Yllätysvarsa osa 2: Helpotuksen syvä huokaus

Iloiset varsauutiset alkoivat eräänä huhtikuisena sunnuntaiaamuna, kun Helinä oli pyöräyttänyt ensimmäisen varsansa kaikessa hiljaisuudessa. Kaikista merkeistä osattiin odottaa, että varsomisen aika saattaa olla pian käsillä, mutta Hellu pysyi niin tyynenä loppuun asti, että varsomiskameraa toimistoon raahatulta vuodesohvalta vahtinut Chrisse oli päättänyt vähän lepuuttaa silmiään. Kun nainen seuraavan kerran raotti silmäluomiaan, kamerassa näkyikin vähän enemmän jengiä. Aamun pikkutunneilla maailmaan putkahtanut koipeliini tammavarsa oli jo pystyssä, kun Chrisse kömpi varovaisesti tallin puolelle. Kaikki oli kuitenkin oikein hyvin, joten emä ja pienokainen saivat jäädä rauhassa tutustumaan toisiinsa. Pohdimme etukäteen millainen Helinä tulee olemaan emätammana, mutta ainakaan näin alkuun se ei ole ollut tuttujen ihmisten seurassa ylisuojelevainen varsaansa kohtaan, vaan se päästi nätisti Chrissen tarkastamaan lapsosensa. Helinän varsa on aika pitkäkinttuinen verrattuna toisen suomenhevostammamme Tuulin varsoihin, joten ei ole ihme, että tämän kaverin lempinimeksi tuli nopeasti Hämähäkki eli Hämis. Varsinainen hämis se onkin, se kyllä pujahtaa minne tahansa saadessaan päähänsä jonkun huippuidean.

Kevään toisen varsan syntymän odotus olikin sitten hermojaraastavampi sekä talliporukalle että emätammalle. En edes halua miettiä miten kiukkuinen Liekki on ollut sillä kertaa kun se odotti kaksosvarsoja, sillä nyt yhdenkin varsan kanssa sillä alkoi pinna pettää tiineyden loppupuolella. Tamma oli yhä asiallinen käsitellessä, mutta turha liike ja melske tallissa tuli vetää minimiin, ettei hevonen jatkuvasti rampannut ympyrää ja potkinut seiniä. Yhtenä toukokuisena iltana vahatippojen ilmestymisen jälkeen Liekille ei maistunut iltapöperötkään, joten Chrisse jäi toimiston puolelle varsomisvahtiin. Kun muut hevoset rauhoittuivat tallissa rouskuttamaan yöheiniään, Liekki punnersi lyhyen ramppaamisen päätteeksi yllätysvarsansa maailmaan ennen kuin tallimestari ehti kissaa sanoa. Sievä, tumma tammavarsa sieltä putkahti!

Leikki oli vielä varsomisenkin jälkeen vähän henkisesti herkillä, mutta se hoiti varsaansa aina kun malttoi seisahtua paikoilleen. Jäikö varsalta siinä sitten imemiset vähän vähiin, sillä seuraavana päivänä se oli selkeästi vaisumman oloinen. Eläinlääkärin testeillä selvisi alhaiset vasta-ainetasot, joten eikun plasmaa suoneen... Liekki oli muljautellut silmiään, mutta "onneksi" varsa oli sen verran nuutunut, että se malttoi olla suht nätisti toimenpiteen ajan. Hoito onneksi tepsi ja siitähän se Muru-varsa sitten lähti virkistymään. Kutsumanimensä ylläripylläri on saanut murmelinkaltaisesta värityksestään: Murmeli -> Muru.

Väsähtäneen varsan olotilaa käytettiin sen verran hyväksi, että siitä napattiin DNA-näyte. Samalla verinäytteet napattiin kaikista omista aikuisista oreista. Varsan toipumisen ohessa jännitimme sitten myös näitä polveutumisasioita. Liekki on itse vaaleaksi kimoutunut ruunikko, joten varsan tumma ruunikko karvapeite ei antanut sen kummemmin viitteitä siitä, kuka isä voisi olla. Ainakin koirilla oli kivaa, kun joka aamu Sjöholman mäeltä lähti postinhakukomitea matkaan kuin mullilauma kesälaitumille. Monta kertaa tuli vedettyä vesiperä ja postilaatikko pullisteli ainoastaan laskuista, mutta eräänä aamuna Thomasta odotti jackpot, joka piti repiä auki pikimiten: kirje laboratoriosta. Kirjettä luettuaan mieheltä pääsi helpotuksen syvä huokaus. Murun isä on Saviour.

-Disa

Yllätysvarsa osa 1: Odottavan aika on pitkä

Sinisilmäinen kimotammamme Liekki ei ole vaikuttanut olevan ihan oma itsensä. Kisoissa ei ole käyty sitten syyskuun jälkeen, mutta tasaisesti on kotona treenailtu ja pidetty kuntoa yllä. Siitä huolimatta aloimme kiinnittää huomion siihen, että tammasta on tullut vähän paksun mallinen. Sen lisäksi herkkis ottaa satulavyön kiristämisen aiempaa rankemmin, takakavio saattaa heilua yllättävän notkeasti. Päätimme kutsua eläinlääkärin, joka sitten teki aika metkan diagnoosin - tamma on kantavana. Seuraavana kesänä ajateltiin huilata ja touhuta vain yhden suokkivarsan kanssa, mutta toisin taitaa käydä. Saavatpahan seuraa toisistaan.

Pahinta tässä kaikessa on, ettemme tiedä varmaksi varsan isää. Eläinlääkäri epäilee, että varsa voi syntyä jo kevään mittaan, mutta se ei rajoittanut meidän orivaihtoehtojamme sen kummemmin. Isäori voi hyvin olla Savvy, Rolle, Finska, Lantti, Reiska tai Hyssy. Karokin vietti hetken Sjöholmassa ja Roni lopetettiin vasta toukokuun alussa. Pois ei voi sulkea senkään mahdollisuutta, että vuotias Pyry olisi varsan isä. Ei sitä koskaan tiedä. Tai joku meidän kisoihin osallistunut ori...

Täällä laitettiin tuskanhikinen vedonlyönti pystyyn. Itse toivon hartaasti varsan isän olevan Savvy tai Karo, jotta siitä saisi jotenkuten uskottavan estepuoliverisen. Thomaskin kun Liekistä hyvin paljon välittää, toivoo varsan isän olevan hyväkäytöksinen Savvy. Chrisse veikkaa, että asialla on ollut viekas nuori poniori Rolle. Noh, tulisihan siitäkin yhdistelmästä ilmeisesti sitten welsh part bred. Liina ja äitinsä Eva ovat sen kannalla, että fiksu ja filmaattinen Reiska on päässyt yllättämään kaikki. Niklaksen mielipidettä ei edes kysytty, mutta hän ilmoitti uskovansa isäorin olevan Hyssy. Niinpä tietysti, ravisukuinen suomenhevonen ja puoliveritammahan ne hienosti yhteen sopii.

Tässä sitä yritetään parhaan mukaan sinnitellä ensi vuoden puolelle, kevääseen, jotta tämäkin mysteeri selviäisi. Tamma on varmasti hyvä emä, onhan se varsonut aiemminkin, mutta joudumme jännittämään, millainen varsa sieltä on putkahtamassa maailmaan. Onnellinen sattuma vai omituinen risteytys?

-Disa

Samperin tammat

Uusi vuosi on tuonut mukanaan uusia kujeita. Itse en voi aina käsittää kuinka nopeasti aika kuluukaan. Meidän omat pikkuvarsat Rolle ja Linnea ovat jo viisivuotiaita, herranen aika! Riehakkaasta orinkutaleesta on kasvanut salonkikelpoinen nuori kisaponin alku, jolla on jo plakkarissa voitot harkkakoulukisoista ja ERJ:n alaisesta esteluokasta. Linnea puolestaan keskittyi henkisen puolen kasvuun viime vuoden ja hoivasi tammavarsaansa Devonia ennen kuin jatkoimme syksyllä ratsukoulutusta. Tammapirulainen osaa edelleen olla oikea nirppanokka, joka ensimmäisissä harkkakisoissaan järjesti sellaisen show'n, että oksat pois! Kun Linnea tekee yhteistyötä, se hyppää todella hyvin, mutta pienikin herne kymmenen patjan alla saa sen nokan oitis solmuun.

Tallipoppoon uusimpiin vahvistuksiin kuuluva Flaming Girl eli kotoisammin Liekki ei ole sekään ihan helpoimmasta päästä, mutta tämä kuumakalle on sentään vähän rationaalisempi toimissaan. Yhteinen taipale sinisilmäisen kimotamman kanssa on lähtenyt itseasiassa odotettua paremmin käyntiin. Tiesimme Thomaksen kanssa molemmat Liekin oikein kapasitettikkaaksi, vaikkei se meille tullessaan ollutkaan aivan huippukuntoinen. Silti viidestä yhteisestä kisasta saaliiksi saadut kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa ovat lämmittäneet erityisen paljon meidän kummankin mieltä. Tammasta on tullut vähän sellainen kaikkien suosikki, jolla minä, Thomas ja Chrisse voimme kaikki mennä. Thomasta lainaten: "Tästä ja Tuulistahan on tullut semmoisia kivoja pariskuntahevosia. Tiedätkö, kuten äiti-tytär hevoset, mutta nämä on tällaisia mies-vaimo hevosia."

Toinen positiivinen yllättäjätamma on Thomaksen kouluratsu Luna, jonka kanssa asiat ovat lähteneet rullaamaan vauhdilla oikeaan suuntaan. Hammaslääkärikäynneillä saimme tamman suun kuntoon ja ratsastettavuus koheni heti huomattavasti. Ihmekös tuo, ettei tee mieli työskennellä, kun hampaat ja kuolain nipistävät ikävästi. Tämän jälkeen Lunasta on tullut oikea sijoituskone, jolla on tällä hetkellä (koputtaa puuta) neljän sijoituksen putki päällä. Aikamoista! Harmi vain, että ehdimme jo tottua ajatukseen, että tamma astutettaisiin tänä keväänä. Nyt vaan taitaa käydä niin, että kisaputki jatkuu ja ristimme sormemme toivoen mielessä pyörivän orin keikkuvan elävien kirjoissa vielä ensi kevääseen saakka.