YLA1!

Saviour sai tunnustuksen ykkösluokkaisena yleispätevänä ratsuhevosena Yleislaatuarvostelun elokuun lisätilaisuudessa. Suuren suosion vuoksi varsinaisen tilaisuuden lisäksi järkättiin rannalle jääneille vielä toinen tilaisuus. Sattumalta aamukahvia juodessa huomasin ilmoittautumisen olevan auki ja ajattelin nyt olevan meidän Savvyn aika.

Valmistautumisaikaa jäi parisen viikkoa, mutta äkkiäkös puunasimme Chrissen kanssa orin esittelykuntoon rakenne- ja luonnearvostelua varten.  Savvy on tottunut olemaan syynäävän silmän alla, joten itse tilaisuus sujui letkeästi vanhan tekijän malliin. Tätä palkintoa lähdettiin hiljalleen tavoittelemaan heti kun tajusimme, ettei myytäväksi ostettu ori taida sittenkään lähteä meiltä minnekään. Se, että ykkönen tuli heti ensimmäisellä yrittämällä, lämmittää taustajoukkojen mieltä erityisen paljon.

Muutaman päivän kakkukahvikestittelyn jälkeen elämä jatkuu kuitenkin normaalisti myös Savvyn kohdalla. Kisaradoilla tavoite on vältellä vastoinkäymisiä ja kivuta yhä ylemmäs. Toivon mukaan palkinto hieman nostaa Savvyn kysyntää jalostusorina ensi keväänä. Ori on toistaiseksi saanut hyvin kirjavan joukon tammoja, mutta jälkikasvun seassa on jo pari 140cm ratojen hyppääjää, kantakirjattu pojanpoika ja harrastekäytössä olevat jälkeläiset eivät ole yhtään sen hullumpia luonteeltaan. Ennen kevättä meillä on kuitenkin vielä hyvin aikaa kartuttaa kokemusta kisaradoilta syksyn skaboissa ja hallikisoissa.

Superkisaviikonloppu

Eräs elokuinen viikonloppu meni kisoissa pyöriessä tyttöporukan kanssa. Thomas jäi vähän nuristen hoitamaan kotiinjäävää laumaa ja me muut matkasimme ensin lauantaina Metsälammen Ratsutallille kouluharjoituskisoihin ja sunnuntaina Edelsten Ponies -tallille esteharjoituksiin. Yleensä kuskin roolissa toimiva Niklas oli Englannissa, mutta hyvinpä tuon uuden pienemmän hevosauton luotsaus sujui allekirjoittaneeltakin.

Meidän Roope-ruuna osaa jo sovittaa jalkansa sen verran nätisti, että otimme sen mukaan molemmille reissuille ikään kuin täytehevoseksi pitämään seuraa toiselle, kun kolmas on radalla. Ravurin urallekin aikoinaan tähynnyt ruuna on vähän tahmatassu, mutta viimeisen puolen vuoden kova työ sai vihdoin palkinnon. Lauantaina tuli sijoitus Helposta C:stä ja sunnuntaina puhdas rata ja jaettu ykkössija 40-50cm luokasta. Eihän tuo taso päätä huimaa, mutta meidän Ruupertilta hieno saavutus! Koulukisoissa oli mukana myös Chrisse Rollella ja Liina Kamulla, joka oli ensimmäistä kertaa kisareissulla sitten ruunauksen. Samalla lailla poni kulki rinta rottingilla kuin orivuosinaankin, tosin onhan tuolle jo tuota ikää ja pinttyneitä tapoja ehtinyt kertyä. Hyvin meni kuitenkin pikkuponeillakin - Rolle oli hienosti neljäs Helpossa B:ssä ja Kamu oli täpärästi toinen Helpossa A:ssa.

Estekisoissa suurin oletettu viihdearvo oli minun ja Linnean 60-70cm esteradalla, mutta tammapa yllätti nostellen kinttujaan esteiden kohdalla ja kuunnellen hyppyjen välissä myös vähän ratsastajan apuja. Tärkeintä oli saada hyvä fiilis ratsulle ja ratsastajalle ja pitää puomit ylhäällä sekä perus- että uusintaradalla. Voittajan ajasta jäätiin lopulta sekunti, mutta ei hopea ole häpeä. Meidän jälkeen seuraavaksi kaasuttelivat Liina ja Salli.

