Kolmivuotiaiksi kääntyneet varsamme Rolle ja Linnea kävivät pyörähtämässä Estevarsojen laatuarvostelussa huhtikuun viimeisenä päivänä. Linnea on karaistunut ja aikuistunut vietettyään talven ajan pihattoelämää Kainolassa, mutta juuri tänään sitä ei juurikaan kiinnostanut näyttää luonteensa parhaita puolia. Tamma on käynyt ennenkin irtohypytystilaisuuksissa, joissa on ollut muita varsoja ja mistään asiasta ei ole tehty sen kummempaa ongelmaa. Pelkästään 3-vuotiaita oli kuitenkin tänään liikenteessä se parikymmentä, mikä sai neidin hämmentymään suuresti. Temppuiluistaan huolimatta Lintsi sai (luonnekohtaa lukuunottamatta) ihan hyviä pisteitä ja onnistui jopa yllättämään positiivisesti liikkeiden arvostelussa. Päivä alkoi niin vauhdikkaissa merkeissä, etten odottanut kovin suuria kiivetessäni tamman selkään. Lintsi paineli käynnin, ravin ja laukan esittämisen läpi hienoisessa ylätemmossa, mutta ilmeisesti tuomarit ehtivät nähdä sen verran vauhtia ja sulavuutta, että askellajeista napsahti pisteriviin kaunis yhdeksikkö!
Rolle oli kaksikon asiallisesti käyttäytyvä osapuoli, joka toimi rakennearvostelussa, irtohypytystilanteessa ja askellajien esittämisessä kuuliaisesti. Kevään myötä se on alkanut vähän mainostaa olevansa ori, mutta mitenkään hankalaa sen kanssa puuhastelu ei ole ollut ja kunnioitus ihmistä kohtaan on säilynyt koko ajan. Enemmänkin nuori ori näytti olevan tänään laiskanpulskealla tuulella, eikä sen liikkumisessa oikein ollut sitä samaa pontta, mitä se kotikentillä juoksennellessaan on esittänyt. Olimme kuitenkin tallipoppoon kanssa tyytyväisiä omien varsojemme edesottamuksiin. Nuorien kanssa sattuu ja tapahtuu.
Sekä Linnea, että Rolle palkittiin molemmat II-palkinolla, josta kasvattaja on erittäin mielissään!
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Kevättä rinnassa takatalvesta huolimatta
Kulunut talvi on ollut kyllä surkeinta laatuaan! On hämmentävää ja vähän tylsää, ettei täällä ole päässyt toteuttamaan niitä perinteisiä talven ilotteluja. Hankipellolla tarpominen ja kirmailu jäi minimiin puuttuvien nietosten vuoksi, eikä suksikaan oikein luistanut hiihtoratsastuspuuhissa. Vaihtoehtoisesti maa on ollut niin jäässä, että suksien sijaan jalkoihin saisi laittaa luistimet.
Lumettomuuden ja plussakelien vallitessa siirryimme Sjöbackassa kertaheitolla keväisiin ajatuksiin, kun Salli varsoi 15. helmikuuta mitä suloisimman tammavarsan parisen viikkoa etuajassa. Alustavasti Audrinaksi ristityn varsan isä on arabialainen täysiverinen, joten saa nähdä millainen tehopakkaus tästä oikein kasvaa. Talliporukan keskuudessa nimellä "Pörriäinen" kulkeva tamma on oikein viliskantti tapaus, eikä aikainen syntymä ole tuntunut haittaavan sitä laisinkaan. Muutaman päivän vanhana ensimmäistä kertaa kunnolla ulos päässyt varsa ei paljoa antanut pikkupakkasen häiritä menoa, vaan se testaili heti koordinaatiokykyään päästyään jalottelemaan karsinaa laajemmalle alueelle. Aidan toisella puolen saimme hymyillä leveästi, kun tikkujalat menivät ristiin ja varsa lennähti mukkelis makkelis.
Nyt reilua kuukautta myöhemmin Pörriäinen on jo vanha tekijä mitä tolpilla pysymiseen tulee. Yht'äkkinen takatalvi ja lumipyryttely antoivat pikkuvarsalle ja meille muillekin uutta ihmettelemisen aihetta. Saapahan nähdä mitä kaikkea kesällä on meille tarjota...
Lumettomuuden ja plussakelien vallitessa siirryimme Sjöbackassa kertaheitolla keväisiin ajatuksiin, kun Salli varsoi 15. helmikuuta mitä suloisimman tammavarsan parisen viikkoa etuajassa. Alustavasti Audrinaksi ristityn varsan isä on arabialainen täysiverinen, joten saa nähdä millainen tehopakkaus tästä oikein kasvaa. Talliporukan keskuudessa nimellä "Pörriäinen" kulkeva tamma on oikein viliskantti tapaus, eikä aikainen syntymä ole tuntunut haittaavan sitä laisinkaan. Muutaman päivän vanhana ensimmäistä kertaa kunnolla ulos päässyt varsa ei paljoa antanut pikkupakkasen häiritä menoa, vaan se testaili heti koordinaatiokykyään päästyään jalottelemaan karsinaa laajemmalle alueelle. Aidan toisella puolen saimme hymyillä leveästi, kun tikkujalat menivät ristiin ja varsa lennähti mukkelis makkelis.
Nyt reilua kuukautta myöhemmin Pörriäinen on jo vanha tekijä mitä tolpilla pysymiseen tulee. Yht'äkkinen takatalvi ja lumipyryttely antoivat pikkuvarsalle ja meille muillekin uutta ihmettelemisen aihetta. Saapahan nähdä mitä kaikkea kesällä on meille tarjota...
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Kylmää kyytiä
Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja maalasi eteen avautuvan peltoaukeen oranssin eri sävyillä. Tämän kauniimpaa iltapäiväkävelysäätä en olisi arvannut edes pyytää. Raikas pakkasilma tuntui kipristelynä poskipäillä ja sormenpäissä, mutta muuten eskimoa muistuttava pukeutumiseni piti seesteisen kylmän ilman poissa. Finska lämmitti mukavasti alla ja sujautin käteni pikimustan harjan alle selviämään pienestä kohmeesta. Kylmettyminen tuskin on kenenkään toivelistalla, mutta pitkään jatkuneen loskakelin jälkeen tuntui virkistävältä ja helpottavalta, kun maassa on lunta ja ilma on kuivempi. Tuttu maastoreittikin antoi paljon uutta nähtävää, kun lumi vihdoin pääsi verhoamaan maisemat kauniin valkeaksi.
Siirsin katseeni kauemmas eteen ja hymyilin leveästi nähdessäni edellämme tepastelevan ratsukon. Christine ja Roni, joista ei voi sanoa kumpi olisi kylmänarempi, eivät juurikaan jääneet nauttimaan vallitsevasta unenomaisesta tunnelmasta, vaan orin terävästä kävelyvauhdista päätellen tavoitteena oli vain päästä mahdollisimman pian takaisin talliin lämpimään. Finskiä ei haitannut jäädä jälkeen, joten taitoimme matkan verkkaisempaan tahtiin.
Koko matkan oli ollut kohtuullisen hiljaista.
Vuodenvaihteen humputtelimme Thomaksen kanssa Briteissä ja Christine jäi enemmän tai vähemmän myrtyneenä huolehtimaan tallista Niklaksen kanssa. Viime kesänä Kamu-ponin kanssa tehty reissu Norwichin lähistölle ja pari viikonloppumatkaa verestivät ilmeisesti nuoren naisen muistoja saarivaltiossa vietetyiltä vuosilta sen verran, että jälkeenpäin on saatu pariin otteeseen kuulla takaisin haikailevia puheita. Kovin heppoisin perustein en kuitenkaan suostu oikeasta kädestäni luopumaan!
Onneksi Christine on kuitenkin luvannut olla Suomessa ainakin kesän ajan, sillä mahansa kohdalta alati pyöristyvän Salli-tamman pitäisi varsoa kevään aikana. Pienen kokonsa vuoksi ponien kanssa hyvin paljon puuhaillut ja sen myötä ponimaiseen luonteenlaatuun ihastunut nuori nainen on itseni ja tallin muun väen lisäksi suorastaan tohkeissaan syntyväksi odotettavasta pikkuvarsasta.
Jäin pohtimaan kuinka kesän lämmön ajattelu tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta, kun vihdoin ja viimein saimme perinteisen talven. Siirsin kukkakedoilla kirmaavien ponien kuvat pois mielestäni ja päätin nauttia tammikuisesta iltapäivästä Finskin kanssa paleltuneiden sormieni ja nenänpääni kanssa.
