Noin kuukausi sitten vietimme syksyistä torstaita hieman surullisissa merkeissä, sillä Joona sai vaikean ähkykohtauksen iltapäivällä 17. lokakuuta. Keskiviikkona ruuna oli vielä oma itsensä, mutta seuraavan päivän mittaan hieman apeampaa naamaa näyttänyt ruuna meni hurjan nopeasti huonoon kuntoon sen jälkeen kun Christine huomasi sen makoilevan tarhassaan. Klinikalla saimme selville, että paranemisennusteet olivat sen verran huonot, että totesimme parhaaksi päästää hevonen kivuistaan.
Kuukausi ilman tuttua luottohevosta on ollut hieman outoa aikaa. Joona oli ensimmäinen hevonen, jonka toimme mukanamme Sjöbackaan, kun reilu pari vuotta sitten Thomaksen kanssa tallin ostimme. Jalkavaivojen vuoksi hieman kevyemmällä käytöllä ollut ruuna sai pitää paikkansa tallissa, vaikka siitä ei enää ollut kuin kiertelemään pikkukisoja silloin tällöin ja kyyditsemään omistajaansa sunnuntaiaamuisilla maastolenkeillä.
Menetyksistä huolimatta eteenpäin on mentävä. Hevosia on tullut ja jokunen mennytkin, mutta siitä huolimatta alkuun tuntui omituiselta, kun muutaman aamun jälkeen Joonan tyhjänä lojuva karsina sai uuden asukkaan parivuotiaasta poniorista Rollesta. Rakkaan ruunani oppipoikanakin ollut veikeä poni on saanut iskostettua päähän sen, että vaikka menneet säilyvät muistoissa, on myös tulevaisuudelle annettava sijaa. Ajatukset ovatkin pysyneet melko tiiviisti työnteossa, sillä saman viikon loppupuolella talliin saapui kaksi säpäkkää tammaa ratsutukseen. 3-vuotias Cerena on oikein virkku tapaus, eikä vähän vanhempi Sinnakaan kovin kauaksi jää. Työnsarkaa siis riittänee seuraavien kuukausien ajaksi.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti