Kisahevoshuolia ja kasvattajan onnea

Kevät ja alkukesä on kulunut julkisivuremppaa puuhastellessa. Kummasti se vasara ja maalisuti tarttuu käteen, kun tahtoo jotain muuta ajateltavaa - tai ei tahdo ajatella ollenkaan. Huolia on aiheuttanut uskollinen kilpakumppani Nono. Viimeinen vuosi on ollut yhtä luovimista vastatuulessa ja huhtikuussa eläinlääkäri teki huolettavan löydöksen tammasta. Jos tamma ei olisi sellainen pöllövirtaa keräävä hermoilija, se saisi viettää kesän meillä laitumella. Toistaiseksi tamma on saanut pysyä Englannissa, jossa tuttavamme Kian on pitänyt huolta kuntoutuksen edistymisestä sinä aikana, kun emme itse ole olleet paikalla. Hevosta tutkineet osapuolet ovat näyttäneet vihreää valoa mahdolliselle kisaradoille palaamiselle, mikäli paraneminen jatkuu samaan tasaiseen tahtiin kuin tähänkin asti. Thomas on ehdotellut kaikenmaailman oreja, mutta itse laitan sormet ja varpaat ristiin, että Nonosta tulisi vielä kilpahevonen!

"Laku" on päässyt jo kesälaitumen makuun
Kuva ©  AK

Pientä iloa vastoinkäymisten runtelemaan alkuvuoteen on tuonut suomenhevostammamme Tuuli ja sen huhtikuun puolessa välissä syntynyt pikkuinen orivarsa. Niklas ja Thomas ovat erikoistuneet vertailemaan pötkylää joko aiempiin welsh- tai puoliverivarsoihin. Onhan tuo melkoinen ilmestys tällä mäellä pitkään aikaan - emältä on tullut vaalean varsakarvan alta pilkistävä tumma turkki ja isältä päähän komea laukki. "Laku" nimellä kutsuttava varsa saattaa jäädä pienhevosmittoihin, mutta se nähdään varmasti vasta parin vuoden kuluttua.

Ensi vuodeksi onkin tiedossa oikea varsakesä, mikäli kaikki tulee menemään alustavien suunnitelmien mukaan. Syntyväksi odotettavia varsoja on nimittäin meidän mittapuulla huimat kolme kappaletta. Lusse astutettiin Lunan kasvattajan omistamalla FWB-orilla Manchester of KR. Pesunkestävä esteori on vahvasta suvusta, jossa hypätään eikä meinata. Myös Sallille valikoitui saman omistajan welshponiori, Go Go Sonata Complex. Varsalla kertaantuu vanhat hyvät nimet Fannewydd Rhamant 5+3 ja Arecas Ann Lee 7+3. Kolmas ensi kesäksi syntyväksi odotettava varsa on melkoinen jokeri ja palataankin siihen myöhemmin, kunhan tamma on todettu kantavaksi. ;-)

Tunnelmia kantakirjaustilaisuudesta

Takana on tapahtumarikas päivä toinen toistaan kiiltävämmäksi puunattujen hevosten keskuudessa. Hevoskantakirjan maaliskuun tilaisuus toi meille jännitettävää kerrakseen, sillä olimme valmistelleet siihen viime syksystä asti omaa westfalentammamme Lussea. Valmistelut tarkoittavat tässä tapauksessa vatsanseudun kaventelua ja yleiskunnon parantelua ylipäätään varsan kanssa laitumella vietetyn kesän jälkeen. Viime silauksena kaivoimme näyttelyetiketin naftaliinista, kun Lusse vietti alkuvuodesta vajaat kaksi kuukautta Saksan Baijerissa ja osallistui siellä kahteen VSN-näyttelyyn.