Siirsin katseeni kauemmas eteen ja hymyilin leveästi nähdessäni edellämme tepastelevan ratsukon. Christine ja Roni, joista ei voi sanoa kumpi olisi kylmänarempi, eivät juurikaan jääneet nauttimaan vallitsevasta unenomaisesta tunnelmasta, vaan orin terävästä kävelyvauhdista päätellen tavoitteena oli vain päästä mahdollisimman pian takaisin talliin lämpimään. Finskiä ei haitannut jäädä jälkeen, joten taitoimme matkan verkkaisempaan tahtiin.
Koko matkan oli ollut kohtuullisen hiljaista.
Vuodenvaihteen humputtelimme Thomaksen kanssa Briteissä ja Christine jäi enemmän tai vähemmän myrtyneenä huolehtimaan tallista Niklaksen kanssa. Viime kesänä Kamu-ponin kanssa tehty reissu Norwichin lähistölle ja pari viikonloppumatkaa verestivät ilmeisesti nuoren naisen muistoja saarivaltiossa vietetyiltä vuosilta sen verran, että jälkeenpäin on saatu pariin otteeseen kuulla takaisin haikailevia puheita. Kovin heppoisin perustein en kuitenkaan suostu oikeasta kädestäni luopumaan!
Onneksi Christine on kuitenkin luvannut olla Suomessa ainakin kesän ajan, sillä mahansa kohdalta alati pyöristyvän Salli-tamman pitäisi varsoa kevään aikana. Pienen kokonsa vuoksi ponien kanssa hyvin paljon puuhaillut ja sen myötä ponimaiseen luonteenlaatuun ihastunut nuori nainen on itseni ja tallin muun väen lisäksi suorastaan tohkeissaan syntyväksi odotettavasta pikkuvarsasta.
Jäin pohtimaan kuinka kesän lämmön ajattelu tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta, kun vihdoin ja viimein saimme perinteisen talven. Siirsin kukkakedoilla kirmaavien ponien kuvat pois mielestäni ja päätin nauttia tammikuisesta iltapäivästä Finskin kanssa paleltuneiden sormieni ja nenänpääni kanssa.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Josh Messer 2004-2013
Noin kuukausi sitten vietimme syksyistä torstaita hieman surullisissa merkeissä, sillä Joona sai vaikean ähkykohtauksen iltapäivällä 17. lokakuuta. Keskiviikkona ruuna oli vielä oma itsensä, mutta seuraavan päivän mittaan hieman apeampaa naamaa näyttänyt ruuna meni hurjan nopeasti huonoon kuntoon sen jälkeen kun Christine huomasi sen makoilevan tarhassaan. Klinikalla saimme selville, että paranemisennusteet olivat sen verran huonot, että totesimme parhaaksi päästää hevonen kivuistaan.
Kuukausi ilman tuttua luottohevosta on ollut hieman outoa aikaa. Joona oli ensimmäinen hevonen, jonka toimme mukanamme Sjöbackaan, kun reilu pari vuotta sitten Thomaksen kanssa tallin ostimme. Jalkavaivojen vuoksi hieman kevyemmällä käytöllä ollut ruuna sai pitää paikkansa tallissa, vaikka siitä ei enää ollut kuin kiertelemään pikkukisoja silloin tällöin ja kyyditsemään omistajaansa sunnuntaiaamuisilla maastolenkeillä.
Menetyksistä huolimatta eteenpäin on mentävä. Hevosia on tullut ja jokunen mennytkin, mutta siitä huolimatta alkuun tuntui omituiselta, kun muutaman aamun jälkeen Joonan tyhjänä lojuva karsina sai uuden asukkaan parivuotiaasta poniorista Rollesta. Rakkaan ruunani oppipoikanakin ollut veikeä poni on saanut iskostettua päähän sen, että vaikka menneet säilyvät muistoissa, on myös tulevaisuudelle annettava sijaa. Ajatukset ovatkin pysyneet melko tiiviisti työnteossa, sillä saman viikon loppupuolella talliin saapui kaksi säpäkkää tammaa ratsutukseen. 3-vuotias Cerena on oikein virkku tapaus, eikä vähän vanhempi Sinnakaan kovin kauaksi jää. Työnsarkaa siis riittänee seuraavien kuukausien ajaksi.
