Yllätysvarsa osa 2: Helpotuksen syvä huokaus

Iloiset varsauutiset alkoivat eräänä huhtikuisena sunnuntaiaamuna, kun Helinä oli pyöräyttänyt ensimmäisen varsansa kaikessa hiljaisuudessa. Kaikista merkeistä osattiin odottaa, että varsomisen aika saattaa olla pian käsillä, mutta Hellu pysyi niin tyynenä loppuun asti, että varsomiskameraa toimistoon raahatulta vuodesohvalta vahtinut Chrisse oli päättänyt vähän lepuuttaa silmiään. Kun nainen seuraavan kerran raotti silmäluomiaan, kamerassa näkyikin vähän enemmän jengiä. Aamun pikkutunneilla maailmaan putkahtanut koipeliini tammavarsa oli jo pystyssä, kun Chrisse kömpi varovaisesti tallin puolelle. Kaikki oli kuitenkin oikein hyvin, joten emä ja pienokainen saivat jäädä rauhassa tutustumaan toisiinsa. Pohdimme etukäteen millainen Helinä tulee olemaan emätammana, mutta ainakaan näin alkuun se ei ole ollut tuttujen ihmisten seurassa ylisuojelevainen varsaansa kohtaan, vaan se päästi nätisti Chrissen tarkastamaan lapsosensa. Helinän varsa on aika pitkäkinttuinen verrattuna toisen suomenhevostammamme Tuulin varsoihin, joten ei ole ihme, että tämän kaverin lempinimeksi tuli nopeasti Hämähäkki eli Hämis. Varsinainen hämis se onkin, se kyllä pujahtaa minne tahansa saadessaan päähänsä jonkun huippuidean.

Kevään toisen varsan syntymän odotus olikin sitten hermojaraastavampi sekä talliporukalle että emätammalle. En edes halua miettiä miten kiukkuinen Liekki on ollut sillä kertaa kun se odotti kaksosvarsoja, sillä nyt yhdenkin varsan kanssa sillä alkoi pinna pettää tiineyden loppupuolella. Tamma oli yhä asiallinen käsitellessä, mutta turha liike ja melske tallissa tuli vetää minimiin, ettei hevonen jatkuvasti rampannut ympyrää ja potkinut seiniä. Yhtenä toukokuisena iltana vahatippojen ilmestymisen jälkeen Liekille ei maistunut iltapöperötkään, joten Chrisse jäi toimiston puolelle varsomisvahtiin. Kun muut hevoset rauhoittuivat tallissa rouskuttamaan yöheiniään, Liekki punnersi lyhyen ramppaamisen päätteeksi yllätysvarsansa maailmaan ennen kuin tallimestari ehti kissaa sanoa. Sievä, tumma tammavarsa sieltä putkahti!

Leikki oli vielä varsomisenkin jälkeen vähän henkisesti herkillä, mutta se hoiti varsaansa aina kun malttoi seisahtua paikoilleen. Jäikö varsalta siinä sitten imemiset vähän vähiin, sillä seuraavana päivänä se oli selkeästi vaisumman oloinen. Eläinlääkärin testeillä selvisi alhaiset vasta-ainetasot, joten eikun plasmaa suoneen... Liekki oli muljautellut silmiään, mutta "onneksi" varsa oli sen verran nuutunut, että se malttoi olla suht nätisti toimenpiteen ajan. Hoito onneksi tepsi ja siitähän se Muru-varsa sitten lähti virkistymään. Kutsumanimensä ylläripylläri on saanut murmelinkaltaisesta värityksestään: Murmeli -> Muru.

Väsähtäneen varsan olotilaa käytettiin sen verran hyväksi, että siitä napattiin DNA-näyte. Samalla verinäytteet napattiin kaikista omista aikuisista oreista. Varsan toipumisen ohessa jännitimme sitten myös näitä polveutumisasioita. Liekki on itse vaaleaksi kimoutunut ruunikko, joten varsan tumma ruunikko karvapeite ei antanut sen kummemmin viitteitä siitä, kuka isä voisi olla. Ainakin koirilla oli kivaa, kun joka aamu Sjöholman mäeltä lähti postinhakukomitea matkaan kuin mullilauma kesälaitumille. Monta kertaa tuli vedettyä vesiperä ja postilaatikko pullisteli ainoastaan laskuista, mutta eräänä aamuna Thomasta odotti jackpot, joka piti repiä auki pikimiten: kirje laboratoriosta. Kirjettä luettuaan mieheltä pääsi helpotuksen syvä huokaus. Murun isä on Saviour.