-Disa

Kisahevoshuolia ja kasvattajan onnea

Kevät ja alkukesä on kulunut julkisivuremppaa puuhastellessa. Kummasti se vasara ja maalisuti tarttuu käteen, kun tahtoo jotain muuta ajateltavaa - tai ei tahdo ajatella ollenkaan. Huolia on aiheuttanut uskollinen kilpakumppani Nono. Viimeinen vuosi on ollut yhtä luovimista vastatuulessa ja huhtikuussa eläinlääkäri teki huolettavan löydöksen tammasta. Jos tamma ei olisi sellainen pöllövirtaa keräävä hermoilija, se saisi viettää kesän meillä laitumella. Toistaiseksi tamma on saanut pysyä Englannissa, jossa tuttavamme Kian on pitänyt huolta kuntoutuksen edistymisestä sinä aikana, kun emme itse ole olleet paikalla. Hevosta tutkineet osapuolet ovat näyttäneet vihreää valoa mahdolliselle kisaradoille palaamiselle, mikäli paraneminen jatkuu samaan tasaiseen tahtiin kuin tähänkin asti. Thomas on ehdotellut kaikenmaailman oreja, mutta itse laitan sormet ja varpaat ristiin, että Nonosta tulisi vielä kilpahevonen!

"Laku" on päässyt jo kesälaitumen makuun
Kuva ©  AK

Pientä iloa vastoinkäymisten runtelemaan alkuvuoteen on tuonut suomenhevostammamme Tuuli ja sen huhtikuun puolessa välissä syntynyt pikkuinen orivarsa. Niklas ja Thomas ovat erikoistuneet vertailemaan pötkylää joko aiempiin welsh- tai puoliverivarsoihin. Onhan tuo melkoinen ilmestys tällä mäellä pitkään aikaan - emältä on tullut vaalean varsakarvan alta pilkistävä tumma turkki ja isältä päähän komea laukki. "Laku" nimellä kutsuttava varsa saattaa jäädä pienhevosmittoihin, mutta se nähdään varmasti vasta parin vuoden kuluttua.

Ensi vuodeksi onkin tiedossa oikea varsakesä, mikäli kaikki tulee menemään alustavien suunnitelmien mukaan. Syntyväksi odotettavia varsoja on nimittäin meidän mittapuulla huimat kolme kappaletta. Lusse astutettiin Lunan kasvattajan omistamalla FWB-orilla Manchester of KR. Pesunkestävä esteori on vahvasta suvusta, jossa hypätään eikä meinata. Myös Sallille valikoitui saman omistajan welshponiori, Go Go Sonata Complex. Varsalla kertaantuu vanhat hyvät nimet Fannewydd Rhamant 5+3 ja Arecas Ann Lee 7+3. Kolmas ensi kesäksi syntyväksi odotettava varsa on melkoinen jokeri ja palataankin siihen myöhemmin, kunhan tamma on todettu kantavaksi. ;-)

Tunnelmia kantakirjaustilaisuudesta

Takana on tapahtumarikas päivä toinen toistaan kiiltävämmäksi puunattujen hevosten keskuudessa. Hevoskantakirjan maaliskuun tilaisuus toi meille jännitettävää kerrakseen, sillä olimme valmistelleet siihen viime syksystä asti omaa westfalentammamme Lussea. Valmistelut tarkoittavat tässä tapauksessa vatsanseudun kaventelua ja yleiskunnon parantelua ylipäätään varsan kanssa laitumella vietetyn kesän jälkeen. Viime silauksena kaivoimme näyttelyetiketin naftaliinista, kun Lusse vietti alkuvuodesta vajaat kaksi kuukautta Saksan Baijerissa ja osallistui siellä kahteen VSN-näyttelyyn.

Jännäsimme KTK-tilaisuudessa Lussen puolesta ja sen lisäksi saimme ylpeänä seurata, kuinka hannoverorimme Savvyn brittiläinen pojanpoika San Marino Bell (om. Cranleigh Equestrian Centre) esiintyisi. Meidän porukka oli yhtä leveää hymyä, kun varmistui, että Lusse sai tuomareilta 72 pistettä ja pokkasi II-palkinnon! Iloitsimme kuullessamme, että myös San Marino Bell oli saanut II-palkinnon 71 pisteellä.

En tiedä onko se mikään uusi uutinen, mutta emme Lussen kanssa tavoittele enää kultaa ja kunniaa kilparadoilta. Kantakirjapalkinto tuo tammalle puuttuvien kilpailunäyttöjen tilalle toisenlaista lisäarvoa emätammana. Saksassa syntyneen tammajälkeläisensä kautta Lussella on jo muutama ulkomailla menestynyt lapsen(lapsen!)lapsi. Suomessa saamme vielä odotella, koska Linnea-neiti on suotuisalla tuulella tekemään läpimurtonsa esteradoilla.

EDIT: Ylpeä kasvattaja sai kuulla, että meillä syntynyt Sjöbackas Devon (e. Linnea, ee. Lusse) on myös kantakirjattu II-palkinnolla. Mahtavaa!

Samperin tammat

Uusi vuosi on tuonut mukanaan uusia kujeita. Itse en voi aina käsittää kuinka nopeasti aika kuluukaan. Meidän omat pikkuvarsat Rolle ja Linnea ovat jo viisivuotiaita, herranen aika! Riehakkaasta orinkutaleesta on kasvanut salonkikelpoinen nuori kisaponin alku, jolla on jo plakkarissa voitot harkkakoulukisoista ja ERJ:n alaisesta esteluokasta. Linnea puolestaan keskittyi henkisen puolen kasvuun viime vuoden ja hoivasi tammavarsaansa Devonia ennen kuin jatkoimme syksyllä ratsukoulutusta. Tammapirulainen osaa edelleen olla oikea nirppanokka, joka ensimmäisissä harkkakisoissaan järjesti sellaisen show'n, että oksat pois! Kun Linnea tekee yhteistyötä, se hyppää todella hyvin, mutta pienikin herne kymmenen patjan alla saa sen nokan oitis solmuun.

Tallipoppoon uusimpiin vahvistuksiin kuuluva Flaming Girl eli kotoisammin Liekki ei ole sekään ihan helpoimmasta päästä, mutta tämä kuumakalle on sentään vähän rationaalisempi toimissaan. Yhteinen taipale sinisilmäisen kimotamman kanssa on lähtenyt itseasiassa odotettua paremmin käyntiin. Tiesimme Thomaksen kanssa molemmat Liekin oikein kapasitettikkaaksi, vaikkei se meille tullessaan ollutkaan aivan huippukuntoinen. Silti viidestä yhteisestä kisasta saaliiksi saadut kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa ovat lämmittäneet erityisen paljon meidän kummankin mieltä. Tammasta on tullut vähän sellainen kaikkien suosikki, jolla minä, Thomas ja Chrisse voimme kaikki mennä. Thomasta lainaten: "Tästä ja Tuulistahan on tullut semmoisia kivoja pariskuntahevosia. Tiedätkö, kuten äiti-tytär hevoset, mutta nämä on tällaisia mies-vaimo hevosia."

Toinen positiivinen yllättäjätamma on Thomaksen kouluratsu Luna, jonka kanssa asiat ovat lähteneet rullaamaan vauhdilla oikeaan suuntaan. Hammaslääkärikäynneillä saimme tamman suun kuntoon ja ratsastettavuus koheni heti huomattavasti. Ihmekös tuo, ettei tee mieli työskennellä, kun hampaat ja kuolain nipistävät ikävästi. Tämän jälkeen Lunasta on tullut oikea sijoituskone, jolla on tällä hetkellä (koputtaa puuta) neljän sijoituksen putki päällä. Aikamoista! Harmi vain, että ehdimme jo tottua ajatukseen, että tamma astutettaisiin tänä keväänä. Nyt vaan taitaa käydä niin, että kisaputki jatkuu ja ristimme sormemme toivoen mielessä pyörivän orin keikkuvan elävien kirjoissa vielä ensi kevääseen saakka.

Laitumelle lasku

Viime sunnuntaina, 31. toukokuuta, meidän pihaan kerääntyi joukko hevosenomistajia nuorten orien ja tammojensa kanssa. On taas se aika vuodesta, kun nuoriso lähetetään kesän ajaksi laidunmaille ihmettelemään elämää ja opettelemaan hevosen käytöstä. Orit on perinteisesti kahluutettu läheiseen saareen, kun taas tammat (nuoret ja varsalliset tammat) jäävät mantereen puolelle.

