Juhannusmuistoja Lofooteilta

Juhannus oli tällä kertaa aiempaa erilaisempi. Äiti soitteli pitkästä aikaa kesäkuun alussa ja kyseli aikeistamme viettää juhannusta. "No itse asiassa valitettavasti emme ole juuri silloin kotona" oli diplomaattinen vastaukseni, vaikka oikeasti en tiennyt missä muuallakaan olisimme juhannuksena kuin Sjöholmassa. Onneksi viikonlopulle saatiin aivan loistava ja todenmukainen alibi, kun huomasimme Lofooteilla järjestettävästä juhannuksen kisaviikonlopusta. Shelyesissä oli este- ja kouluratsastusluokkia, joten pakkasimme mukaan Lintsin, Tanen ja Rollen, Thomas otti kuskin paikan ja minä hyppäsin Chrissen ja groomiksi mukaan tulevan Cessin kanssa lehterille. 

Linnea, joka loisti yleensä ehtymättömillä energiavarastoillaan, oli jopa vähän voipunut pitkästä matkasta ja kisat menivät meillä tasapaksusti tuloslistojen puolessavälissä keikkuen. En kyllä ollut itsekään aivan parhaimmillani yllättävän päänsäryn vuoksi. Kaikkea kremppaa tässä oli kesän myötä tullut, mutta eiköhän tällä stressillä saanut jo somaattisiakin oireita aikaan. 

Chrissen kisastarteista porukalle jäi mieleen Rollen hyppy kouluaidan yli kesken laukkapätkän. Ratsukon ensimmäinen Helpon A:n rata olikin sitten siinä, mikä tietysti söi naista kuin pientä oravaa. 

Illalla neidit karkasivat kylille katsastamaan paikallisia juhlia, mutta edelleen jatkuneen pään jomottamisen vuoksi jätimme Thomaken kanssa hippalot väliin ja suuntasimme jalkapatikassa ihastelemaan saaren poikkeuksellisen komeita maisemia.

"Calle voisi olla ihan innoissaan sinisilmäisestä villapaitoihin pukeutuvasta kalastaja-vävypojasta" Thomas teki jutustelumme lomassa paljastuksen tätinsä miehestä, Chrissen isästä Carl Nilssonista. Purkkarit jalassa syntynyt purjehtiva venekauppias ei ollut aina ihan tyytyväinen kuopuksensa elämänvalintoihin, kuten jäämisestä Sjöholmaan tallimestariksi. Tyttö sai kaikki maailman mahdollisuudet, kuten lukion vaihtovuodet Englantiin, mutta silti, kaikesta huolimatta, se halusi roudata hevonpeetä elääkseen. 

Onneksi Calle ja vaimonsa Sylvia pitivät kovasti Sundin veljeksistä, joten ajan myötä vanhemmat ovat antaneet Chrissen olla meillä rauhassa. Sylvia oli aina ollut todella ylpeä millaiset pojat veljensä on kasvattanut ja jopa raikulipojasta, Niklaksesta, saatiin naisen tarinoissa melkoinen kultapoika. Toki olihan mies ahkera oman yrityksensä pyörittämisen kanssa ja sitä Nilssonit, yrittäjiä kun itsekin olivat, arvostivat yli kaiken. "Onneksi tyttö on sentään hyvässä seurassa teidän kanssanne, eikä aivan hunningolla" Sylvia kerran uskoutui minulle. Tyttönimeni, edesmenneen isäni sukunimi oli aikanaan, kun Thomaksen kanssa aloimme seurustella, puhutellut rouvaa ja sen ansiosta pääsin kai itse livahtamaan hänen suosioonsa.

"Kyllä Chrissellä jotain peliä jonkun kanssa on, enkä nyt tarkoita mitään norskipoikia... Talikko tippuu aina ihan heti kädestä kun whatsapp kilahtaa." tein huomion viimeaikaisista arjen askareista kotopuolessa. Thomas vaikutti mietteliäältä, mutta kieltäytyi kommentoimasta tietävänsä mitään. "Sen verran aavistelen, että kohta on taas Nilssoneilla pientä draaman kaarta tiedossa"

Samperin tammat

Uusi vuosi on tuonut mukanaan uusia kujeita. Itse en voi aina käsittää kuinka nopeasti aika kuluukaan. Meidän omat pikkuvarsat Rolle ja Linnea ovat jo viisivuotiaita, herranen aika! Riehakkaasta orinkutaleesta on kasvanut salonkikelpoinen nuori kisaponin alku, jolla on jo plakkarissa voitot harkkakoulukisoista ja ERJ:n alaisesta esteluokasta. Linnea puolestaan keskittyi henkisen puolen kasvuun viime vuoden ja hoivasi tammavarsaansa Devonia ennen kuin jatkoimme syksyllä ratsukoulutusta. Tammapirulainen osaa edelleen olla oikea nirppanokka, joka ensimmäisissä harkkakisoissaan järjesti sellaisen show'n, että oksat pois! Kun Linnea tekee yhteistyötä, se hyppää todella hyvin, mutta pienikin herne kymmenen patjan alla saa sen nokan oitis solmuun.