Jännäsimme KTK-tilaisuudessa Lussen puolesta ja sen lisäksi saimme ylpeänä seurata, kuinka hannoverorimme Savvyn brittiläinen pojanpoika San Marino Bell (om. Cranleigh Equestrian Centre) esiintyisi. Meidän porukka oli yhtä leveää hymyä, kun varmistui, että Lusse sai tuomareilta 72 pistettä ja pokkasi II-palkinnon! Iloitsimme kuullessamme, että myös San Marino Bell oli saanut II-palkinnon 71 pisteellä.

En tiedä onko se mikään uusi uutinen, mutta emme Lussen kanssa tavoittele enää kultaa ja kunniaa kilparadoilta. Kantakirjapalkinto tuo tammalle puuttuvien kilpailunäyttöjen tilalle toisenlaista lisäarvoa emätammana. Saksassa syntyneen tammajälkeläisensä kautta Lussella on jo muutama ulkomailla menestynyt lapsen(lapsen!)lapsi. Suomessa saamme vielä odotella, koska Linnea-neiti on suotuisalla tuulella tekemään läpimurtonsa esteradoilla.

EDIT: Ylpeä kasvattaja sai kuulla, että meillä syntynyt Sjöbackas Devon (e. Linnea, ee. Lusse) on myös kantakirjattu II-palkinnolla. Mahtavaa!

Samperin tammat

Uusi vuosi on tuonut mukanaan uusia kujeita. Itse en voi aina käsittää kuinka nopeasti aika kuluukaan. Meidän omat pikkuvarsat Rolle ja Linnea ovat jo viisivuotiaita, herranen aika! Riehakkaasta orinkutaleesta on kasvanut salonkikelpoinen nuori kisaponin alku, jolla on jo plakkarissa voitot harkkakoulukisoista ja ERJ:n alaisesta esteluokasta. Linnea puolestaan keskittyi henkisen puolen kasvuun viime vuoden ja hoivasi tammavarsaansa Devonia ennen kuin jatkoimme syksyllä ratsukoulutusta. Tammapirulainen osaa edelleen olla oikea nirppanokka, joka ensimmäisissä harkkakisoissaan järjesti sellaisen show'n, että oksat pois! Kun Linnea tekee yhteistyötä, se hyppää todella hyvin, mutta pienikin herne kymmenen patjan alla saa sen nokan oitis solmuun.

Tallipoppoon uusimpiin vahvistuksiin kuuluva Flaming Girl eli kotoisammin Liekki ei ole sekään ihan helpoimmasta päästä, mutta tämä kuumakalle on sentään vähän rationaalisempi toimissaan. Yhteinen taipale sinisilmäisen kimotamman kanssa on lähtenyt itseasiassa odotettua paremmin käyntiin. Tiesimme Thomaksen kanssa molemmat Liekin oikein kapasitettikkaaksi, vaikkei se meille tullessaan ollutkaan aivan huippukuntoinen. Silti viidestä yhteisestä kisasta saaliiksi saadut kaksi voittoa ja kaksi kakkossijaa ovat lämmittäneet erityisen paljon meidän kummankin mieltä. Tammasta on tullut vähän sellainen kaikkien suosikki, jolla minä, Thomas ja Chrisse voimme kaikki mennä. Thomasta lainaten: "Tästä ja Tuulistahan on tullut semmoisia kivoja pariskuntahevosia. Tiedätkö, kuten äiti-tytär hevoset, mutta nämä on tällaisia mies-vaimo hevosia."

Toinen positiivinen yllättäjätamma on Thomaksen kouluratsu Luna, jonka kanssa asiat ovat lähteneet rullaamaan vauhdilla oikeaan suuntaan. Hammaslääkärikäynneillä saimme tamman suun kuntoon ja ratsastettavuus koheni heti huomattavasti. Ihmekös tuo, ettei tee mieli työskennellä, kun hampaat ja kuolain nipistävät ikävästi. Tämän jälkeen Lunasta on tullut oikea sijoituskone, jolla on tällä hetkellä (koputtaa puuta) neljän sijoituksen putki päällä. Aikamoista! Harmi vain, että ehdimme jo tottua ajatukseen, että tamma astutettaisiin tänä keväänä. Nyt vaan taitaa käydä niin, että kisaputki jatkuu ja ristimme sormemme toivoen mielessä pyörivän orin keikkuvan elävien kirjoissa vielä ensi kevääseen saakka.