Kuukausi ilman tuttua luottohevosta on ollut hieman outoa aikaa. Joona oli ensimmäinen hevonen, jonka toimme mukanamme Sjöbackaan, kun reilu pari vuotta sitten Thomaksen kanssa tallin ostimme. Jalkavaivojen vuoksi hieman kevyemmällä käytöllä ollut ruuna sai pitää paikkansa tallissa, vaikka siitä ei enää ollut kuin kiertelemään pikkukisoja silloin tällöin ja kyyditsemään omistajaansa sunnuntaiaamuisilla maastolenkeillä.
Menetyksistä huolimatta eteenpäin on mentävä. Hevosia on tullut ja jokunen mennytkin, mutta siitä huolimatta alkuun tuntui omituiselta, kun muutaman aamun jälkeen Joonan tyhjänä lojuva karsina sai uuden asukkaan parivuotiaasta poniorista Rollesta. Rakkaan ruunani oppipoikanakin ollut veikeä poni on saanut iskostettua päähän sen, että vaikka menneet säilyvät muistoissa, on myös tulevaisuudelle annettava sijaa. Ajatukset ovatkin pysyneet melko tiiviisti työnteossa, sillä saman viikon loppupuolella talliin saapui kaksi säpäkkää tammaa ratsutukseen. 3-vuotias Cerena on oikein virkku tapaus, eikä vähän vanhempi Sinnakaan kovin kauaksi jää. Työnsarkaa siis riittänee seuraavien kuukausien ajaksi.
torstai 24. lokakuuta 2013
Estevalmennus 22.10.2013
Satunnaiset sadekuurot eivät haitanneet kahden hengen estevalmennusryhmää, sillä kokoonnuimme maneesin suojaan. 80-100cm tasolla hypätyssä valmennuksessa perehdyimme sujuvampaan yhteistyöhön ja ratsukon rentouteen. Hevoset oli ladattu suurella määrällä nuoruuden energiaa, mutta valmentaja Disa Sund on oikein tyytyväinen siihen, miten ratsastajat saivat käännytettyä sen edukseen.
Anni (VRL-08817) - Vrolijk Cilla
Cilla oli tärppinä koko alkuverryttelyn ajan ja se tuntui olevan hieman enemmän kiinnostunut uuden paikan ympäristön tuijottelemisesta, kuin ratsastajansa kuuntelemisesta. Aloitimme työskentelyn pääty-ympyrällä, jonka vastakkaisilla puolilla oli maapuomit. Tarkoituksena oli saada ratsukko näin ensin alkuun keskittymään. Harjoitus tultiin alkajaisiksi pari kertaa ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Cilla mittaili ensimmäisellä kerralla puomin korkeutta ja ylitti sen komeasti jalkojaan nostellen, mutta laukassa se pysyi asiallisena pienestä spurttailusta huolimatta. Anni sai laskea laukka-askeleet ja tarkoituksena oli päästä välit aina määrätyllä askelmäärällä. Ongelmia tuli, kun Cilla otti puomin ylittämisen jälkeen pidempää askelta ja seuraavan lähestyessä Anni huomasi, etteivät askeleet mahdukaan ja joutui lyhentämään laukkaa viimetipassa saadakseen puomin jäämään laukka-askeleen keskelle. Ratsastajan pysyessä tarkkana heti puomin jälkeen, ei Cilla ehtinyt toimimaan mielensä mukaan ja askeleiden sovittaminen väleihin oli vaivattomampaa, eikä sipsuttelemista puomin edessä esiintynyt.
Ratsukon keskittyminen alkoi parantua ja meno maapuomien kanssa sujua, joten vaihdoimme tilalle pystyesteen, jolle käännyttiin heti kulman ratsastamisen jälkeen. Toinen pysty sijoitettiin samalle linjalle kuuden laukka-askeleen päähän. Cilla innostui päästessään oikeasti hyppäämään ja loikkasi ylitse hyvissä ajoin kunnon ilmavaroilla. Seuraavalla kierroksella se ennakoi jo kulmassa, jolloin lähestymisestä tuli vänkyrä, kun ratsastaja yritti suoristaa vääntelehtivää hevostaan. Laitoin kulmaan tötterön ja ratsukolle maapuomin ensimmäisen esteen eteen helpottamaan ponnistamista, jonka paikan Cilla tahtoi kovasti päättää. Kulmassa Anni piti Cillan paremmin ruodussa pitäen sisäpohkeella ja ulkoapujen avulla huolen, että tamma meni kulman siististi läpi ja lähti kääntymään kohti estettä vasta tötterön jälkeen ratsastajan antaessa kääntävät avut. Puomin ja esteen väliin mahtui yksi askel, jolloin Cilla ei päässyt ryntäämään suoraan hyppyyn. Maapuomi toimi hyvänä herätteenä ratsastajalle, joka sen myötä antoi nuorelle hevoselle enemmän sen tarvitsemaa jämptiä tukea. Ennen puomia Anni herätteli tammaa kuulolle puolipidätteillä, mutta antoi sille kerta kerran jälkeen paremmin tilaa lähteä hyppyyn, mikä piti sekä hevosen että ratsastajan tyytyväisenä. Cillalla on hyvä laukka ja runsaasti luontaista energiaa, jota ei syytä tukahduttaa liikaa.
