Viime vuonna meidän kisakausi sai oikein miellyttävän ja tunnelmaa nostattavan alun, kun lähdimme Markarydiin SIM Routine Trophyyn. Sijoituksia taisi tulla useampiakin. Tänä vuonna saman kisajärjestäjän homma oli lähtenyt pyörimään entistä isommin, kun Hannaby Hanami Week käsitti sekä koulu- että esteratsastusta erittäin keväisissä maisemissa Hannabyn linnan kirsikkapuiston laitamilla.
Treenaaminen maistui koko alkuvuoden, tai oikeastaan jo viime syksystä asti, suoraan sanottuna aivan sahanpurulta, eikä itseäni huvittanut tippaakaan lähteä Hanami Weekille. Hevosten kanssa oli vaikeuksia ja jos hetkenkin aikaa meni hyvin, niin eiköhän jo seuraavaksi paranneltu jotain kaviopaisetta tai vastaavaa vaivaa. Sjöholman kouluratsastajien leirissä sen sijaan pyyhki hyvin ja kehitystä oli tullut. Thomas innostui sopivista kouluratsastusluokista niin paljon, että ilmoitti ykskantaan pakkaavansa Lunansa autoon ja lähtevänsä vaikka itsekseen, jos ei muita tulisi seuraksi. – "Varmaan hoidat sitten kevättyöt pellolla sillä aikaa" tuli vielä kuittia perään. Yksin? No way.
Vaikka olin jo vankasti päättänyt, etten lähde Ruotsiin, pyörsin päätöksen aika lailla viime hetkillä. En tiedä mitä Thomas oli minulle syöttänyt, että pääni pehmeni pahemman kerran. Hannabyyn mentiin kunnon konkkaronkan kanssa, kun matkassa oli mukana kaikki kynnelle kykenevät eli Karo, Linnea, Sohvi ja jopa Tete. Rakas mieheni kommentoi jotain laidasta laitaan poukkoilevasta luonteestani, mutta viittasin niille kinnasta. Itsepähän kehotti osallistumaan "kun on niin hienosti tehdyt kisat tulossa". Nyt lauantai-iltana, uuvuttavan kisaviikon jälkeen, oli hyvä kuittailla Thomakselle, itselle ja koko maailmankaikkeudelle, että vaikka puitteet oli on fleek, oliko pakko lähteä reissuun henkisesti puolikuntoisena ja vasemalla jalalla heränneenä...
Mitenkä ne kisat sitten meni?
Linnean mukaan ottaamista mietin todella pitkään, mutta masokisti kun taisin olla, päätin kiduttaa itseäni ja pakata tamman hevosauton kyytiin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut se ja sama jättää aasi kotiin. (Vinkki lehteen: Lähtivät jälleen kerran yhtä kokemusta rikkaampana) Maanantain 110cm luokka alkoi kahdella pudotuksella. Ensimmäinen pudotus tuli esteellä, jonka lähestymisessä Lintsi painoi lapa edellä ulospäin. Hypystä tuli todella vino ja etujalka kolahti puomiin. Toinen pudotus tuli heti perään, kun ilmeisesti edellisen esteen osumasta ärsyyntynyt tamma potkaisi takajalallaan okserin takapuomin alas. Thomas starttasi samana päivänä Vaativassa A:ssa ja aivan loppuvuoden prosentteihin ratsukko ei yltänyt. Luna sai kuitenkin hyvää palautetta ja koululeirissä mieli oli rutkasti korkeammalla kuin esteleirissä.
Tiistaina hyppäsin Sohvilla ja Tetellä 110-115cm luokan, jossa ensiksi mainittu otti "yllättävät" 4 vp. Latvialainen ei ole koskaan parhaimmillaan ensimmäisessä luokassa, joten en ollut tämän päivän tuloksesta huolissani. Sen sijaan Karon 120-125cm meni aivan keilaamiseksi, tuloksena 12 vp. Noh, eihän meillä olekaan ollut puhdasta rataa sitten PJ-karsinnan, joten tuliko tämä nyt kellekään yllätyksenä. Kuulin jo päässäni Niklaksen viisaat sanat, kuinka voidaan rempata maneesi keilahalliksi, jos edessä olevien esteiden kaato kiinnostaa. Täytyi myöntää, että vähän jopa ikävöin näsäviisasta kälyäni, joka toisinaan kaipaisi jonkinlaisen suodattimen suunsa eteen.
Keskiviikko ja torstai oli taukoa, mutta perjantaina oli jälleen kisapäivä, oikein kunnon helteisessä säässä. 125cm luokassa otimme Sohvin kanssa yhden ja Lintsin kanssa kaksi alas. Sohvin puomi oli täysin turha ja oma mokani, mikä harmitti toden teolla. Lintsi oli perus formula, joten vain kaksi puomia oli jopa itsellenikin yllätys. Hiki virtasi radalla sen verran, että Karon luokkaa varten oli pakko vaihtaa kisavaatteet. Karolla tippui 135cm luokassa yksi puomi, mutta olin muuten ihan tyytyväinen rataan. Viimeksi alla oli hallitsemattoman oloisesti vyöryvä keilapallo, nyt sain hevoseen jotain tuntumaa. Jotain pientä onnistumisen tunnetta sai tällekin viikolle. Kouluratsastuksen saralla Thomas ja Luna paransivat aiemmasta, vaikka sijoituksille ei taaskaan ollut asiaa. Silti mies oli kuin naantalin aurinko ja jaksoi tsempata minua, vaikka hän näki, ettei ratsastuksen taso vastannut entistä Disaa.
Lauantaina oli meidän entouragen viimeinen startti, kun hyppäsin Tetellä 120cm radan. Jos rata meni luottohevosen kanssa muuten hyvin lähenevästä ukkoskuurosta huolimatta, niin eiköhän tilanne korjaantunut viimeisellä esteellä – takakavio kolahti puomiin, joka päätti kellahtaa alas kannattimilta.
"No oli tämäkin reissu, ei yhtään puhdasta rataa" tyydyin tokaisemaan lauantaipäiväksi kisahoitajaksi lähteneelle Thomakselle ratsastaessani Teten pois kisakentältä.
"No älä nyt näytä noin masentuneelta tonnin seteliltä" mies yritti piristää.
"Ei ole muuta vaihtoehtoa"
"... kuin laittaa leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!"
lauantai 9. toukokuuta 2020
lauantai 6. heinäkuuta 2019
Yllätysvarsa osa 2: Helpotuksen syvä huokaus
Iloiset varsauutiset alkoivat eräänä huhtikuisena sunnuntaiaamuna, kun Helinä oli pyöräyttänyt ensimmäisen varsansa kaikessa hiljaisuudessa. Kaikista merkeistä osattiin odottaa, että varsomisen aika saattaa olla pian käsillä, mutta Hellu pysyi niin tyynenä loppuun asti, että varsomiskameraa toimistoon raahatulta vuodesohvalta vahtinut Chrisse oli päättänyt vähän lepuuttaa silmiään. Kun nainen seuraavan kerran raotti silmäluomiaan, kamerassa näkyikin vähän enemmän jengiä. Aamun pikkutunneilla maailmaan putkahtanut koipeliini tammavarsa oli jo pystyssä, kun Chrisse kömpi varovaisesti tallin puolelle. Kaikki oli kuitenkin oikein hyvin, joten emä ja pienokainen saivat jäädä rauhassa tutustumaan toisiinsa. Pohdimme etukäteen millainen Helinä tulee olemaan emätammana, mutta ainakaan näin alkuun se ei ole ollut tuttujen ihmisten seurassa ylisuojelevainen varsaansa kohtaan, vaan se päästi nätisti Chrissen tarkastamaan lapsosensa. Helinän varsa on aika pitkäkinttuinen verrattuna toisen suomenhevostammamme Tuulin varsoihin, joten ei ole ihme, että tämän kaverin lempinimeksi tuli nopeasti Hämähäkki eli Hämis. Varsinainen hämis se onkin, se kyllä pujahtaa minne tahansa saadessaan päähänsä jonkun huippuidean.