Laitumelle lasku

Viime sunnuntaina, 31. toukokuuta, meidän pihaan kerääntyi joukko hevosenomistajia nuorten orien ja tammojensa kanssa. On taas se aika vuodesta, kun nuoriso lähetetään kesän ajaksi laidunmaille ihmettelemään elämää ja opettelemaan hevosen käytöstä. Orit on perinteisesti kahluutettu läheiseen saareen, kun taas tammat (nuoret ja varsalliset tammat) jäävät mantereen puolelle.

Poikien porukka © AK

Meno oli villiä, kun seitsemän nuorta orinjullikkaa tutustui toisiinsa ja selvitteli välejään, mutta sen kummempaa draamaa porukka ei järjestänyt. Kaikki selvisivät ilman vekkejä, vaikka parilla kovaluontoisemman oloisella suomenhevosorilla oli alkuun pientä mätsäilyä. Tammavarsat asettuivat aloilleen hieman nopeammin, vaikka vapauden riemusta ilahtuneena lujaa mentiin myös silläkin puolella. Hetken jolkottelun jälkeen vihreät ruohotupsut veivät voiton ja porukka jäi laitumelle onnellisena. Juuri pari päivää ennen laitumelle laskua varmistui, että porukkaan liittyisi ainakin alkukesän ajaksi myös meidän uusi pikkuponi "Maija". Nuori russitamma on ostettu myyntiin, mutta sen laitteleminen otetaan työn alle vasta keskikesän jälkeen.

Kolmannelle laitumelle, siitostammojen laitumelle laukkasivat omat tammamme Lusse ja Linnea varsoineen. Pikkuiset kirmasivat äitiensä vierellä sen minkään jaloistaan pääsivät, kun tammat innostuivat kirmaamaan pienet rundit. Pieni ja idyllinen lauma saa viettää näin alkuun rauhaisaa aikaa keskenään. Myöhemmin kesästä, kun varsat ovat kasvaneet, seuraan saattavat liittyä myös Luna ja Salli.

✿❀✿❀✿
Hyvää kesää toivottaa koko Sjöbackan väki!

Leijonakuningas on syntynyt

Tälle keväälle tuli piste iin päälle, kun Lusse varsoi vihdoin pienen yliajan jälkeen tumman ja pitkäkoipisen orivarsan. "Simba" oli alkuun hieman vetelähkö, mutta vertyi nopeasti, kun pääsi vihdoin kapuamaan tolpilleen. Lusse on pitänyt kokeneen mamman ottein huolta uudesta varsastaan, mutta jo puolen päivän perusteella se on hiukan hellittänyt "natsimutsin" otettaan. Minä, Thomas ja Chrisse olemme saaneet puuhastella aivan normaalisti kaksikon ympärillä. Linnean syntyessä tamma kun pysytteli ensimmäiset päivät mielummin omassa rauhassa ja muljautteli silmiään, jos joku kehtasi kävellä tallin perällä olevan varsomiskarsinan ohi esim. hakemaan satulaa...

Simban emästä ja sen suvusta oli enemmän puhetta aiemmassa postauksessa. Isäori Spiroq on hyvällä tyylillä hyppäävä estetaituri, jolla on lukuisia sijoituksia 160cm luokista. Isän puolelta orivarsa on vanhaa suomalaista hevoskasvatusta orilinjan mennessä trakehnerori Oroaqiin. Suvussa on myös siitosorimatadori Alté. Isänisä R.M. Final Destination oli kaikin puolin mahtava hevonen, joka teki hyvin mielin yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Elättelemme toiveita, että tällainen luonteenpiirre olisi tarttunut pieneen Simbaankin emätamman ratkiriemukkaan käytöksen sijaan. Pieni "edge" luonteessa on kilpahevoselle hyväksi, mutta kuten Lussen kohdalla ollaan monesti saatu todistaa - joskus liika on vain liikaa.

Liina on innostunut kilpailemaan Sallilla, joten tamma taidetaan jättää astuttamatta tänä vuonna. Sen sijaan Tuulille on etsitty kivaa oria läpi kevään. Meillä ei ole Thomaksen kanssa sen kummempaa tuntemusta suomenhevosten suvuista, joten olemme saaneet tankata hieman perustietoa, kysyä tutuilta neuvoa ja selailla tarjolla olevia jalostusoreja. Vinskin myötä olen ollut piekkarin omistaja jo useamman vuoden, joten liekö siinä syy, että lopulta päädyimme katselemaan Tuulille pikkuoria. Tammalla on itsellään suvussaan pientä kokoa, joten toivotaan, että varsakin tulisi jäämään alle 148cm korkeaksi. Isäori Jukolan Pikkulokki on pienhevosleimainen monitoimiratsu, joka on hyvä käsitellä, mutta jolla on ehkä vähän enemmän skarpimpi luonne kuin meidän tammalla. Toivotaan, että Tuuli tulee kantavaksi ja ensi keväänä saamme ihastella suomen(pien)hevosvarsaa.

Tervetuloa maailmaan toisen sukupolven sjöbackalainen!

Viimeisen vuoden ajan olemme jännittäneet äidin ja tyttären, Lussen ja Linnean, yhtäaikaisia tiineyksiä ja kevään myötä lähestyneitä varsomisia. Lusse päätettiin lopulta astuttaa Venice Manorin tummalla Spiroq -nimisellä FWB-orilla ja Linnealle valikoitui Rouhimäen hevostilan ihastuttava valkea holstein-ori Delusion SIN. Linnea ennätti varsoa kaksikosta ensimmäisenä kauniin pienen tammavarsan. "Devon" on yritteliäs ja erittäin utelias pikkukaveri, joka äidin huoleksi on tunkemassa joka paikkan minne vain pääsee muutaman metrin etäisyydellä emästään.

Sjöbackaan muuttamisesta tulee tänä keväänä viisi vuotta täyteen ja olemme erittäin ylpeitä ja kiitollisia, että olemme saaneet kasvatuksemme etenemään tässä vaiheessa siihen pisteeseen, että näemme omien jalostusvalintojemme tuloksen jo toisessa polvessa. Olemme kuluttaneet paljon aikaa tutkimalla mitä Saksasta tuodun kantatammamme Lussen sukutaulusta löytyy. Emälinja on hyvissä voimissaan Saksassa ja suorituskyky tuntuu seuraavan vahvasti sen mukana. Lusse itse on hieman kimurantti tapaus ja koska sillä alkaa jo olla jonkun verran ikää oman kilpauran edistämistä ajatellen, jäämme odottamaan millaisia otteita sen jälkeläiset tulevat esittämään. Esikoistytär RGE Lia on ehtinyt jättää jo itsekin erittäin hyväotteisia kilparatsuja, kuten GNs Bulgaria ja erinomaisella menestyksellä esteradoilla hypänneen Southern Kiss GN, jonka isänisä muuten on suomalaislähtöinen Strauss Barrier!