Lähestyminen toiselle esteelle sujui melko lailla hyvin, kunhan ensimmäisestä oli selvitty kunnialla. Hyppäämisen rytmin pysyessä yllä, Anni toi Cillan rauhallisesti esteelle, jolloin hevonen ei hätiköinyt ja hyppy onnistui. Cilla on vasta nuori ja ehditte varmasti muovautua hyväksi tiimiksi ajan myötä! On tärkeää, että olet nuoren hevosen tukena, saat sen kuuntelemaan apujasi ja pysyt itse selässä rauhallisena ja päämäärätietoisena, vaikka aina ei tulisikaan ihan kympin suoritusta.
Naomi L. - Kavanagh Roy
Naomi ja erityisesti Roi suorastaan pursusivat energiaa, eikä hevonen malttanut liikkua millään muulla tavalla kuin paahtaen hirmuista vauhtia eteenpäin. Ratsastaja sai heti ensitöikseen kaivaa ratsustaan esiin myös muita vaihteita, kuin sen kaikkein isoimman. Pääty-ympyrällä Roi ravasi ja laukkasi kahden vastakkaisille puolille sijoitetun maapuomin yli oikein ponnekkaasti. Tarkoituksena oli mahduttaa puomien väliin tietty määrä laukka-askelia. Pienemmistä askelmääristä isoliikkeinen ori selviytyi mallikkaasti, joskin Naomi sai hieman työstää hevosen hallittavuutta, jotta pysyttäisiin oikealla reitillä. Normaalisti ratsastaja oli kevyessä istunnassa, mutta tarvittaessa Naomi sai istua alas satulaan ja hillitä ratsun menoa tehokkaammin istunta-avuilla. Erityisesti siinä vaiheessa, kun askelia piti mahduttaa puomien väliin hieman enemmän, joutui Naomi olemaan tarkkana, että Roi todella kuuntelee ja lyhentää laukkaa parhaansa mukaan. Isokokoinen hevonen paljastui varsin ketteräksi tapaukseksi, kun Naomi keskittyi pitämään kevyen ohjaavan ohjastuntuman ja vaikuttamaan vauhtiin istunnalla ja pohkeella.
Maapuomien jälkeen kasasin pystyesteen, jolle lähestyttiin heti kulman jälkeen, sekä samalle linjalle kuuden laukka-askeleen päähän toisen samanlaisen. Roi ja Naomi tulivat kulman läpi hyvässä rytmissä, mutta esteelle kääntäessä hevonen lisäsi kaasua, johon ratsastaja vastasi ohjaspidätteellä. Se ei kuitenkaan ollut orin mieleen, vaan se heilautti vastalauseeksi päänsä oikein ylös ja painoi vauhdilla eteen, jolloin kumpikin hyppy jäi vähän selättömäksi. Siirsin toista estettä kauemmaksi, jotta väliin jäisi enemmän aikaa selviytyä toiseen hyppyyn. Roi tuntui protestoivan vahvasti, jos käsi jäi jälkeen, joten Naomi sai istua alas satulaan esteiden välissä. Ratsastaja sai pidettyä käden pehmeämpänä saadessaan vaikuttaa hevoseen myös kunnolla istunnan kautta. Muutaman toiston jälkeen Naomi pääsi hyvään rytmiin ja Roi rauhoittui vaikuttaen olevan ihan tyytyväinen ratsastajaansa. Hypyt olivat tasapainoisempia ja vähitellen Naomin ei tarvinnut istua niin syvälle satulaan.