-Disa

Tämän vuoden ensimmäinen varsa

© Gestüt Hämelschenburg

Lusse oli ehtiväinen ja pyöräytti varsansa tällä kertaa ihan vähän etuajassa. Pieniä ennusmerkkejä alkoi olla ilmassa, mutta uskoimme varsan antavan odotuttaa itseään vielä hetken. Aiempi meillä syntynyt tammavarsa, Linnea, putkahti maailmaan vähän etuajassa, kun taas toissavuotinen Sinbad-ori taisi mennä jo vähän yliajalle. Tämä neiti päätti seurata isosiskon kavionjäljissä.

Varsa tuntuu menevän ohituskaistaa muutenkin, sen verran vikkelän vaikutelman se on ehtinyt itsestään antaa jo muutaman ensimmäisen päivän aikana. Edes viikonlopun aikana maahan sadellut räntäinen lumi ei paljoa haitannut, vaan ensimmäinen piipahdus pihalla oli varsinaista iloittelun juhlaa. Jalat toimivat toisinaan vähän kehnosti, mutta suunta oli pohjalta aina ylös ja eteenpäin. Lusse on vähän tiukkis varsojensa suhteen, joten saa nähdä kuinka pitkälle sydänhalvauksen partaalle tämä ehtiväinen ruunikkotamma ajaa äitinsä.

Neidillä on jo nimikin, hän on Sjöholmas Mändy eli Mändy, Mändi, Mäde... Alkujaan suunnitelmissa oli pistää varsa myyntiin, mutta hitsit, homma ei enää olekaan niin selvä kuin pläkki. Katsellaan ja odotellaan, mihin lopputulokseen päädymme Thomaksen kanssa.

Kisahevoshuolia ja kasvattajan onnea

Kevät ja alkukesä on kulunut julkisivuremppaa puuhastellessa. Kummasti se vasara ja maalisuti tarttuu käteen, kun tahtoo jotain muuta ajateltavaa - tai ei tahdo ajatella ollenkaan. Huolia on aiheuttanut uskollinen kilpakumppani Nono. Viimeinen vuosi on ollut yhtä luovimista vastatuulessa ja huhtikuussa eläinlääkäri teki huolettavan löydöksen tammasta. Jos tamma ei olisi sellainen pöllövirtaa keräävä hermoilija, se saisi viettää kesän meillä laitumella. Toistaiseksi tamma on saanut pysyä Englannissa, jossa tuttavamme Kian on pitänyt huolta kuntoutuksen edistymisestä sinä aikana, kun emme itse ole olleet paikalla. Hevosta tutkineet osapuolet ovat näyttäneet vihreää valoa mahdolliselle kisaradoille palaamiselle, mikäli paraneminen jatkuu samaan tasaiseen tahtiin kuin tähänkin asti. Thomas on ehdotellut kaikenmaailman oreja, mutta itse laitan sormet ja varpaat ristiin, että Nonosta tulisi vielä kilpahevonen!

"Laku" on päässyt jo kesälaitumen makuun
Kuva ©  AK

Pientä iloa vastoinkäymisten runtelemaan alkuvuoteen on tuonut suomenhevostammamme Tuuli ja sen huhtikuun puolessa välissä syntynyt pikkuinen orivarsa. Niklas ja Thomas ovat erikoistuneet vertailemaan pötkylää joko aiempiin welsh- tai puoliverivarsoihin. Onhan tuo melkoinen ilmestys tällä mäellä pitkään aikaan - emältä on tullut vaalean varsakarvan alta pilkistävä tumma turkki ja isältä päähän komea laukki. "Laku" nimellä kutsuttava varsa saattaa jäädä pienhevosmittoihin, mutta se nähdään varmasti vasta parin vuoden kuluttua.

