki!

Tervetuloa maailmaan toisen sukupolven sjöbackalainen!

Viimeisen vuoden ajan olemme jännittäneet äidin ja tyttären, Lussen ja Linnean, yhtäaikaisia tiineyksiä ja kevään myötä lähestyneitä varsomisia. Lusse päätettiin lopulta astuttaa Venice Manorin tummalla Spiroq -nimisellä FWB-orilla ja Linnealle valikoitui Rouhimäen hevostilan ihastuttava valkea holstein-ori Delusion SIN. Linnea ennätti varsoa kaksikosta ensimmäisenä kauniin pienen tammavarsan. "Devon" on yritteliäs ja erittäin utelias pikkukaveri, joka äidin huoleksi on tunkemassa joka paikkan minne vain pääsee muutaman metrin etäisyydellä emästään.

Sjöbackaan muuttamisesta tulee tänä keväänä viisi vuotta täyteen ja olemme erittäin ylpeitä ja kiitollisia, että olemme saaneet kasvatuksemme etenemään tässä vaiheessa siihen pisteeseen, että näemme omien jalostusvalintojemme tuloksen jo toisessa polvessa. Olemme kuluttaneet paljon aikaa tutkimalla mitä Saksasta tuodun kantatammamme Lussen sukutaulusta löytyy. Emälinja on hyvissä voimissaan Saksassa ja suorituskyky tuntuu seuraavan vahvasti sen mukana. Lusse itse on hieman kimurantti tapaus ja koska sillä alkaa jo olla jonkun verran ikää oman kilpauran edistämistä ajatellen, jäämme odottamaan millaisia otteita sen jälkeläiset tulevat esittämään. Esikoistytär RGE Lia on ehtinyt jättää jo itsekin erittäin hyväotteisia kilparatsuja, kuten GNs Bulgaria ja erinomaisella menestyksellä esteradoilla hypänneen Southern Kiss GN, jonka isänisä muuten on suomalaislähtöinen Strauss Barrier!

Linnean ja "Devonin" kevätiloitteluja © Isis

Linneassa on paljon potentiaalia ja viimeisen vuoden aikana pikkudiiva on aikuistunut suurin harppauksin ja näin ollen pahimmat varsa-ajan oikut on tasoittuneet. Toivon sen kipakan tempperamentin kääntyvän emäänsä enemmän eduksi esteratojen tullessa ajankohtaiseksi. Uusimman tulokkaamme "Devonin" isällä on hyvät liikkeet, mutta se ei ole yhtä terävä luonteeltaan kuin meidän neidit. Juuri toimivaa luonnetta lähdimme etsimään kummankin tamman oriehdokkailta, sillä etenkin Lussen kohdalla se on ollut yksi suurimmista tekijöistä kilpauran ja kapasiteetin huono-onniseen yhteensaattamiseen. "Devon" on kunnon outcross suvullisesti ja painotuksellisesti, joten vielä on vaikea ennustaa mitä tuleman pitää, mutta odotamme, että tammavarsasta kasvaisi sukkela kilpa/yleishevonen. Isänisä Music's Draco Malfoy menestyi hyvin niin kenttä- kuin hunter-luokissa ja sen takana on paljon hyviä allroundereita. Vaikka varsalla ei ole vielä montaakaan päivää ikää, haaveilee kasvattaja jo ideaalista kenttähevosesta astuttamalla "Devonin" täysiverisellä. Onneksi Thomas muistaa aina kehoittaa ottamaan päivän kerrallaan. :-)

Jäämme jännityksellä odottamaan Lussen varsomista, jonka pitäisi tapahtua vasta lähempänä toukokuuta.

Nuorison suuri päivä

Kolmivuotiaiksi kääntyneet varsamme Rolle ja Linnea kävivät pyörähtämässä Estevarsojen laatuarvostelussa huhtikuun viimeisenä päivänä. Linnea on karaistunut ja aikuistunut vietettyään talven ajan pihattoelämää Kainolassa, mutta juuri tänään sitä ei juurikaan kiinnostanut näyttää luonteensa parhaita puolia. Tamma on käynyt ennenkin irtohypytystilaisuuksissa, joissa on ollut muita varsoja ja mistään asiasta ei ole tehty sen kummempaa ongelmaa. Pelkästään 3-vuotiaita oli kuitenkin tänään liikenteessä se parikymmentä, mikä sai neidin hämmentymään suuresti. Temppuiluistaan huolimatta Lintsi sai (luonnekohtaa lukuunottamatta) ihan hyviä pisteitä ja onnistui jopa yllättämään positiivisesti liikkeiden arvostelussa. Päivä alkoi niin vauhdikkaissa merkeissä, etten odottanut kovin suuria kiivetessäni tamman selkään. Lintsi paineli käynnin, ravin ja laukan esittämisen läpi hienoisessa ylätemmossa, mutta ilmeisesti tuomarit ehtivät nähdä sen verran vauhtia ja sulavuutta, että askellajeista napsahti pisteriviin kaunis yhdeksikkö!

Rolle oli kaksikon asiallisesti käyttäytyvä osapuoli, joka toimi rakennearvostelussa, irtohypytystilanteessa ja askellajien esittämisessä kuuliaisesti. Kevään myötä se on alkanut vähän mainostaa olevansa ori, mutta mitenkään hankalaa sen kanssa puuhastelu ei ole ollut ja kunnioitus ihmistä kohtaan on säilynyt koko ajan. Enemmänkin nuori ori näytti olevan tänään laiskanpulskealla tuulella, eikä sen liikkumisessa oikein ollut sitä samaa pontta, mitä se kotikentillä juoksennellessaan on esittänyt. Olimme kuitenkin tallipoppoon kanssa tyytyväisiä omien varsojemme edesottamuksiin. Nuorien kanssa sattuu ja tapahtuu.

Sekä Linnea, että Rolle palkittiin molemmat II-palkinolla, josta kasvattaja on erittäin mielissään!