Kevään toisen varsan syntymän odotus olikin sitten hermojaraastavampi sekä talliporukalle että emätammalle. En edes halua miettiä miten kiukkuinen Liekki on ollut sillä kertaa kun se odotti kaksosvarsoja, sillä nyt yhdenkin varsan kanssa sillä alkoi pinna pettää tiineyden loppupuolella. Tamma oli yhä asiallinen käsitellessä, mutta turha liike ja melske tallissa tuli vetää minimiin, ettei hevonen jatkuvasti rampannut ympyrää ja potkinut seiniä. Yhtenä toukokuisena iltana vahatippojen ilmestymisen jälkeen Liekille ei maistunut iltapöperötkään, joten Chrisse jäi toimiston puolelle varsomisvahtiin. Kun muut hevoset rauhoittuivat tallissa rouskuttamaan yöheiniään, Liekki punnersi lyhyen ramppaamisen päätteeksi yllätysvarsansa maailmaan ennen kuin tallimestari ehti kissaa sanoa. Sievä, tumma tammavarsa sieltä putkahti!
Leikki oli vielä varsomisenkin jälkeen vähän henkisesti herkillä, mutta se hoiti varsaansa aina kun malttoi seisahtua paikoilleen. Jäikö varsalta siinä sitten imemiset vähän vähiin, sillä seuraavana päivänä se oli selkeästi vaisumman oloinen. Eläinlääkärin testeillä selvisi alhaiset vasta-ainetasot, joten eikun plasmaa suoneen... Liekki oli muljautellut silmiään, mutta "onneksi" varsa oli sen verran nuutunut, että se malttoi olla suht nätisti toimenpiteen ajan. Hoito onneksi tepsi ja siitähän se Muru-varsa sitten lähti virkistymään. Kutsumanimensä ylläripylläri on saanut murmelinkaltaisesta värityksestään: Murmeli -> Muru.
Väsähtäneen varsan olotilaa käytettiin sen verran hyväksi, että siitä napattiin DNA-näyte. Samalla verinäytteet napattiin kaikista omista aikuisista oreista. Varsan toipumisen ohessa jännitimme sitten myös näitä polveutumisasioita. Liekki on itse vaaleaksi kimoutunut ruunikko, joten varsan tumma ruunikko karvapeite ei antanut sen kummemmin viitteitä siitä, kuka isä voisi olla. Ainakin koirilla oli kivaa, kun joka aamu Sjöholman mäeltä lähti postinhakukomitea matkaan kuin mullilauma kesälaitumille. Monta kertaa tuli vedettyä vesiperä ja postilaatikko pullisteli ainoastaan laskuista, mutta eräänä aamuna Thomasta odotti jackpot, joka piti repiä auki pikimiten: kirje laboratoriosta. Kirjettä luettuaan mieheltä pääsi helpotuksen syvä huokaus. Murun isä on Saviour.
-Disa
Kevään toisen varsan syntymän odotus olikin sitten hermojaraastavampi sekä talliporukalle että emätammalle. En edes halua miettiä miten kiukkuinen Liekki on ollut sillä kertaa kun se odotti kaksosvarsoja, sillä nyt yhdenkin varsan kanssa sillä alkoi pinna pettää tiineyden loppupuolella. Tamma oli yhä asiallinen käsitellessä, mutta turha liike ja melske tallissa tuli vetää minimiin, ettei hevonen jatkuvasti rampannut ympyrää ja potkinut seiniä. Yhtenä toukokuisena iltana vahatippojen ilmestymisen jälkeen Liekille ei maistunut iltapöperötkään, joten Chrisse jäi toimiston puolelle varsomisvahtiin. Kun muut hevoset rauhoittuivat tallissa rouskuttamaan yöheiniään, Liekki punnersi lyhyen ramppaamisen päätteeksi yllätysvarsansa maailmaan ennen kuin tallimestari ehti kissaa sanoa. Sievä, tumma tammavarsa sieltä putkahti!
Leikki oli vielä varsomisenkin jälkeen vähän henkisesti herkillä, mutta se hoiti varsaansa aina kun malttoi seisahtua paikoilleen. Jäikö varsalta siinä sitten imemiset vähän vähiin, sillä seuraavana päivänä se oli selkeästi vaisumman oloinen. Eläinlääkärin testeillä selvisi alhaiset vasta-ainetasot, joten eikun plasmaa suoneen... Liekki oli muljautellut silmiään, mutta "onneksi" varsa oli sen verran nuutunut, että se malttoi olla suht nätisti toimenpiteen ajan. Hoito onneksi tepsi ja siitähän se Muru-varsa sitten lähti virkistymään. Kutsumanimensä ylläripylläri on saanut murmelinkaltaisesta värityksestään: Murmeli -> Muru.
Väsähtäneen varsan olotilaa käytettiin sen verran hyväksi, että siitä napattiin DNA-näyte. Samalla verinäytteet napattiin kaikista omista aikuisista oreista. Varsan toipumisen ohessa jännitimme sitten myös näitä polveutumisasioita. Liekki on itse vaaleaksi kimoutunut ruunikko, joten varsan tumma ruunikko karvapeite ei antanut sen kummemmin viitteitä siitä, kuka isä voisi olla. Ainakin koirilla oli kivaa, kun joka aamu Sjöholman mäeltä lähti postinhakukomitea matkaan kuin mullilauma kesälaitumille. Monta kertaa tuli vedettyä vesiperä ja postilaatikko pullisteli ainoastaan laskuista, mutta eräänä aamuna Thomasta odotti jackpot, joka piti repiä auki pikimiten: kirje laboratoriosta. Kirjettä luettuaan mieheltä pääsi helpotuksen syvä huokaus. Murun isä on Saviour.
-Disa
perjantai 5. huhtikuuta 2019
Kevään uutuudet
Sjöholman mäellä riittää vipinää Thomaksen pään menoksi, vaikka Disa huitelee Belgiassa valmentautumassa Karon ja Linnean kanssa. Chrissen vanha tuttu, Cecilia Eriksen, toi nimittäin uuden orivarsansa Pyryn painikaveriksi. Vaikka Chrisse ja "Cessi" eivät ole olleet hetkeen tekemisissä, juttu vaikutti jatkuvan sujuvasti siitä mihin viimeksi oli jääty. Kaksikko on lyhyessä ajassa ehtinyt punoa vaikka ja mitä juonia, joihin liittyvät muun muassa upouudet hollantilaishepat Wieske ja Cornullo, sekä Cessin opiskelut ratsastuksenohjaajaksi. Annoimme alustavasti Thomaksen kanssa siunauksemme heidän ideoinnilleen, mutta tiedotetaan siitä tarkemmin sitten kun jutut ovat ajankohtaisia...