Roi huomauttaa heti, jos avut ovat sen mieleen liian vahvat. Toisaalta se antaa myös nopeasti kiitoksen tasapainoisesta ratsastuksesta. Saadaksesi paremman kontrollin hevoseen, istu alas satulaan esteiden välissä ja harjoituksissa voit ottaa aikalisää tehden esteiden väliin voltteja, jos tuntuu, että meno yltyy liian vauhdikkaaksi. :)
Anni (VRL-08817) - Vrolijk Cilla
Cilla oli tärppinä koko alkuverryttelyn ajan ja se tuntui olevan hieman enemmän kiinnostunut uuden paikan ympäristön tuijottelemisesta, kuin ratsastajansa kuuntelemisesta. Aloitimme työskentelyn pääty-ympyrällä, jonka vastakkaisilla puolilla oli maapuomit. Tarkoituksena oli saada ratsukko näin ensin alkuun keskittymään. Harjoitus tultiin alkajaisiksi pari kertaa ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Cilla mittaili ensimmäisellä kerralla puomin korkeutta ja ylitti sen komeasti jalkojaan nostellen, mutta laukassa se pysyi asiallisena pienestä spurttailusta huolimatta. Anni sai laskea laukka-askeleet ja tarkoituksena oli päästä välit aina määrätyllä askelmäärällä. Ongelmia tuli, kun Cilla otti puomin ylittämisen jälkeen pidempää askelta ja seuraavan lähestyessä Anni huomasi, etteivät askeleet mahdukaan ja joutui lyhentämään laukkaa viimetipassa saadakseen puomin jäämään laukka-askeleen keskelle. Ratsastajan pysyessä tarkkana heti puomin jälkeen, ei Cilla ehtinyt toimimaan mielensä mukaan ja askeleiden sovittaminen väleihin oli vaivattomampaa, eikä sipsuttelemista puomin edessä esiintynyt.
Ratsukon keskittyminen alkoi parantua ja meno maapuomien kanssa sujua, joten vaihdoimme tilalle pystyesteen, jolle käännyttiin heti kulman ratsastamisen jälkeen. Toinen pysty sijoitettiin samalle linjalle kuuden laukka-askeleen päähän. Cilla innostui päästessään oikeasti hyppäämään ja loikkasi ylitse hyvissä ajoin kunnon ilmavaroilla. Seuraavalla kierroksella se ennakoi jo kulmassa, jolloin lähestymisestä tuli vänkyrä, kun ratsastaja yritti suoristaa vääntelehtivää hevostaan. Laitoin kulmaan tötterön ja ratsukolle maapuomin ensimmäisen esteen eteen helpottamaan ponnistamista, jonka paikan Cilla tahtoi kovasti päättää. Kulmassa Anni piti Cillan paremmin ruodussa pitäen sisäpohkeella ja ulkoapujen avulla huolen, että tamma meni kulman siististi läpi ja lähti kääntymään kohti estettä vasta tötterön jälkeen ratsastajan antaessa kääntävät avut. Puomin ja esteen väliin mahtui yksi askel, jolloin Cilla ei päässyt ryntäämään suoraan hyppyyn. Maapuomi toimi hyvänä herätteenä ratsastajalle, joka sen myötä antoi nuorelle hevoselle enemmän sen tarvitsemaa jämptiä tukea. Ennen puomia Anni herätteli tammaa kuulolle puolipidätteillä, mutta antoi sille kerta kerran jälkeen paremmin tilaa lähteä hyppyyn, mikä piti sekä hevosen että ratsastajan tyytyväisenä. Cillalla on hyvä laukka ja runsaasti luontaista energiaa, jota ei syytä tukahduttaa liikaa.
Lähestyminen toiselle esteelle sujui melko lailla hyvin, kunhan ensimmäisestä oli selvitty kunnialla. Hyppäämisen rytmin pysyessä yllä, Anni toi Cillan rauhallisesti esteelle, jolloin hevonen ei hätiköinyt ja hyppy onnistui. Cilla on vasta nuori ja ehditte varmasti muovautua hyväksi tiimiksi ajan myötä! On tärkeää, että olet nuoren hevosen tukena, saat sen kuuntelemaan apujasi ja pysyt itse selässä rauhallisena ja päämäärätietoisena, vaikka aina ei tulisikaan ihan kympin suoritusta.