Tallipoppoon uusimpiin vahvistuksiin kuuluva Flaming Girl eli kotoisammin Liekki ei ole sekään ihan helpoimmasta päästä, mutta tämä kuumakalle on sentään vähän rationaalisempi toimissaan. Yhteinen taipale sinisilmäisen kimotamman kanssa on lähtenyt itseasiassa odotettua paremmin käyntiin. Tiesimme Thomaksen kanssa molemmat Liekin oikein kapasitettikkaaksi, vaikkei se meille tullessaan ollutkaan aivan huippukuntoinen. Silti viidestä yhteisestä kisasta saaliiksi saadut kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa ovat lämmittäneet erityisen paljon meidän kummankin mieltä. Tammasta on tullut vähän sellainen kaikkien suosikki, jolla minä, Thomas ja Chrisse voimme kaikki mennä. Thomasta lainaten: "Tästä ja Tuulistahan on tullut semmoisia kivoja pariskuntahevosia. Tiedätkö, kuten äiti-tytär hevoset, mutta nämä on tällaisia mies-vaimo hevosia."

Toinen positiivinen yllättäjätamma on Thomaksen kouluratsu Luna, jonka kanssa asiat ovat lähteneet rullaamaan vauhdilla oikeaan suuntaan. Hammaslääkärikäynneillä saimme tamman suun kuntoon ja ratsastettavuus koheni heti huomattavasti. Ihmekös tuo, ettei tee mieli työskennellä, kun hampaat ja kuolain nipistävät ikävästi. Tämän jälkeen Lunasta on tullut oikea sijoituskone, jolla on tällä hetkellä (koputtaa puuta) neljän sijoituksen putki päällä. Aikamoista! Harmi vain, että ehdimme jo tottua ajatukseen, että tamma astutettaisiin tänä keväänä. Nyt vaan taitaa käydä niin, että kisaputki jatkuu ja ristimme sormemme toivoen mielessä pyörivän orin keikkuvan elävien kirjoissa vielä ensi kevääseen saakka.

Kevätmietintöjä

Suurin osa hevosista on klipattu maneesitreenien vuoksi, mutta tänä vuonna yhä useampi sai kasvattaa muhkean talviturkin. Salli oli tuttuun tapaan oma pörrökarvainen itsensä, kuten Lintsikin. Tiineenä oleva Lusse jäi myös klippaamatta, kuten uudet tuttavuudet Roope ja Tuuli. Kevätauringon alla lämmitellessä hevosten karvanlähtöaika on käynnistynyt salakavalasti - yht'äkkiä sitä punaruskeaa, magneetin lailla vaatteisiin liimautuvaa, karvaa on joka paikka täynnä! Etenkin paksuturkkisena meille tullut Tuuli on lähteny tiputtamaan talvista kuontaloaan aikaisessa vaiheessa. Erityistä panostusta vaati Tuulin sukiminen kilpakuntoon Metsälammen harjoituskilpailuihin. Varikolla saimme hyvät naurut napatessa satulan pois selästä. Huopaa tuskin tunnisti valkoiseksi. Olimme jo maalis-huhtikuun taitoksessa tyttöjen kanssa aivan täynnä tätä puuhaa. Pahin taitaa kuitenkin olla vielä edessä? Voi voi ja lämmin leipä...

Kevätkelit ovat laittaneet myös ulkokentän hieman kyseenalaiseen kuntoon, mutta pari päivää sitten pääsin ratsastamaan Tanella pihalla. Kevään myötä virkku ori on entistä enempi kiinnostuneempi ulkopuolisesta hälinästä, joten alku menee usein keskittymiskykyä etsiessä. Tane huomaa viime kerrasta muuttuneet asiat ja niitä sitten katsotaan silmät muljahdellen. Rohkaisun jälkeen ori kyllä menee yli ja ohi vaikka mistä, kunhan sen kanssa on alkuun topakkana. Paria kuralätäkköä tuijoteltiin kerta toisensa jälkeen, kunnes Tane loiskautti niiden läpi korskeassa ravissa. Sen jälkeen ori tuskin huomasi lätäköiden olemassaoloa. Muihin oreihin, kuten machoilevaan Kamuun, verrattuna kevät ei ole Tanelle sen kummempaa aikaa. Se ei tunnu tajuavan vieläkään mitä varten Salli, Luna ja muut tammat ovat niin ihastuneita siihen ja muihin tallin poikiin.

6-vuotiaaksi kääntynyt ori on ottanut huimia harppauksia eteenpäin, vaikka olemme ottaneet uusia asioita melko kevyin ottein. Ponityttömme Liina haluaisi kovasti päästä Tanen selkään. Welsheihin mieltynyt tyttö saattaakin saada orista mukavan kaverin siirtyessään tulevaisuudessa poneista hevoskokoisiin. Toistaiseksi Tanessa on sen verran säpäkkyyttä, että se pysyy aikuisten ratsuna. Liinakin on sen verran pieni ja siro, että hän pystyy ratsastamaan pikkuponeilla toivon mukaan vielä parin vuoden ajan. Sen jälkeen meidän on etsittävä uusi ratsastaja ainakin Kamulle. Salli on alkujaan hankittu pihankoristeeksi, joten on ollut vain plussaa, että Liina on ollut innokas liikuttamaan tammaa niin, että kaksikko on käynyt jopa kisoissa.

Edellä mainitun ponilauman lisäksi tallissa on kasvamassa 4-vuotiaaksi kääntynyt Ronin ja Sallin jälkeläinen Rolle, joka on nyt pikkuhiljaa edistynyt ratsutuksensa kanssa. Se tarvitsee tulevaisuudessa niin ikään kuskin selkäänsä. Liinalla on kokemusta kummastakin vanhemmasta, joten valvovan silmän alla tyttö on jo aloittanut yhteistyön nuoren orin kanssa. Siitä ei voi kuulemma erehtyä, mistä yhdistelmästä ja erityisesti mistä isäorista kyseinen poni on. ;-) Rolle on reippaan welshmäinen kaveri, joten välillä on oltava tarkkana, että uudet asiat esitetään sille mahdollisimman hellävaraisesti. Toistaiseksi suurempaa nokkapokkaa ei ole tullut sitten parivuotiaana koetun uhokauden.

Nuorison suuri päivä

Kolmivuotiaiksi kääntyneet varsamme Rolle ja Linnea kävivät pyörähtämässä Estevarsojen laatuarvostelussa huhtikuun viimeisenä päivänä. Linnea on karaistunut ja aikuistunut vietettyään talven ajan pihattoelämää Kainolassa, mutta juuri tänään sitä ei juurikaan kiinnostanut näyttää luonteensa parhaita puolia. Tamma on käynyt ennenkin irtohypytystilaisuuksissa, joissa on ollut muita varsoja ja mistään asiasta ei ole tehty sen kummempaa ongelmaa. Pelkästään 3-vuotiaita oli kuitenkin tänään liikenteessä se parikymmentä, mikä sai neidin hämmentymään suuresti. Temppuiluistaan huolimatta Lintsi sai (luonnekohtaa lukuunottamatta) ihan hyviä pisteitä ja onnistui jopa yllättämään positiivisesti liikkeiden arvostelussa. Päivä alkoi niin vauhdikkaissa merkeissä, etten odottanut kovin suuria kiivetessäni tamman selkään. Lintsi paineli käynnin, ravin ja laukan esittämisen läpi hienoisessa ylätemmossa, mutta ilmeisesti tuomarit ehtivät nähdä sen verran vauhtia ja sulavuutta, että askellajeista napsahti pisteriviin kaunis yhdeksikkö!

Rolle oli kaksikon asiallisesti käyttäytyvä osapuoli, joka toimi rakennearvostelussa, irtohypytystilanteessa ja askellajien esittämisessä kuuliaisesti. Kevään myötä se on alkanut vähän mainostaa olevansa ori, mutta mitenkään hankalaa sen kanssa puuhastelu ei ole ollut ja kunnioitus ihmistä kohtaan on säilynyt koko ajan. Enemmänkin nuori ori näytti olevan tänään laiskanpulskealla tuulella, eikä sen liikkumisessa oikein ollut sitä samaa pontta, mitä se kotikentillä juoksennellessaan on esittänyt. Olimme kuitenkin tallipoppoon kanssa tyytyväisiä omien varsojemme edesottamuksiin. Nuorien kanssa sattuu ja tapahtuu.

Sekä Linnea, että Rolle palkittiin molemmat II-palkinolla, josta kasvattaja on erittäin mielissään!