Cessin oma hevonen "Aapo" on vasta vuoden vanha rasavilli orivarsa, joten nuori nainen on saanut touhuta Hollannista tuotujen hevosten kanssa. Thomas keskittyy mieluusti kevään tuleviin kisajärjestelyihin, maatalouteen ja muihin omiin projekteihinsa, eikä Chrissellä riitä vuorokaudessa tunnit ihan joka hevosen selkään kiipeämiseen, vaikka Liina on äitinsä kanssa apuna parhaansa mukaan. Uudet hollantilaisetkin oli tarkoitus laittaa mahdollisimman pian pakettiin ja uusille omistajille, mutta katsotaan nyt sitten kuinka kauan nämä oleskelevat Sjöholmassa.
Wieske on hauska musta-valkokirjava friisiläisen ja irish cobin risteytys. Tamma on rauhallinen ja reilu tyyppi, mutta tilanteen tullen sillä on myös omaa tahtoa. Cornullo puolestaan on allrounder puoliveriruuna. Kaikessa hyvä, muttei missään paras. Harrastehevosena veikkaan sen olevan painonsa arvosta kultaa. Chrisse vähän yritti vinkata Cornullosta Liinan äidille, Evalle, mutta nainen ei vaikuttanut olevan järin innostunut. Eva ihastui kovasti aiempaan myyntihevoseen Vaniin, mutta päätyi lopulta olemaan ostamatta nuorta tammaa itselleen ja tyttärelleen. "Hoitohevoset Tuuli ja Gitte saavat riittää, niin rahapussi kiittää" nainen muotoili ajatuksensa runoksi. Päätöstä ei voi muuta kuin kunnioittaa. Olisipa itsekin osanut vetää rajan tuossa vaiheessa.
Cessin oma hevonen "Aapo" on vasta vuoden vanha rasavilli orivarsa, joten nuori nainen on saanut touhuta Hollannista tuotujen hevosten kanssa. Thomas keskittyy mieluusti kevään tuleviin kisajärjestelyihin, maatalouteen ja muihin omiin projekteihinsa, eikä Chrissellä riitä vuorokaudessa tunnit ihan joka hevosen selkään kiipeämiseen, vaikka Liina on äitinsä kanssa apuna parhaansa mukaan. Uudet hollantilaisetkin oli tarkoitus laittaa mahdollisimman pian pakettiin ja uusille omistajille, mutta katsotaan nyt sitten kuinka kauan nämä oleskelevat Sjöholmassa.
Wieske on hauska musta-valkokirjava friisiläisen ja irish cobin risteytys. Tamma on rauhallinen ja reilu tyyppi, mutta tilanteen tullen sillä on myös omaa tahtoa. Cornullo puolestaan on allrounder puoliveriruuna. Kaikessa hyvä, muttei missään paras. Harrastehevosena veikkaan sen olevan painonsa arvosta kultaa. Chrisse vähän yritti vinkata Cornullosta Liinan äidille, Evalle, mutta nainen ei vaikuttanut olevan järin innostunut. Eva ihastui kovasti aiempaan myyntihevoseen Vaniin, mutta päätyi lopulta olemaan ostamatta nuorta tammaa itselleen ja tyttärelleen. "Hoitohevoset Tuuli ja Gitte saavat riittää, niin rahapussi kiittää" nainen muotoili ajatuksensa runoksi. Päätöstä ei voi muuta kuin kunnioittaa. Olisipa itsekin osanut vetää rajan tuossa vaiheessa.
torstai 13. joulukuuta 2018
Yllätysvarsa osa 1: Odottavan aika on pitkä
Sinisilmäinen kimotammamme Liekki ei ole vaikuttanut olevan ihan oma itsensä. Kisoissa ei ole käyty sitten syyskuun jälkeen, mutta tasaisesti on kotona treenailtu ja pidetty kuntoa yllä. Siitä huolimatta aloimme kiinnittää huomion siihen, että tammasta on tullut vähän paksun mallinen. Sen lisäksi herkkis ottaa satulavyön kiristämisen aiempaa rankemmin, takakavio saattaa heilua yllättävän notkeasti. Päätimme kutsua eläinlääkärin, joka sitten teki aika metkan diagnoosin - tamma on kantavana. Seuraavana kesänä ajateltiin huilata ja touhuta vain yhden suokkivarsan kanssa, mutta toisin taitaa käydä. Saavatpahan seuraa toisistaan.
Pahinta tässä kaikessa on, ettemme tiedä varmaksi varsan isää. Eläinlääkäri epäilee, että varsa voi syntyä jo kevään mittaan, mutta se ei rajoittanut meidän orivaihtoehtojamme sen kummemmin. Isäori voi hyvin olla Savvy, Rolle, Finska, Lantti, Reiska tai Hyssy. Karokin vietti hetken Sjöholmassa ja Roni lopetettiin vasta toukokuun alussa. Pois ei voi sulkea senkään mahdollisuutta, että vuotias Pyry olisi varsan isä. Ei sitä koskaan tiedä. Tai joku meidän kisoihin osallistunut ori...
Täällä laitettiin tuskanhikinen vedonlyönti pystyyn. Itse toivon hartaasti varsan isän olevan Savvy tai Karo, jotta siitä saisi jotenkuten uskottavan estepuoliverisen. Thomaskin kun Liekistä hyvin paljon välittää, toivoo varsan isän olevan hyväkäytöksinen Savvy. Chrisse veikkaa, että asialla on ollut viekas nuori poniori Rolle. Noh, tulisihan siitäkin yhdistelmästä ilmeisesti sitten welsh part bred. Liina ja äitinsä Eva ovat sen kannalla, että fiksu ja filmaattinen Reiska on päässyt yllättämään kaikki. Niklaksen mielipidettä ei edes kysytty, mutta hän ilmoitti uskovansa isäorin olevan Hyssy. Niinpä tietysti, ravisukuinen suomenhevonen ja puoliveritammahan ne hienosti yhteen sopii.
Tässä sitä yritetään parhaan mukaan sinnitellä ensi vuoden puolelle, kevääseen, jotta tämäkin mysteeri selviäisi. Tamma on varmasti hyvä emä, onhan se varsonut aiemminkin, mutta joudumme jännittämään, millainen varsa sieltä on putkahtamassa maailmaan. Onnellinen sattuma vai omituinen risteytys?
-Disa
Pahinta tässä kaikessa on, ettemme tiedä varmaksi varsan isää. Eläinlääkäri epäilee, että varsa voi syntyä jo kevään mittaan, mutta se ei rajoittanut meidän orivaihtoehtojamme sen kummemmin. Isäori voi hyvin olla Savvy, Rolle, Finska, Lantti, Reiska tai Hyssy. Karokin vietti hetken Sjöholmassa ja Roni lopetettiin vasta toukokuun alussa. Pois ei voi sulkea senkään mahdollisuutta, että vuotias Pyry olisi varsan isä. Ei sitä koskaan tiedä. Tai joku meidän kisoihin osallistunut ori...
