Kevättä rinnassa takatalvesta huolimatta

Kulunut talvi on ollut kyllä surkeinta laatuaan! On hämmentävää ja vähän tylsää, ettei täällä ole päässyt toteuttamaan niitä perinteisiä talven ilotteluja. Hankipellolla tarpominen ja kirmailu jäi minimiin puuttuvien nietosten vuoksi, eikä suksikaan oikein luistanut hiihtoratsastuspuuhissa. Vaihtoehtoisesti maa on ollut niin jäässä, että suksien sijaan jalkoihin saisi laittaa luistimet.

Lumettomuuden ja plussakelien vallitessa siirryimme Sjöbackassa kertaheitolla keväisiin ajatuksiin, kun Salli varsoi 15. helmikuuta mitä suloisimman tammavarsan parisen viikkoa etuajassa. Alustavasti Audrinaksi ristityn varsan isä on arabialainen täysiverinen, joten saa nähdä millainen tehopakkaus tästä oikein kasvaa. Talliporukan keskuudessa nimellä "Pörriäinen" kulkeva tamma on oikein viliskantti tapaus, eikä aikainen syntymä ole tuntunut haittaavan sitä laisinkaan. Muutaman päivän vanhana ensimmäistä kertaa kunnolla ulos päässyt varsa ei paljoa antanut pikkupakkasen häiritä menoa, vaan se testaili heti koordinaatiokykyään päästyään jalottelemaan karsinaa laajemmalle alueelle. Aidan toisella puolen saimme hymyillä leveästi, kun tikkujalat menivät ristiin ja varsa lennähti mukkelis makkelis.

Nyt reilua kuukautta myöhemmin Pörriäinen on jo vanha tekijä mitä tolpilla pysymiseen tulee. Yht'äkkinen takatalvi ja lumipyryttely antoivat pikkuvarsalle ja meille muillekin uutta ihmettelemisen aihetta. Saapahan nähdä mitä kaikkea kesällä on meille tarjota...

Kevätvarsoja!

Kevät on ollut Sjöbackassa vuoroin lentämistä paikasta A paikkoihin B, C, D, E..., ja toisaalta hengailua kotipuolessa jännittävissä tunnelmissa, sillä tänä kesänä laitumillamme pitäisi kirmailla kaksi omaa varsaa.

Yllättäen RGE Lucinda eli Lusse pyöräytti jälkikasvunsa maailmaan aiemmin. Varsan arvioitu syntymäaika oli vasta parin viikon päässä, kun taas ponitamma Salli alkoi olla jo yliajan puolella. 7. toukokuuta tamma oli koko päivän kovin levoton ja aavistelimme mahdollista varsomista. Iltahämärän laskeuduttua Lusse varsoi ongelmitta terveen ja reippaan tammavarsan. Emänsä värityksen perinyttä piirtopäistä raudikkoa on kutsuttu Linneaksi, mutta virallisesti neiti tunnetaan nimellä Sjöbackas Caravela.

Emme ehtineet kauaa hengähtää Lussen ja Linnean kanssa, kun jo aamuyöllä huomasimme varsomiskamerasta jotakin olevan tekeillä Anfarwol Aurchwrlynin eli Sallin karsinassa. Varsa oli hieman vinossa, eikä meinannut alkuun päästä ulos, mutta suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Vajaan kuukauden aikana orivarsa, joka tämäkin on rautias piirtopää, on paljastunut melkomoiseksi veijariksi, jolle vain taivas on rajana. Leikkisästi Rolleksi kutsuttu varsa kirjattiin virallisiin kirjoihin Sjöbackas Eryr Aurina.

Omalle ykkösorillemme Savvylle kuuluu loistavaa. Se menestyi loistavasti ruotsalaisen SISF:n rakennearvostelussa helmikuussa saaden pisteitä yhteensä 41/50 ja Diplom-palkinnon! Tällä hetkellä ori on Nonon kanssa Saksassa, jossa ne kumpikin jatkavat toistaiseksi hyvin sujunutta kisakautta.

Salli ja pojat

Rajut tuulenpuuskat eivät haitanneet matkaa, kun Niklas pistäytyi jälleen Suomeen tuodakseen hannoverilaisen oriinsa Saviourin ja welshponioriini MW Flyrockin Sjöbackaan. Kaksikko taittoi matkaa hyvissä väleissä, mutta kun kuvioihin astui kaunis neito, oli herrasmiesten pokka pettää. Kaunis neitohan on tietenkin Anfarwol Acresilta siitostammaksi ostettu suloinen, pieni welshponi Anfarwol Aurchwrlyn, jonka nimeä sain itsekin tavuttaa tovin. Lempinimivaihtoehtoja sain miettiä lähes yksin Thomaksen vain hymähdellessä, "jos poni on täysin taulapää saa palata sinne mistä tulikin", ja ehdotti vakaumuksensa mukaisia nimiä. Jälleen kerran olisimme pulassa ilman Niklaksen kekseliäsyyttä hänen huudahdettua aivan täydellisen kutsumanimen ponineidille - Salli!

Kokeneena kuskina Niklas sai kolmikon turvallisesti kotiin, vaikka etenkin Roni oli hyvin pörheänä tammaseurasta ja olisi tehnyt heti lähempää tuttavuutta kaunokaisen kanssa. Parisen kuukautta orin on kuitenkin vielä odotettava.. Keli oli sen verran vilpoisa, eikä aurinkoakaan näkynyt, sillä kello oli jo ehtinyt kuuden paremmalle puolelle, joten kolmikko jäi talliin tutustumaan uuteen kotiinsa Joonan ja Gitten seuratessa menoa tallipihalla tarhoistaan mielenkiinnosta haljeten. Kun porukka kaikkosi pihalta talliin, alkoi sen veroinen ralli, että kaksikko pääsi myös tallin suojiin. Pitkästä aikaa Joona ei ole enää ainoa ori tallissa, joten saa nähdä kuinka se, ja muut orit asettuvat. Pienikokoisuudesta huolimatta oletan Ronin nousevan henkiseksi kuninkaaksi korkeimman iän ja ponin sisukkuuden voimalla.