Ensi vuodeksi onkin tiedossa oikea varsakesä, mikäli kaikki tulee menemään alustavien suunnitelmien mukaan. Syntyväksi odotettavia varsoja on nimittäin meidän mittapuulla huimat kolme kappaletta. Lusse astutettiin Lunan kasvattajan omistamalla FWB-orilla Manchester of KR. Pesunkestävä esteori on vahvasta suvusta, jossa hypätään eikä meinata. Myös Sallille valikoitui saman omistajan welshponiori, Go Go Sonata Complex. Varsalla kertaantuu vanhat hyvät nimet Fannewydd Rhamant 5+3 ja Arecas Ann Lee 7+3. Kolmas ensi kesäksi syntyväksi odotettava varsa on melkoinen jokeri ja palataankin siihen myöhemmin, kunhan tamma on todettu kantavaksi. ;-)

Leijonakuningas on syntynyt

Tälle keväälle tuli piste iin päälle, kun Lusse varsoi vihdoin pienen yliajan jälkeen tumman ja pitkäkoipisen orivarsan. "Simba" oli alkuun hieman vetelähkö, mutta vertyi nopeasti, kun pääsi vihdoin kapuamaan tolpilleen. Lusse on pitänyt kokeneen mamman ottein huolta uudesta varsastaan, mutta jo puolen päivän perusteella se on hiukan hellittänyt "natsimutsin" otettaan. Minä, Thomas ja Chrisse olemme saaneet puuhastella aivan normaalisti kaksikon ympärillä. Linnean syntyessä tamma kun pysytteli ensimmäiset päivät mielummin omassa rauhassa ja muljautteli silmiään, jos joku kehtasi kävellä tallin perällä olevan varsomiskarsinan ohi esim. hakemaan satulaa...

Simban emästä ja sen suvusta oli enemmän puhetta aiemmassa postauksessa. Isäori Spiroq on hyvällä tyylillä hyppäävä estetaituri, jolla on lukuisia sijoituksia 160cm luokista. Isän puolelta orivarsa on vanhaa suomalaista hevoskasvatusta orilinjan mennessä trakehnerori Oroaqiin. Suvussa on myös siitosorimatadori Alté. Isänisä R.M. Final Destination oli kaikin puolin mahtava hevonen, joka teki hyvin mielin yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Elättelemme toiveita, että tällainen luonteenpiirre olisi tarttunut pieneen Simbaankin emätamman ratkiriemukkaan käytöksen sijaan. Pieni "edge" luonteessa on kilpahevoselle hyväksi, mutta kuten Lussen kohdalla ollaan monesti saatu todistaa - joskus liika on vain liikaa.

Liina on innostunut kilpailemaan Sallilla, joten tamma taidetaan jättää astuttamatta tänä vuonna. Sen sijaan Tuulille on etsitty kivaa oria läpi kevään. Meillä ei ole Thomaksen kanssa sen kummempaa tuntemusta suomenhevosten suvuista, joten olemme saaneet tankata hieman perustietoa, kysyä tutuilta neuvoa ja selailla tarjolla olevia jalostusoreja. Vinskin myötä olen ollut piekkarin omistaja jo useamman vuoden, joten liekö siinä syy, että lopulta päädyimme katselemaan Tuulille pikkuoria. Tammalla on itsellään suvussaan pientä kokoa, joten toivotaan, että varsakin tulisi jäämään alle 148cm korkeaksi. Isäori Jukolan Pikkulokki on pienhevosleimainen monitoimiratsu, joka on hyvä käsitellä, mutta jolla on ehkä vähän enemmän skarpimpi luonne kuin meidän tammalla. Toivotaan, että Tuuli tulee kantavaksi ja ensi keväänä saamme ihastella suomen(pien)hevosvarsaa.

Tervetuloa maailmaan toisen sukupolven sjöbackalainen!

Viimeisen vuoden ajan olemme jännittäneet äidin ja tyttären, Lussen ja Linnean, yhtäaikaisia tiineyksiä ja kevään myötä lähestyneitä varsomisia. Lusse päätettiin lopulta astuttaa Venice Manorin tummalla Spiroq -nimisellä FWB-orilla ja Linnealle valikoitui Rouhimäen hevostilan ihastuttava valkea holstein-ori Delusion SIN. Linnea ennätti varsoa kaksikosta ensimmäisenä kauniin pienen tammavarsan. "Devon" on yritteliäs ja erittäin utelias pikkukaveri, joka äidin huoleksi on tunkemassa joka paikkan minne vain pääsee muutaman metrin etäisyydellä emästään.