Täällä laitettiin tuskanhikinen vedonlyönti pystyyn. Itse toivon hartaasti varsan isän olevan Savvy tai Karo, jotta siitä saisi jotenkuten uskottavan estepuoliverisen. Thomaskin kun Liekistä hyvin paljon välittää, toivoo varsan isän olevan hyväkäytöksinen Savvy. Chrisse veikkaa, että asialla on ollut viekas nuori poniori Rolle. Noh, tulisihan siitäkin yhdistelmästä ilmeisesti sitten welsh part bred. Liina ja äitinsä Eva ovat sen kannalla, että fiksu ja filmaattinen Reiska on päässyt yllättämään kaikki. Niklaksen mielipidettä ei edes kysytty, mutta hän ilmoitti uskovansa isäorin olevan Hyssy. Niinpä tietysti, ravisukuinen suomenhevonen ja puoliveritammahan ne hienosti yhteen sopii.
Tässä sitä yritetään parhaan mukaan sinnitellä ensi vuoden puolelle, kevääseen, jotta tämäkin mysteeri selviäisi. Tamma on varmasti hyvä emä, onhan se varsonut aiemminkin, mutta joudumme jännittämään, millainen varsa sieltä on putkahtamassa maailmaan. Onnellinen sattuma vai omituinen risteytys?
-Disa
lauantai 17. marraskuuta 2018
Kaikki rakastavat Vanilliinia
 |
| © Bob Cox (lisenssi) |
Liinalla on vielä ponivuosia jäljellä, mutta tietysti aina toisinaan katse siintää jo aikaan ponien jälkeen. Sjöholmaan varsomaan tulleen, ja sittemmin ilmeisen pysyvästi porukkaan jääneen Gitten vapauduttua päätimme kokeilla, miten tyttö selviää ison hevosen selässä. Gitten kesällinen orivarsa Velho ei ole vielä täysin irti emästä, mutta tamman kanssa on päästy ihan hyvin treenaamaan. Varsa opettelee samaan aikaan yksinoloa ja itsenäisyyttä.
Diili on oikeastaan loistava. Samalla kun vähän ruosteessa olevan Gitten kuntoa kohotetaan, Liina pääsee treenaamaan ja kehittymään Thomaksen opissa. Vaikka musta puoliveritamma on viipottanut vuosien mittaan ties missä, sillä on aina paikka miehen sydämessä. Mikään starttivalmis pelihän tamma ei ole, mutta toiseen koulutammaamme Lunaan verrattuna Gitte on paljon sopivampi nuorelle ratsastajalle. Katsellaan ja odotellaan minne tiimin tie vie. Se on kuitenkin selvää, että aiempi luottoratsu, Kamu, alkaa käydä jo Liinalle pieneksi ja jotain muutoksia tulee tapahtumaan.
P.S. Ostakaa Fiona ja Vani äkkiä pois!
sunnuntai 23. syyskuuta 2018
Syksy yllätti ratsutallin pitäjän
Myrskyn tuomat rankat sadekuurot ja kovat tuulet toivat mukanaan kolean syksyisen kelin. Hevoset ja koirat on kaikki täynnä uutta energiaa ja aamulla pihalle päästyään vähän jokainen säntäilee omiaan. Pitkään niistä hienoista, lämpimistä keleistä saatiinkin nauttia (ja toisinaan vähän kärsiäkin!), joten kaipa se on todettava, että aika aikaansa kutakin. Johan sitä on jo syyskuu, melkein lokakuu.
Syksyn saapuminen ei haitannut menoa, kun suuntasimme Lunan kanssa turvat kohti Paraista ja Humlegårdin koulukisoja. Meidän pikku mustikkainen oli tietysti vähän tsirpakka, mutta asettui lämmittelyssä kiitettävästi aloilleen ja ratsastajan avuille. Tamma meni alkuvuonna vaativaa B:tä sellaisilla 62%, 67 % tuloksilla, mutta nyt oli tiedossa jännät paikat kun hevonen starttasi ensimmäistä kertaa koskaan vaativaa A:ta. Lunaa on valmisteltu kotopuolessa ajatuksella ajan kanssa, joka näkyi tasaisen varmassa suorituksessa. Tiesimme Thomaksen kanssa, että tänään meni ihan hyvin. Siitä huolimatta hieraisimme molemmat silmiämme, kun ratsukko kuulutettiin luokkansa voittajiksi ja vielä uudemman kerran, kun saimme arvostelupaperit käsiimme. 82,000 prosenttia! Tuomarilla näytti tosin olevan muutenkin aika hövelin positiivinen asenne, joten toppuuttelin Thomasta olemaan rehvastelematta sen kummemmin. Luokkavoitosta tosin saa ja pitää olla ylpeä!
Syksyn saapuminen ei haitannut menoa, kun suuntasimme Lunan kanssa turvat kohti Paraista ja Humlegårdin koulukisoja. Meidän pikku mustikkainen oli tietysti vähän tsirpakka, mutta asettui lämmittelyssä kiitettävästi aloilleen ja ratsastajan avuille. Tamma meni alkuvuonna vaativaa B:tä sellaisilla 62%, 67 % tuloksilla, mutta nyt oli tiedossa jännät paikat kun hevonen starttasi ensimmäistä kertaa koskaan vaativaa A:ta. Lunaa on valmisteltu kotopuolessa ajatuksella ajan kanssa, joka näkyi tasaisen varmassa suorituksessa. Tiesimme Thomaksen kanssa, että tänään meni ihan hyvin. Siitä huolimatta hieraisimme molemmat silmiämme, kun ratsukko kuulutettiin luokkansa voittajiksi ja vielä uudemman kerran, kun saimme arvostelupaperit käsiimme. 82,000 prosenttia! Tuomarilla näytti tosin olevan muutenkin aika hövelin positiivinen asenne, joten toppuuttelin Thomasta olemaan rehvastelematta sen kummemmin. Luokkavoitosta tosin saa ja pitää olla ylpeä!
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Syysmarkkinat Sjöholmassa 1.9.2018
Drive-in maastoestevalmennus
Saimme Diane Whitbyn syysmarkkinoille katselemaan ja opastamaan paikalle saapuvia maastoesteratsastajia. Saimme olla hyvin tyytyväisiä, sillä paikalle saapui huimat 23 ratsukkoa!
Jonna & Ilon Poksu
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että Poksu ei liikkunut eteenpäin sitten millään. Ori tuntui olevan aivan muissa maailmoissa ja en ollut enää yhtään varma esteiden ylittämisestä, ellei hevonen tästä heräisi. Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että olisi se voinut paremminkin mennä, mutta ainakin paransimme suoritustamme nousujohteisesti. Ori käyttäytyi fiksusti uudessa paikassa ja vieraiden hevosten seurassa, mutta olisi voinut olla asteen verran skarpimpi heti alusta lähtien.
Dianen kommentit: Ratsukolla oli alkuun velttoutta, joten Jonnan ja Poksun kanssa tehtiin napakoita tehtäviä, joissa oli jonkin verran laukkapätkää. Liinakko reipastui silminnähden saatuaan moottorinsa käyntiin. Poksussa oli nähtävissä aiempi kokemus, sillä se ei kytännyt hautaestettä, eikä veteen meneminen tuottanut sille sen suurempaa ongelmaa. Vedestä pois tullessa hypättiin risueste, jolla sai olla tarkkana, ettei Poksu lähde turhan kaukaa hyppyyn.
Sylvi Ojanne & Vipu-Nen
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että hevonen lähtee altani lentoon. Loppua kohden Vipulla energiaa riitti edelleen, vaikka minusta oli puristettu kaikki mehut.
Dianen kommentit: Musta pikkuori Vipu laukkasi hyvin eteenpäin, mutta myös kuunteli ratsastajaansa, joka sai ketterästi ohjattua ratsunsa tiukemmallekin tielle, kiitos hyvin kuulolla olevan ratsunsa. Ratsukon kanssa hiottiin lähestymisiä kahdelle linjassa olevalle kapealle esteelle. Sylvi joutui keskittymään, jotta sai reippaan Vipun osumaan keskelle estettä. Kun ratsastaja sai puolipidätteet hyvin läpi, ori valmistautui hyppyihin paremmin ja huolellisemmin.
Melinda Lindell & Limoncello
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että me olemme päivän päätteeksi paikattavana. Limu oli todella energisellä päällä ja uusi paikka aiheutti vielä enemmän pörhistelyä ja esiintymisenhalua. Vaikka olin mielestäni verkkaillut orin ekstrahyvin ennen hyppyjä niin selvästi olin aliarvioinut verkan pituuden. Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että ehkä tässä vielä joku päivä päästään loistamaan. Limuhan on vielä todella nuori ja kisaamatonkin vielä niin tämän päivän kaaos oli jollain tapaa odotettavissa. Kuitenkin se millä rohkeudella ja draivilla Limu hyppäsi maastoesteitä yllätti! Ori selkeästi syttyi hommasta ja jatkamme kotitreenejä ahkerammin myös maastoesteillä koska kimo nautti hommasta näin paljon.
Dianen kommentit: Nuoren Limun ja ratsastajansa Melindan kanssa keskityttiin suhteellisen helppoihin, mutta oivaltaviin tehtäviin. Ori olisi tahtonut tulla aika reippaasti ensimmäiselle tukkiesteelle, joten Melinda ratsasti tukkien vierellä suurella ympyrällä Limua paremmin kuulolle. Kun tahti ja kuuliaisuus olivat sopivat, ratsastaja ohjasi hevosen hieman kaarevasti esteelle, suoristaen muutamia laukka-askeleita ennen hyppyä.
Lydia Tuuliluoto & Kheops
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että tämän reissun olisi voinut jättää välistäkin. Kerttu kävi kuumana ja tuli helpolla tosi vahvaksi. Alkuverkan aikana kauhistukseni vain lisääntyi, eteenkin kun ensimmäiset hypyt menivät aikalailla ilman mitään kontrollia. Valmennuksen lopussa tuumin, että kyllä tänne kannatti lähteä! Aika pian alkuverkan jälkeen yhteinen sävel alkoi taas löytyä ja ennen kaikkea, jarrut saatiin taas kuntoon. Viimeiset hypyt tuntuivat jo todella hyvälle ja Kerttu selvästi tykkäsi touhusta.
Dianen kommentit: Lydian kirjava ori oli hyvin varma osaamisestaan ja toisinaan viisveisasi mitä ratsastaja yritti selässä tehdä. Ratsukko oli mukana ryhmässä, jossa harjoiteltiin kahden linjassa olevan kapean esteen ratsastamista. Lydia ja Kerttu ottivat alle yhden hypyn, josta tultiin kaarevaa reittiä em. tehtävälle. Kun ratsastaja pysyi tarkkana ulkoavun tuen kanssa, orin punkeminen helpotti ja lähestymiset sekä hypyt menivät nappiin.
Liia & Lemonade Lip Joy
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että Lemmy olisi ollut kuin mikäkin vallaton varsa! Valmennuksen lopussa ei voinut todeta muuta kuin, että voi jösses mikä koettelemus!
Dianen kommentit: Liian sirolla kimolla oli hieno, ponnekas laukka ja hypyt, mutta meno meni välillä koheltamisen puolelle, kun Lemmy oli hilkulla lähteä lapasesta. Liia ratsasti tamman laukkaa hillitymmäksi suurella ympyrällä ja teki siitä täsmäiskuina lähestymisiä viereiselle tukkiesteelle. Kun ensimmäinen hyppy onnistui, ratsukko hyppäsi myös seuraavan esteen. Muuten Liia sai kääntää Lemmyn jälleen ympyrälle rauhoittumaan.
Jannica & Channel LAC
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että olimme tulleet pikkuponin kanssa aivan väärään paikkaan. Loppua kohden minusta tuntui, että tunti oli kuitenkin sujunut suhteellisen hyvin, vaikka edellisöinen sade olikin tehnyt radan liukkaaksi paikoitellen. Olin oikein tyytyväinen Chanelin ja omaan suoritukseeni tunnin päätteeksi!
Dianen kommentit: Pikkuinen shettis oli metka näky maastoesteradalla, jossa korkeuden suhteen sopivimmiksi esteiksi valikoituivat hautaeste ja matala puunrunko. Chanel esitteli heti ponimaisuutensa ja viskasi kuskinsa kanveesiin terävällä pukilla. Pudotus oli matala ja pehmeä, joten Jannica kipusi pikaisesti takaisin selkään. Ratsukko keskittyikin sen jälkeen siihen, että Jannica ratsastaa ponia reippaasti eteenpäin hypyn jälkeen, jotta se ei ehdi jäädä miettimään omiaan.
Cella & Whirlwinded Dot
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että olin ollut täysi imbesilli, kun olin ilmoittanut meidät näin kylmiltään maastoestevalmennukseen. Ehkä se oli jotain iän tuomaa arkuutta tai harjoituksen puutetta, mutta alkuinnostuksen jälkeen mut valtasi joku kauhea varmuus siitä, että me oltaisiin ihan kohtalokkaan huonoja. Me hinkattiin hiki päässä lämmittelyaukealla, kun valmentaja vielä seurasi edellisen ratsukon puuhia, ihan kuin tässä parissa minuutissa olisi saanut teipattua laastarin peittämään meidän hyvin, hyvin pitkää laiskottelukautta. Lopussa saatoin huokaista helpotuksesta, sillä me selvittiin ehjinä, elossa ja järkikin toistaiseksi tallella, ja se oli pääasia. Ei me todellakaan täydellisiä oltu, mutta kuten niin usein maastoesteiden jälkeen, päälle jäi hyvä ja energinen ja jotenkin voitokas fiilis. Vähän huvitti se, kuinka kauhuissani mä olin ollut valmennukseen ratsastaessa. Radalla ja koko markkinoilla vallitsi sellainen alkavan uuden vuodenajan tunnelma, ja musta tuntui, että tästä tulisi hyvä syksy.
Dianen kommentit: Cella oli alkuun hieman epävarman oloinen, joten ratsukko sai tehdä pohjalle helpommat hypyt parille tukille. Windi hyppäsi nätisti turhia kyselemättä, mikä antoi ratsastajalle tarvittavaa rohkeutta seuraava tehtävää varten. Ratsukko ratsasti ensin banketille ja suuntasi alashypyn jälkeen tarkkuusesteelle. Banketilla oli tärkeää, että Cella antoi Windille tarvittavan tuen, eikä hevonen jäänyt yksin. Tamma hyppäsi aika varman oloisesti, mutta siihen ei saanut tuudittautua liikaa. Hypyn jälkeen piti päästä kääntämään seuraavalle reitille ja tähdätä keskelle kapeaa esteitä. Ratsukko onnistui tässä hyvin, ratsastaen hallitun näköiset tiet ja lähestymiset.
Karl Rajaniemi & Aafje
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minua jännitti tietenkin vaikka oonki rento. Oli nii paljo mua kokeneempaa porukkaa, ja onhan Aafje vähä raihnanen moneen muutee karvaferrariin verrattuna. Valmennuksen lopussa oli onnistunut fiilis, sain juteltua muidenki kanssa ja ei aivan kaasuteltu niin pahasti ku kotikulmilla...
Dianen kommentit: Karl ja hänen pitkäkoipinen gelderlandinhevosruunansa Aafje olivat lunki pari, mutta hevonen tuppasi olemaan välillä vähän epävarma lähestymisissä. Raudikon epäröidessä ponnistuspaikat jäivät vähän sinne sun tänne. Ratsukko hyppäsi ensin paria helppoa tukkia, jossa tarkoituksena oli saada väliin tietty määrä laukka-askelia. Kun Karl hahmotti paremmin hevosensa rajat, hän sääteli todella hyvin ratsunsa laukkaa ja sai hypyt lähtemään juuri oikeista paikoista. Tämän tehtävän sujuessa ratsukko tuli vielä muutaman kerran hautaesteen ja soutuvene-esteen, joilla oli hieman haasteellisempaa hahmottaa ponnistuspaikat. Alun haparoinnin jälkeen lähestymiset ja hypyt lähtivät sujumaan mallikkaasti.
Uppe & Viia
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että pahimmat pelkoni olivat käyneet toteen. Viia oli kireä ja jännittynyt, eikä ensimmäiset hypyt auttaneet asiaa yhtään. Tuntui siltä, että olen suostunut johonkin ihan liian vaativaan juttuun. Loppua kohden mietin, että kannatti sittenkin tulla! Valmentajalla oli ihanan optimistinen asenne meihin ja mitä enemmän hän minulle vinkkejä antoi, sitä enemmän selässä rentouduin ja sitä paremmin Viia esteeltä esteelle laukkasi. Kyllä näitä täytyy vielä kotona kerrata, jos haluamme joskus toistekin lähteä ihmisten ilmoille maastoesteiden parissa. Alku oli katastofi, mutta kyllä poni taisi edes vähän tykätä!
Dianen kommentit: Upen voikko eestinhevonen meni yli kaikesta mitä eteen laitettiin, kun satulassa istunut ratsastaja saatiin rentoutumaan hartioistaan. Kun kädestä tuli joustavampi ja hevosen liikkeitä mukailevampi, Viian oli helpompi laukata ja hypätä, eikä tarvinnut pelätä sen ottavan virheistä niin kamalasti itseensä. Alussa tamma nakkeli jonkun verran niskojaan tukkiesteillä, mutta loppua kohden menossa oli siisteyttä ja rauhallisempaa otetta.
Veera R. & Shamrock Thrill
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että Sammy oli energisempi ja hieman jännittyneempi kuin yleensä. Luultavasti kova tuuli sai tammaan normaalia enemmän eloa. Valmennuksen lopussa Sammy oli melko väsähtänyt, kun oli joutunut käyttämään päätään ja luottamaan enemmän ratsastajaan. Olin itsekin väsähtänyt, sillä yleensä kukaan ei ole "puskemassa meitä reunan yli", vaan treenaamme omillamme.
Dianen kommentit: Veeralla ja Sammyllä oli hyvä, rutinoitunut tatsi, mutta myös paljon omia jumittuneita maneereja. Kaksikko ratsasti lyhyttä radanpätkää pitkin ylittäen hautaesteen, portin ja lopuksi nousuesteen. Veera sai tehdä terävämmät lähestymiset, jotta Sammy oli kunnolla tilanteen tasalla. Näin hyppyihin tuli mukavasti nopeutta ja ketteryyttä, kun selässä ei tuudittauduttu liikaa hevosen suoritusvarmuuteen.
Teija & Susikallion Goblin
Ratsastajan mietteitä: Alussa mietin, että mitähän tästä tulee... Goblin oli vahva jälleen ja tanssi ja pörisi pää ylhäällä. Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että sehän meni kuitenkin loppupeleissä tosissaan hyvin!
Dianen kommentit: Myöskään Teijalta ja hänen kirjavalta ruunalta Goblinilta ei vauhtia puuttunut. Ratsukko tuli kahta tukkiestettä suoralla linjalla ja käänsi sen jälkeen tarkkuusesteelle. Hevonen oli nopea liikkeissään, mutta ratsastaja pysyi satulassa yllättävänkin hyvässä tasapainossa. Kun Teija uskalsi pyytää pidätteet läpi, Goblin helläsi kaasujalasta ja kuunteli ratsastajaansa paremmin.
Alexiina & Orange Wood's Lumious
Ratsastajan mietteitä: Alussa minusta tuntui, että lihakset ovat aika kankeat ja istunta vähän horjuva, olisi pitänyt venytellä paremmin. Lopussa oli todettava, että kyllä sitä kroppa notkistui vaikka sitten väkisin. Hiki tuli!
Dianen kommentit: Alexiinan ja raamikkaan ratsunsa Rexin kanssa päädyttiin harjoittelemaan kuinka ketteräksi isolaukkaisen hevosen voi maastoesteillä saada. Painotin ratsukolle, että kyse ei ole kiirehtimisestä, vaan ratsun saamisesta kunnolla kuulolle, jolloin ratkaisujen tekeminen radalla on helpompaa. Alexiina ja Rex tulivat ensimmäisen tukkiesteen yli, mutta käänsivät sen jälkeen tarkkuusesteen kautta nousuesteelle, jossa orilta vaadittiin puolestaan venymistä. Hevonen oli yritteliäs ja meni rohkeasti yli, vaikka ensiyrittämällä suoritus oli jopa hiukan alitempoinen. Tukilla ja kapealla esteellä laukkaa sai ottaa vähän kiinni, mutta pidemmän välin Alexiina antoi Rexin laukata isommin, jolloin se pääsi lähtemään hyppyyn paremmin.
Amelie Chaput & Spectacular Orchid
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että saatan pian kuolla. Carla steppasi ja kavahteli jo valmiiksi, loistava alku. Lopussa minusta tuntui, että selvisin! Carla oli aluksi aivan järkyttävä sinkoilija, mutta kertasimme ihan iisejä juttuja ja varmoja harjoituksia niin kauan että sain ratsuni taas kuulolle. Kyllä me kai pari ihan ok hyppyä lähestymisineen saatiin, vaikka Diane varmaan miettikin että mitäköhän hittoa tuollaiset turapeukalot tekee maastoesteillä...
Dianen kommentit: Pirtsakalla Carlalla oli niin paljon tehtävää ja nähtävää, ettei se oikein tiennyt mihin tärkeysjärjestykseen se olisi asiat laittanut. Amelie pysyi hyvin selässä, vaikka tamma sai lennosta ideoita singota aivan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin oli tarkoitus mennä. Harjoittelimme matalalla tukkiesteellä kuuliaisuutta, hypäten välillä molemmat tukit, välillä kääntäen ensimmäisen hypyn jälkeen suurelle ympyrälle.
Päivi & Haamutohtori
Ratsastajan mietteitä: Alussa minusta tuntui, että Haamu oli levoton, koska minäkin olin. Tämä oli ensinmäisiä ulkopuolisia valmennuksia, joten luonnollisesti jännitti. Olimme valmentautuneet ennen vain tututssa ympäristössä kotitallilla tutun valmentajan kanssa. Lopussa minusta tuntui, että jännitys oli rauennut ja en uskonut edes, että näin kivaa voisi olla. Tuntui, että siitä oli apua kerrankin että joku muukin kommentoi ja antoi mielipidettään meistä kuin se sama tuttu valmentaja. Jokaisella valmentajalla on kumminkin oma tyylinsä ja se avarsi meidänkin näkökulmaa ja ongelmakohtiamme. Olin oppinut paljon uuttakin asiaa pienessä ajassa.
