Sjöholmassa ei tekeminen lopu. Thomaskin on päästänyt valloilleen jonkun sisäisen puuhapetensä ja kun yhden jutun saa valmiiksi, pitää olla jo toinen projekti valmiina. Kun ostimme tilan, mukava vanhempi herrasmies Heikki jäi pitämään meidän omistukseen siirtynyttä pientä karjatilaa, joka sijaitsee tuossa ihan nurkan takana. Viime vuoden puolella keskustelut kääntyivät sille tolalle, että vuokrasopimusta ei tultaisikaan enää uusimaan, vaan Heikki mielisi jo eläkepäiville. Jotenkin tilanne lipsahti siihen, että meille jäi pitkän linjan sjöholmalainen Markka-hieho ja sen seuraksi ostettiin kaksi ayrshire- ja yksi holsteinrotuinen hieho. Navetassa oli myös lypsykarjaa, mutta ne saatiin myytyä toisille tiloille. Onneksi Hege ei ottanut vastuista vapauduttuaan heti ensimmäistä lentoa Fuengirolaan, vaan jäi vähän auttamaan nuorta paria kotieläinsirkuksen pyörittämisessä. Vanhan mestarin tiedot ja taidot ovat kullanarvoisia!
Samalla kun hiehojen kylmäpihattoa vähän rempattiin, tehtiin lampaille astetta mukavampi asumus. Suffolkinlampaat eivät ole aivan yhtä säänkestäviä kuin kotimaiset suomenlampaat, mutta nyt niiden kelpaa viettää talvikausikin isommissa sisätiloissa.
Jotta elämä ei vieläkään ehtisi käydä liian tylsäksi, hevosmäärä on päässyt kasvamaan kolmella kauraturvalla.
Braveheart of Avalon oli minulle ja Thomakselle yhteinen rakkauden kohde. Makea ori on puoliksi täysiverinen ja emän puolelta sekoitus tuttua ja tuntemattomampaa. Suuresta täysiveriprosentista huolimatta Reiska on rento herrasmies, jolla on sopivasti annettavaa sekä koulu- että esteratsastajalle. Thomastakin näkee taas aika usein tallissa muidenkin kuin Lunan karsinalla.
Murroksen Häivä on villi suomenhevoskortti. Kaksi ja puolivuotta sitten jouluaattona maailmaan tupsahtaneesta tammasta on vielä vähän vaikea sanoa onko se lintu vai kala. Pienhevosta me kai vähän etsittiin, mutta tällainen hämähäkkivarsa päädyttiin ostamaan. "Helinän" isälinja menee Pieneen Leijonamieleen ja emän puolella on paljon sellaisia nimiä, jotka miellyttivät omaa silmää. Kesän se saa kasvaa laitumella ja sen jälkeen lähdetään tutustumaan suomenhevosten ikäluokkakilpailuihin.
Kolmas tulokas on vähän sellainen, että olisi voinut olla tulemattakin. Thomaksen ravihevosista ei tullut mitään tolppakoneita, vaan ne ovat viihtyneet enimmäkseen telakalla. Mies puuhaili jotain vaihtokauppoja ja päätyi ottamaan meille raviuransa jo lopettaneen suomenhevosorin.
Pohjolan Hyssy on tallin idyllisen tunnelman rikkoja, viime aikoina vissiin vähän huonolle käsittelylle jäänyt retale, josta pitäisi kuulemma nyt leipoa ratsu. Olimme Chrissen kanssa molemmat tallinovella polkemassa jalkaa, kun ori ryysäsi käytävän ketjuista läpi niin että ryske kävi. Pojat juoksivat vapaalle jalalle päässeen hevosen perässä. Katsotaan tuleeko tästä mitään vai lähteekö Hysteeri-Hyssy teu... köh, siis maitojunalla ravitallille.