Poikien porukka © AK

Meno oli villiä, kun seitsemän nuorta orinjullikkaa tutustui toisiinsa ja selvitteli välejään, mutta sen kummempaa draamaa porukka ei järjestänyt. Kaikki selvisivät ilman vekkejä, vaikka parilla kovaluontoisemman oloisella suomenhevosorilla oli alkuun pientä mätsäilyä. Tammavarsat asettuivat aloilleen hieman nopeammin, vaikka vapauden riemusta ilahtuneena lujaa mentiin myös silläkin puolella. Hetken jolkottelun jälkeen vihreät ruohotupsut veivät voiton ja porukka jäi laitumelle onnellisena. Juuri pari päivää ennen laitumelle laskua varmistui, että porukkaan liittyisi ainakin alkukesän ajaksi myös meidän uusi pikkuponi "Maija". Nuori russitamma on ostettu myyntiin, mutta sen laitteleminen otetaan työn alle vasta keskikesän jälkeen.

Kolmannelle laitumelle, siitostammojen laitumelle laukkasivat omat tammamme Lusse ja Linnea varsoineen. Pikkuiset kirmasivat äitiensä vierellä sen minkään jaloistaan pääsivät, kun tammat innostuivat kirmaamaan pienet rundit. Pieni ja idyllinen lauma saa viettää näin alkuun rauhaisaa aikaa keskenään. Myöhemmin kesästä, kun varsat ovat kasvaneet, seuraan saattavat liittyä myös Luna ja Salli.

✿❀✿❀✿
Hyvää kesää toivottaa koko Sjöbackan väki!

Leijonakuningas on syntynyt

Tälle keväälle tuli piste iin päälle, kun Lusse varsoi vihdoin pienen yliajan jälkeen tumman ja pitkäkoipisen orivarsan. "Simba" oli alkuun hieman vetelähkö, mutta vertyi nopeasti, kun pääsi vihdoin kapuamaan tolpilleen. Lusse on pitänyt kokeneen mamman ottein huolta uudesta varsastaan, mutta jo puolen päivän perusteella se on hiukan hellittänyt "natsimutsin" otettaan. Minä, Thomas ja Chrisse olemme saaneet puuhastella aivan normaalisti kaksikon ympärillä. Linnean syntyessä tamma kun pysytteli ensimmäiset päivät mielummin omassa rauhassa ja muljautteli silmiään, jos joku kehtasi kävellä tallin perällä olevan varsomiskarsinan ohi esim. hakemaan satulaa...

Simban emästä ja sen suvusta oli enemmän puhetta aiemmassa postauksessa. Isäori Spiroq on hyvällä tyylillä hyppäävä estetaituri, jolla on lukuisia sijoituksia 160cm luokista. Isän puolelta orivarsa on vanhaa suomalaista hevoskasvatusta orilinjan mennessä trakehnerori Oroaqiin. Suvussa on myös siitosorimatadori Alté. Isänisä R.M. Final Destination oli kaikin puolin mahtava hevonen, joka teki hyvin mielin yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Elättelemme toiveita, että tällainen luonteenpiirre olisi tarttunut pieneen Simbaankin emätamman ratkiriemukkaan käytöksen sijaan. Pieni "edge" luonteessa on kilpahevoselle hyväksi, mutta kuten Lussen kohdalla ollaan monesti saatu todistaa - joskus liika on vain liikaa.

Liina on innostunut kilpailemaan Sallilla, joten tamma taidetaan jättää astuttamatta tänä vuonna. Sen sijaan Tuulille on etsitty kivaa oria läpi kevään. Meillä ei ole Thomaksen kanssa sen kummempaa tuntemusta suomenhevosten suvuista, joten olemme saaneet tankata hieman perustietoa, kysyä tutuilta neuvoa ja selailla tarjolla olevia jalostusoreja. Vinskin myötä olen ollut piekkarin omistaja jo useamman vuoden, joten liekö siinä syy, että lopulta päädyimme katselemaan Tuulille pikkuoria. Tammalla on itsellään suvussaan pientä kokoa, joten toivotaan, että varsakin tulisi jäämään alle 148cm korkeaksi. Isäori Jukolan Pikkulokki on pienhevosleimainen monitoimiratsu, joka on hyvä käsitellä, mutta jolla on ehkä vähän enemmän skarpimpi luonne kuin meidän tammalla. Toivotaan, että Tuuli tulee kantavaksi ja ensi keväänä saamme ihastella suomen(pien)hevosvarsaa.