Dianen kommentit: Päivin kimo suomenhevonen eteni varmajalkaisesti ja hyvässä luonnollisessa laukan rytmissä. Ratsastajan tasapaino saattoi kuitenkin pettää kaarteissa ja mikäli hyppy oli jotenkin yllättävä. Päivi ja Haamu ylittivät kaatuneet puhelinpylväät, josta ratsastettiin kaarevaa reittiä pitkin portille. Pylväillä ratsukko oli sopivan rivakka. Väliä ratsastaessa laukka tuli pitää sen verran rauhallisena, että Päivi pysyi satulassa vakaana. Kun ratsastaja ei kiirehtinyt ja miettinyt, että nyt on päästävä äkkiä "sinne tänne tuonne", lähestymiset ja hypyt portille onnistuivat tasapainoisemmin.
Anna Sare & Euphoric Tranquility IWB
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että Epi oli vähintään yhtä innoissani kuin minä. Saisinko sen hillitysti läpi vieraasta radasta? Lopussa totesin, että tästä valmennuksesta oli meille paljon hyötyä tulevia kenttäkilpailuita ajatellen. Teki hyvää nähdä välillä erilaista rataa ja kuulla vieraan valmentajan näkökulmaa.
Dianen kommentit: Annan nuorella tammalla oli mieletön, eteenpäinvievä laukka, jolla se kauhoi esteeltä toiselle alta aikayksikön. Ratsukko pääsi hyppäämään paria tukkiestettä, jossa ratsastajan tuli säädellä laukkaa sen verran, että väliin jäisi tietty määrä laukka-askelia. Tästä käännettiin leikkimökkiesteelle. Rohkean oloinen Epi meni hyvin reippaasti ja päätti lähteä hyppyihin melko aikaisin, joten hypyt jäivät laakeiksi. Kun Anna pääsi tasapainoon puolipidätteiden ja tilan antamisen kanssa, tamma otti ratsastajan avut aivan eri tavalla vastaan.
Rasmus Alsila & Living Art
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että Lara kävi todella kierroksilla eikä oikein ollut satavarmasti hanskassa. Se oli selvästi innoissaan, mutta katseli esteitä myös hivenen epäluuloisesti. Pääsisikö pieni hevonen niistä yli? Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että Larasta ei välttämättä koskaan tulee oikeaa kenttähevosta - mutta maastoesteitä voisimme hypellä toistekin. Ominen nokkineni en rohkenisi radalle lähteä, mutta vastaavaan valmennukseen osallistuminen voisi kiinnostaa.
Dianen kommentit: Hannovertamma Lara oli rivakka liikkeissään ja se korostui, kun tamma kummasteli mihin ihmeeseen se oli joutumassa. Rasmus pysyi satulassa rauhallisena, eikä tamma toikkaroinut sen kummemmin alun paria stoppausta lukuunottamatta. Ratsukko hyppäsi pohjalle tukkiesteet, kunnes siirryimme hyppäämään tarkkuusesteen, leikkimökin ja vesihautaesteen muodostamaa lyhyttä rataa. Laralla oli paljon ihmeteltävää, mutta kun Rasmus pysyi topakkana ja antoi ratsulleen tarvittavan tuen, hevonen meni ilmavaralla kaikesta yli.
Ireth Eklund & Green No Peace xx
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että ratsuni sinkoaa Maata kiertävälle radalle hetkenä minä hyvänsä. Vauhdikkaan verryttelyn jälkeen saimme onneksi hyviä vinkkejä treenaamiseen, ja ne alkoivatkin toimia. Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että olemme molemmat oppineet valtavasti. Ratsuni asenne oli aivan erilainen, enkä itsekään ollut niin jännittynyt kuin aluksi. Kiitokset erinomaisesta valmennuksesta!
Dianen kommentit: Irethin raudikko täysiverinen oli kokenut kaveri, mutta ratsastajan puheiden perusteella tapaturma-altis koheltaja. Ori kävi jo verryttelyssä aika kierroksilla ja oli yhä hermostuneen oloinen liittyessään valmennukseen mukaan. Herneen laukka oli luonnostaan aika reipas, joten kehotin Irethiä antamaan orille jonkun verran tilaa mennä eteenpäin. Kun kaahotus tukkiesteillä väheni, ratsukko tuli banketin ja porttiesteen. Ratsastaja pysyi hyvin hollilla hypätessä pengertä ylös ja alas. Pari kertaa Herne sai vähän liikaa vapauksia banketilla ja se pääsi kirmaamaan portille oman päänsä mukaan, mutta Ireth korjasi seuraavalla kerralla hyvin.
Abigail Auley & Vincent
Ratsastajan mietteitä: Eihän se ikinä Vincentin kanssa alkuun hirveän hyvältä tunnu. Ruuna on pikkuisen liian iso ollakseen ihan niin säpsy kuin on, mutta pikkuisen liian kiltti, jotta sen kanssa osais ikinä kunnolla huolestua. Valmennuksen alussa se kulki kireänä ja pöhisi ja pyöritteli korviaan, joten alkuverryttely oli meille tärkeää. Kyllä se siitä pienellä jumpalla ja hyssyttelyllä ja taputtelulla onneksi rauhoittui treenikuntoon. Valmennuksen lopussa totesin, että ketään ei sattunut, kummallekin tuli hiki, ja jos ratsastaja välillä irvisti kauhusta, niin kyllä Vincentin kanssa sai kerrankin myös hymyillä. Se uskalsi kerrankin oikoa jalkojaan, niin ettei laukannut ihan paikallaan, ja se helpotti hyppäämistä. Valmentajan kanssa treenaaminen helpotti paljon, ei sitä kotimaastoissa tule treenattua ihan yhtä järkevästi, vaikka kuinka yrittäisi.
Dianen kommentit: Abigail pysyi hyvin rauhallisena, vaikka hänen vankka ruunansa Vincent näytti alkuun aivan peuralta ajovaloissa. Kun hevonen sai tehtävien kulusta kiinni, se rentoutui jo hieman. Ratsukolla oli tehtävässään leikkimökki, josta siirryttiin laukkapätkän jälkeen tukkiesteille. Leikkimökin lähestymisessä oli alkuun vähän juupas, eipäs -meininkiä, mutta siitä se lähti sujumaan. Siirtymävälillä Abigail sai ratsastaa Vincentin laukkaa, joten tukkiesteet olivat jo vähän helpommat, kun hevonen käytti takasiaan paremmin.
Ada & Cyanogenic
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että Sannin mielenkiinto oli sataprosenttisesti uudessa ympäristössä ja muissa vieraissa hevosissa ja ratsastaminen tuntui virheestä toiseen selviytymiseltä enemmän kuin ratsukon yhteistyöltä. Sannilla tosin oli kivaa ja se kaahaili onnellisesti menemään korvat tötteröllä. Lopussa tuntui siltä, että kotiin päästyäni naputtelen Sannista kauniin myynti-ilmoituksen ja tyrkkään tamman jonkun toisen vaivoiksi. Ei vais, koko päivä oli hyvää harjoitusta ja Sanni olisi voinut käyttäytyä paljon, paljon huonomminkin. Mukaan saatiin pari hyvää pätkää ja paljon hyviä vinkkejä nuoren hevosen mielenkiinnon kohdentamiseen.