Naomi ja erityisesti Roi suorastaan pursusivat energiaa, eikä hevonen malttanut liikkua millään muulla tavalla kuin paahtaen hirmuista vauhtia eteenpäin. Ratsastaja sai heti ensitöikseen kaivaa ratsustaan esiin myös muita vaihteita, kuin sen kaikkein isoimman. Pääty-ympyrällä Roi ravasi ja laukkasi kahden vastakkaisille puolille sijoitetun maapuomin yli oikein ponnekkaasti. Tarkoituksena oli mahduttaa puomien väliin tietty määrä laukka-askelia. Pienemmistä askelmääristä isoliikkeinen ori selviytyi mallikkaasti, joskin Naomi sai hieman työstää hevosen hallittavuutta, jotta pysyttäisiin oikealla reitillä. Normaalisti ratsastaja oli kevyessä istunnassa, mutta tarvittaessa Naomi sai istua alas satulaan ja hillitä ratsun menoa tehokkaammin istunta-avuilla. Erityisesti siinä vaiheessa, kun askelia piti mahduttaa puomien väliin hieman enemmän, joutui Naomi olemaan tarkkana, että Roi todella kuuntelee ja lyhentää laukkaa parhaansa mukaan. Isokokoinen hevonen paljastui varsin ketteräksi tapaukseksi, kun Naomi keskittyi pitämään kevyen ohjaavan ohjastuntuman ja vaikuttamaan vauhtiin istunnalla ja pohkeella.
Maapuomien jälkeen kasasin pystyesteen, jolle lähestyttiin heti kulman jälkeen, sekä samalle linjalle kuuden laukka-askeleen päähän toisen samanlaisen. Roi ja Naomi tulivat kulman läpi hyvässä rytmissä, mutta esteelle kääntäessä hevonen lisäsi kaasua, johon ratsastaja vastasi ohjaspidätteellä. Se ei kuitenkaan ollut orin mieleen, vaan se heilautti vastalauseeksi päänsä oikein ylös ja painoi vauhdilla eteen, jolloin kumpikin hyppy jäi vähän selättömäksi. Siirsin toista estettä kauemmaksi, jotta väliin jäisi enemmän aikaa selviytyä toiseen hyppyyn. Roi tuntui protestoivan vahvasti, jos käsi jäi jälkeen, joten Naomi sai istua alas satulaan esteiden välissä. Ratsastaja sai pidettyä käden pehmeämpänä saadessaan vaikuttaa hevoseen myös kunnolla istunnan kautta. Muutaman toiston jälkeen Naomi pääsi hyvään rytmiin ja Roi rauhoittui vaikuttaen olevan ihan tyytyväinen ratsastajaansa. Hypyt olivat tasapainoisempia ja vähitellen Naomin ei tarvinnut istua niin syvälle satulaan.
Roi huomauttaa heti, jos avut ovat sen mieleen liian vahvat. Toisaalta se antaa myös nopeasti kiitoksen tasapainoisesta ratsastuksesta. Saadaksesi paremman kontrollin hevoseen, istu alas satulaan esteiden välissä ja harjoituksissa voit ottaa aikalisää tehden esteiden väliin voltteja, jos tuntuu, että meno yltyy liian vauhdikkaaksi. :)
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
The leading horse is white, the rest of the horses are red
Sundin veljekset väläyttelivät taas loistokasta huumoriaan muuntelemalla hieman Scooterin vanhan biisin sanoituksia. Hevoslaumaa katsoessa on tosin myönnettävä, että rautias näyttäisi olevan suosikkini hevosväreistä. Tästä saatiin jälleen yksi hyvä esimerkki, kun päädyin Ronin kasvattajan puheille ja valittelin, että joku kiva yleishevonen voisi olla kiva. Niklas on innostunut ajopuuhista päästyään keväällä seuraamaan parivuotiaan welshvarsamme Rollen ajo-opetusta. Miehellä on kuitenkin sen verran kokoa, että reilun 130cm kokoiseksi kasvava siro poniori ei ole kaikkein optimaalisin kärryttelyihin. Thomaksen mielestä meillä on jo tarpeeksi suomenhevosia, joten utelin Ronin kasvattajalta, mikäli hän tietäisi myytäviä allrounder cobeja. Näinpä minulle esiteltiin 4-vuotias ori Llygedyn Dewydd. Olisin voinut ostaa suloisen otuksen jo pelkästään kuvan ja isäorin perusteella - Dunia komeammaksi ei cob varmaan voi mennä!
Ansaitulle lomalle päässyt tallityttömme Christine vietti pitkää viikonloppua Briteissä, joten hälytin Niklaksen mukaani katsomaan hevosta livenä. Melkein harmitti, ettei tullut otettua kuljetusautoa heti mukaan, sillä niin yksimielisiä olimme orin ostosta. Komean ulkomuodon lisäksi Dewydd on käytökseltään oikein miellyttävä. Onhan sillä jotain omia juttujaan, mutta saa nähdä, mitä iän tuoma kokemus saa aikaan...
Kävimme katsomassa Dewyddiä vielä toisen kerran parin päivän sisällä, kunnes tein lopullisen päätökseni, jonka myötä elokuun alkupuolelta alkaen Sjöbackan welshporukkaa on vahvistanut Llygedyn Dewydd. Nykyiseen kutsumanimeen Taneen päädyimme pienen sanamuuntelun jälkeen. Dewydd - David - Taavetti - Taneli - Tane!
Ansaitulle lomalle päässyt tallityttömme Christine vietti pitkää viikonloppua Briteissä, joten hälytin Niklaksen mukaani katsomaan hevosta livenä. Melkein harmitti, ettei tullut otettua kuljetusautoa heti mukaan, sillä niin yksimielisiä olimme orin ostosta. Komean ulkomuodon lisäksi Dewydd on käytökseltään oikein miellyttävä. Onhan sillä jotain omia juttujaan, mutta saa nähdä, mitä iän tuoma kokemus saa aikaan...
Kävimme katsomassa Dewyddiä vielä toisen kerran parin päivän sisällä, kunnes tein lopullisen päätökseni, jonka myötä elokuun alkupuolelta alkaen Sjöbackan welshporukkaa on vahvistanut Llygedyn Dewydd. Nykyiseen kutsumanimeen Taneen päädyimme pienen sanamuuntelun jälkeen. Dewydd - David - Taavetti - Taneli - Tane!
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Kisatunnelmia Ranskasta
Terveisiä Avignonista! Superlämmin ilma helli meitä järjestäessämme eilen Esteratsastusjaoksen alaiset estekilpailut Nonon uudella kotitallilla Selle de Royalissa. Onneksi muutamat pilvenhattarat liikuskelivat aina silloin tällöin taivaalla ja keli ei ollut aivan paahtavan kuuma. Suuret kiitokset kaikille kisapäivässä mukana olleille!
Hyppäsin 140cm luokassa Nonolla ja on myönnettävä, että kotikenttäedun huomasi selkeästi. Tamma oli hyvin kuulolla ja toimi radalla paremmin kuin koskaan. Hommasimme ratamestariksi kokeneen Thierry Dufortin, joka oli rakentanut oikein mielekkään radan, jossa oli sopivasti haastetta. Radan käännekohdaksi osoittautui okserin ja kapean pystyn väli, jossa useampi ratsukko joutui todenteolla miettimään reittiään. Nonon hyvän vireen vuoksi uskalsin ottaa riskin ja lähestyä pystylle lyhyemmän kautta. Se kannatti, sillä saimme lopulta puhtaan radan ja aikamme alitti johtoa pitäneen ratsukon. Toinen voitto putkeen Nonolla!
Kilpailuiden vilskeen rauhoituttua ehdimme vielä ennen kotiinpaluuta pyörähtää tänään päivällä hieman tutkiskelemassa Avignonin nähtävyyksiä... Viva la France.
© Fernando Stankuns / lisenssi
Hyppäsin 140cm luokassa Nonolla ja on myönnettävä, että kotikenttäedun huomasi selkeästi. Tamma oli hyvin kuulolla ja toimi radalla paremmin kuin koskaan. Hommasimme ratamestariksi kokeneen Thierry Dufortin, joka oli rakentanut oikein mielekkään radan, jossa oli sopivasti haastetta. Radan käännekohdaksi osoittautui okserin ja kapean pystyn väli, jossa useampi ratsukko joutui todenteolla miettimään reittiään. Nonon hyvän vireen vuoksi uskalsin ottaa riskin ja lähestyä pystylle lyhyemmän kautta. Se kannatti, sillä saimme lopulta puhtaan radan ja aikamme alitti johtoa pitäneen ratsukon. Toinen voitto putkeen Nonolla!
Kilpailuiden vilskeen rauhoituttua ehdimme vielä ennen kotiinpaluuta pyörähtää tänään päivällä hieman tutkiskelemassa Avignonin nähtävyyksiä... Viva la France.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)