Sjöbackaan muuttamisesta tulee tänä keväänä viisi vuotta täyteen ja olemme erittäin ylpeitä ja kiitollisia, että olemme saaneet kasvatuksemme etenemään tässä vaiheessa siihen pisteeseen, että näemme omien jalostusvalintojemme tuloksen jo toisessa polvessa. Olemme kuluttaneet paljon aikaa tutkimalla mitä Saksasta tuodun kantatammamme Lussen sukutaulusta löytyy. Emälinja on hyvissä voimissaan Saksassa ja suorituskyky tuntuu seuraavan vahvasti sen mukana. Lusse itse on hieman kimurantti tapaus ja koska sillä alkaa jo olla jonkun verran ikää oman kilpauran edistämistä ajatellen, jäämme odottamaan millaisia otteita sen jälkeläiset tulevat esittämään. Esikoistytär RGE Lia on ehtinyt jättää jo itsekin erittäin hyväotteisia kilparatsuja, kuten GNs Bulgaria ja erinomaisella menestyksellä esteradoilla hypänneen Southern Kiss GN, jonka isänisä muuten on suomalaislähtöinen Strauss Barrier!

Linnean ja "Devonin" kevätiloitteluja © Isis

Linneassa on paljon potentiaalia ja viimeisen vuoden aikana pikkudiiva on aikuistunut suurin harppauksin ja näin ollen pahimmat varsa-ajan oikut on tasoittuneet. Toivon sen kipakan tempperamentin kääntyvän emäänsä enemmän eduksi esteratojen tullessa ajankohtaiseksi. Uusimman tulokkaamme "Devonin" isällä on hyvät liikkeet, mutta se ei ole yhtä terävä luonteeltaan kuin meidän neidit. Juuri toimivaa luonnetta lähdimme etsimään kummankin tamman oriehdokkailta, sillä etenkin Lussen kohdalla se on ollut yksi suurimmista tekijöistä kilpauran ja kapasiteetin huono-onniseen yhteensaattamiseen. "Devon" on kunnon outcross suvullisesti ja painotuksellisesti, joten vielä on vaikea ennustaa mitä tuleman pitää, mutta odotamme, että tammavarsasta kasvaisi sukkela kilpa/yleishevonen. Isänisä Music's Draco Malfoy menestyi hyvin niin kenttä- kuin hunter-luokissa ja sen takana on paljon hyviä allroundereita. Vaikka varsalla ei ole vielä montaakaan päivää ikää, haaveilee kasvattaja jo ideaalista kenttähevosesta astuttamalla "Devonin" täysiverisellä. Onneksi Thomas muistaa aina kehoittaa ottamaan päivän kerrallaan. :-)

Jäämme jännityksellä odottamaan Lussen varsomista, jonka pitäisi tapahtua vasta lähempänä toukokuuta.

Nuorison suuri päivä

Kolmivuotiaiksi kääntyneet varsamme Rolle ja Linnea kävivät pyörähtämässä Estevarsojen laatuarvostelussa huhtikuun viimeisenä päivänä. Linnea on karaistunut ja aikuistunut vietettyään talven ajan pihattoelämää Kainolassa, mutta juuri tänään sitä ei juurikaan kiinnostanut näyttää luonteensa parhaita puolia. Tamma on käynyt ennenkin irtohypytystilaisuuksissa, joissa on ollut muita varsoja ja mistään asiasta ei ole tehty sen kummempaa ongelmaa. Pelkästään 3-vuotiaita oli kuitenkin tänään liikenteessä se parikymmentä, mikä sai neidin hämmentymään suuresti. Temppuiluistaan huolimatta Lintsi sai (luonnekohtaa lukuunottamatta) ihan hyviä pisteitä ja onnistui jopa yllättämään positiivisesti liikkeiden arvostelussa. Päivä alkoi niin vauhdikkaissa merkeissä, etten odottanut kovin suuria kiivetessäni tamman selkään. Lintsi paineli käynnin, ravin ja laukan esittämisen läpi hienoisessa ylätemmossa, mutta ilmeisesti tuomarit ehtivät nähdä sen verran vauhtia ja sulavuutta, että askellajeista napsahti pisteriviin kaunis yhdeksikkö!

Rolle oli kaksikon asiallisesti käyttäytyvä osapuoli, joka toimi rakennearvostelussa, irtohypytystilanteessa ja askellajien esittämisessä kuuliaisesti. Kevään myötä se on alkanut vähän mainostaa olevansa ori, mutta mitenkään hankalaa sen kanssa puuhastelu ei ole ollut ja kunnioitus ihmistä kohtaan on säilynyt koko ajan. Enemmänkin nuori ori näytti olevan tänään laiskanpulskealla tuulella, eikä sen liikkumisessa oikein ollut sitä samaa pontta, mitä se kotikentillä juoksennellessaan on esittänyt. Olimme kuitenkin tallipoppoon kanssa tyytyväisiä omien varsojemme edesottamuksiin. Nuorien kanssa sattuu ja tapahtuu.