Dianen kommentit: Ada piti hyvin hermonsa, vaikka nuorella ponilla oli oma show pyörimässä. Pidimme tehtävät sopivan simppeleinä tukkiesteiden, vesihaudan ja risuesteen ylittämisinä, jotta ratsukolla oli mahdollisuus selvitä kunnialla läpi. Poni oli hyvä pysymään hetken aikaa kuulolla, kunnes se keksi jotain muuta ajateltavaa - selässä tuli pysyä ajan tasalla aivan joka sekunti. Ada ratsasti väleissä Sannin laukkaa hyvin eteenpäin, eikä jäänyt roikkumaan, vaikka tempo oli vauhdikas. Pidätteet ennen lähestymistä saavat olla napakammat, mikäli poni ei korvaansa lotkauta. Kun Sannin piti sopivan kiireisenä sen tason mukaisten asioiden parissa, se jätti ympäristön kyttäilyn selkeästi vähemmälle ja teki hienot, vahvat hypyt.
Rea Miller & Where or When xx
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa olin aivan varma, että meidät nauretaan hullun orini kanssa ulos koko paikalta. Varsinainen show alkoi, kun päästiin juoksemaan pientäkin matkaa esteiden välillä... Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että kyllä me uskaltaudutaan vielä uudestaankin valvovan silmän alla maastoesteille ja toivon mukaan jopa kilpailemaan! Kyllä tästä sai toivoa taas tämän toivottoman hevosen kanssa - kiitos!
Dianen kommentit: Rean täysiveriorilla oli terävät ja ponnekkaat hypyt, mutta se oli kova poika rallittelemaan heti alastulon jälkeen. Entinen laukkahevonen lähti melkoisen räjähtävällä voimalla liikkeelle sille päälle sattuessaan. Ratsastajan tasapaino piti ihailtavasti, joten tavoitteena oli saada pidätteet ja myötäykset tarpeeksi nopeiksi ja tehokkaiksi, jotta Roki pysyy paremmin käsissä. Hevonen mulkoili leikkimökkiä jonkun verran, mutta kun Rea piti pohkeet kiinni, yli mentiin eikä meinattu. Kun pahimmat energiapuuskat oli selätetty, Roki hyppäsi leikkimökin, tukkiesteiden ja vesihaudan yli matkaavoittavalla, mutta aiempaa hallitumman näköisellä tyylillä.
Pinja & Tuulenpesän Piruhiillos
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minua jännitti kovasti, vaikka orin kanssa kisoissakin ollaankin pyöritty on hän kuitenkin nuori ja vähän kaheli. Tiivistettynä lopen hyvinkin luottavaisin mielin lisää kokemusta hakemassa. Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että nyt lähdetään taas vähän viisaampina. Saatiin hyviä neuvoja, joita tullaan käyttämään treeneissä jatkossakin. Ilmarikin suoritui ihan hyvin uudessa paikassa, kaikenkaikkiaan mukava reissu!
Dianen kommentit: Tumma suomenhevosori ei kavahtanut pulahtaa vesiesteeseen tai kavuta bankettia ylös ja alas. Ilmari oli hyvinkin rohkea nuori, joten uskalsimme lähteä erikoisempien esteiden sekaan vahvistamaan ratsukon keskinäistä yhteispeliä. Ori oli aika itsenäinen ja jatkoi sujuvasti matkaa, jos Pinja ei sen kummemmin vaikuttanut menoon. Siinä ratsastajakin vähän tuudittautui varmajalkaiseen kyytiin, kunnes yksi kerta ori jäi toljottamaan varjoaan vesiesteen alkupäähän. Uimanäytökseltä vältyttiin, mutta ratsastaja taisi saada jonkinlaisen ahaa-elämyksen. Pinja ei päästänyt Ilmaria enää yhtä pitkäksi kuin aiemmin, vaan pyrki vaikuttamaan nopeammin, jolloin hevonen pysyi kuuliaisempana ratsastajan avuille.
Calandre Bellefeuille & Jõhvikas
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että John vähän stressasi uusia hevosia ja ihmisiä ympärillään ja uutta ympäristöä. Rauhallisesti liikkeelle lähtemällä ja kertomalla omalla ratsastuksellaan ruunalle, ettei ollut mitään hätää, rauhoittui ruunakin hiljakseltaan. Olin oman ratsastuksen kanssa vähän hukassa, sillä siitä oli hetki kun viimeksi ollaan maastoestevalmennuksessa oltu. Lähinnä ruunan valmistamisessa tuleville esteille oli ongelmia. Valmennuksen lopussa molemmat oli saaneet taas rutkaasti itsevarmuutta maastoesteille. Sain valmentajalta loistavia vinkkejä ratsun etukäteis valmisteluun ja siihen, miten Johnin kanssa on järkevintä edetä esteillä. Lisäksi John sai vastaavasti arvokasta kokemusta vieraasta ympäristöstä. Kaiken lisäksi ruuna sai siedätyshoitoa muusta porukasta ympärillään, ilman että joka kerta tarvitsee stressata niin paljoa.
Dianen kommentit: Iso ruuna oli huolestunut ympärillä pyörivästä markkinahumusta, mutta rauhallisen tekemisen myötä uskalsi luottaa viilipyttynä selässä istuneeseen ratsastajaansa. Ratsukon kanssa harjoiteltiin bankettia ja vesiestettä, joilla erityisesti lähestymiset ovat ratkaisevassa asemassa. Ensiyrittämällä John jäi ihmettelemään mitä ihmettä sen tulisi banketilla tehdä - aivan kuin ei olisi koskaan sellaista muka nähnytkään. Uudella yrityksellä Calandre antoi tarvittavan tuen ja pysyi topakkana, joten ruuna loikkasi ketterästi penkereelle ja sieltä alas. Vesiesteellä oli sama juttu, sillä John käytti heti tilanteen hyväksi ja jäi rannalle ruikuttamaan, mikäli Calandre jäi vähänkin hitaaksi pohkeen kanssa. Kaikki tehtävät tuli suoritettua korvat hörössä, kun sekä ratsu että ratsastaja keskittyivät rataan.
Ida & Vilpin Kaunotar
Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että tulen nolaamaan itseni kaikkien noiden muiden ratsukoiden edessä. Valmennuksen lopussa olin varma, että minulla oli maailman mahtavin tamma!
Dianen kommentit: Suomenhevostammalla oli vielä verryttelynkin jälkeen melkoisesti energiaa, joka purkautui laukkapyrähdyksinä ja yleisenä rauhattomuutena. Kaisasta ei tiennyt hyppääkö se läheltä vai kaukaa ja minne päin se seuraavaksi sinkoaa. Ratsastajasta tuli vähän jäykkä ja tarrautuva, mikä pahensi kierrettä ennestään. Kun Ida muisti rentoutua, tammakin malttoi laskeutua omista sfääreistään. Ratsukko tuli tarkkuusesteen, portin ja vesiesteen, joilla mitattiin kuinka hyvin hevonen oli avuilla. Kapeasta esteestä oli pakko hurauttaa pari kertaa ohi, jotta vältyttiin törmäykseltä, mutta toistojen ja parin onnistumisen myötä Ida löysi hyvän tatsin ja sai Kaisan paremmin kuulolle. Lumipalloefektinä palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)