Sekä Linnea, että Rolle palkittiin molemmat II-palkinolla, josta kasvattaja on erittäin mielissään!

Kevättä rinnassa takatalvesta huolimatta

Kulunut talvi on ollut kyllä surkeinta laatuaan! On hämmentävää ja vähän tylsää, ettei täällä ole päässyt toteuttamaan niitä perinteisiä talven ilotteluja. Hankipellolla tarpominen ja kirmailu jäi minimiin puuttuvien nietosten vuoksi, eikä suksikaan oikein luistanut hiihtoratsastuspuuhissa. Vaihtoehtoisesti maa on ollut niin jäässä, että suksien sijaan jalkoihin saisi laittaa luistimet.

Lumettomuuden ja plussakelien vallitessa siirryimme Sjöbackassa kertaheitolla keväisiin ajatuksiin, kun Salli varsoi 15. helmikuuta mitä suloisimman tammavarsan parisen viikkoa etuajassa. Alustavasti Audrinaksi ristityn varsan isä on arabialainen täysiverinen, joten saa nähdä millainen tehopakkaus tästä oikein kasvaa. Talliporukan keskuudessa nimellä "Pörriäinen" kulkeva tamma on oikein viliskantti tapaus, eikä aikainen syntymä ole tuntunut haittaavan sitä laisinkaan. Muutaman päivän vanhana ensimmäistä kertaa kunnolla ulos päässyt varsa ei paljoa antanut pikkupakkasen häiritä menoa, vaan se testaili heti koordinaatiokykyään päästyään jalottelemaan karsinaa laajemmalle alueelle. Aidan toisella puolen saimme hymyillä leveästi, kun tikkujalat menivät ristiin ja varsa lennähti mukkelis makkelis.

Nyt reilua kuukautta myöhemmin Pörriäinen on jo vanha tekijä mitä tolpilla pysymiseen tulee. Yht'äkkinen takatalvi ja lumipyryttely antoivat pikkuvarsalle ja meille muillekin uutta ihmettelemisen aihetta. Saapahan nähdä mitä kaikkea kesällä on meille tarjota...

Kevätvarsoja!

Kevät on ollut Sjöbackassa vuoroin lentämistä paikasta A paikkoihin B, C, D, E..., ja toisaalta hengailua kotipuolessa jännittävissä tunnelmissa, sillä tänä kesänä laitumillamme pitäisi kirmailla kaksi omaa varsaa.

Yllättäen RGE Lucinda eli Lusse pyöräytti jälkikasvunsa maailmaan aiemmin. Varsan arvioitu syntymäaika oli vasta parin viikon päässä, kun taas ponitamma Salli alkoi olla jo yliajan puolella. 7. toukokuuta tamma oli koko päivän kovin levoton ja aavistelimme mahdollista varsomista. Iltahämärän laskeuduttua Lusse varsoi ongelmitta terveen ja reippaan tammavarsan. Emänsä värityksen perinyttä piirtopäistä raudikkoa on kutsuttu Linneaksi, mutta virallisesti neiti tunnetaan nimellä Sjöbackas Caravela.

Emme ehtineet kauaa hengähtää Lussen ja Linnean kanssa, kun jo aamuyöllä huomasimme varsomiskamerasta jotakin olevan tekeillä Anfarwol Aurchwrlynin eli Sallin karsinassa. Varsa oli hieman vinossa, eikä meinannut alkuun päästä ulos, mutta suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Vajaan kuukauden aikana orivarsa, joka tämäkin on rautias piirtopää, on paljastunut melkomoiseksi veijariksi, jolle vain taivas on rajana. Leikkisästi Rolleksi kutsuttu varsa kirjattiin virallisiin kirjoihin Sjöbackas Eryr Aurina.

Omalle ykkösorillemme Savvylle kuuluu loistavaa. Se menestyi loistavasti ruotsalaisen SISF:n rakennearvostelussa helmikuussa saaden pisteitä yhteensä 41/50 ja Diplom-palkinnon! Tällä hetkellä ori on Nonon kanssa Saksassa, jossa ne kumpikin jatkavat toistaiseksi hyvin sujunutta kisakautta.