Linnean ja "Devonin" kevätiloitteluja © Isis

Linneassa on paljon potentiaalia ja viimeisen vuoden aikana pikkudiiva on aikuistunut suurin harppauksin ja näin ollen pahimmat varsa-ajan oikut on tasoittuneet. Toivon sen kipakan tempperamentin kääntyvän emäänsä enemmän eduksi esteratojen tullessa ajankohtaiseksi. Uusimman tulokkaamme "Devonin" isällä on hyvät liikkeet, mutta se ei ole yhtä terävä luonteeltaan kuin meidän neidit. Juuri toimivaa luonnetta lähdimme etsimään kummankin tamman oriehdokkailta, sillä etenkin Lussen kohdalla se on ollut yksi suurimmista tekijöistä kilpauran ja kapasiteetin huono-onniseen yhteensaattamiseen. "Devon" on kunnon outcross suvullisesti ja painotuksellisesti, joten vielä on vaikea ennustaa mitä tuleman pitää, mutta odotamme, että tammavarsasta kasvaisi sukkela kilpa/yleishevonen. Isänisä Music's Draco Malfoy menestyi hyvin niin kenttä- kuin hunter-luokissa ja sen takana on paljon hyviä allroundereita. Vaikka varsalla ei ole vielä montaakaan päivää ikää, haaveilee kasvattaja jo ideaalista kenttähevosesta astuttamalla "Devonin" täysiverisellä. Onneksi Thomas muistaa aina kehoittaa ottamaan päivän kerrallaan. :-)

Jäämme jännityksellä odottamaan Lussen varsomista, jonka pitäisi tapahtua vasta lähempänä toukokuuta.

Kevätmietintöjä

Suurin osa hevosista on klipattu maneesitreenien vuoksi, mutta tänä vuonna yhä useampi sai kasvattaa muhkean talviturkin. Salli oli tuttuun tapaan oma pörrökarvainen itsensä, kuten Lintsikin. Tiineenä oleva Lusse jäi myös klippaamatta, kuten uudet tuttavuudet Roope ja Tuuli. Kevätauringon alla lämmitellessä hevosten karvanlähtöaika on käynnistynyt salakavalasti - yht'äkkiä sitä punaruskeaa, magneetin lailla vaatteisiin liimautuvaa, karvaa on joka paikka täynnä! Etenkin paksuturkkisena meille tullut Tuuli on lähteny tiputtamaan talvista kuontaloaan aikaisessa vaiheessa. Erityistä panostusta vaati Tuulin sukiminen kilpakuntoon Metsälammen harjoituskilpailuihin. Varikolla saimme hyvät naurut napatessa satulan pois selästä. Huopaa tuskin tunnisti valkoiseksi. Olimme jo maalis-huhtikuun taitoksessa tyttöjen kanssa aivan täynnä tätä puuhaa. Pahin taitaa kuitenkin olla vielä edessä? Voi voi ja lämmin leipä...

Kevätkelit ovat laittaneet myös ulkokentän hieman kyseenalaiseen kuntoon, mutta pari päivää sitten pääsin ratsastamaan Tanella pihalla. Kevään myötä virkku ori on entistä enempi kiinnostuneempi ulkopuolisesta hälinästä, joten alku menee usein keskittymiskykyä etsiessä. Tane huomaa viime kerrasta muuttuneet asiat ja niitä sitten katsotaan silmät muljahdellen. Rohkaisun jälkeen ori kyllä menee yli ja ohi vaikka mistä, kunhan sen kanssa on alkuun topakkana. Paria kuralätäkköä tuijoteltiin kerta toisensa jälkeen, kunnes Tane loiskautti niiden läpi korskeassa ravissa. Sen jälkeen ori tuskin huomasi lätäköiden olemassaoloa. Muihin oreihin, kuten machoilevaan Kamuun, verrattuna kevät ei ole Tanelle sen kummempaa aikaa. Se ei tunnu tajuavan vieläkään mitä varten Salli, Luna ja muut tammat ovat niin ihastuneita siihen ja muihin tallin poikiin.

6-vuotiaaksi kääntynyt ori on ottanut huimia harppauksia eteenpäin, vaikka olemme ottaneet uusia asioita melko kevyin ottein. Ponityttömme Liina haluaisi kovasti päästä Tanen selkään. Welsheihin mieltynyt tyttö saattaakin saada orista mukavan kaverin siirtyessään tulevaisuudessa poneista hevoskokoisiin. Toistaiseksi Tanessa on sen verran säpäkkyyttä, että se pysyy aikuisten ratsuna. Liinakin on sen verran pieni ja siro, että hän pystyy ratsastamaan pikkuponeilla toivon mukaan vielä parin vuoden ajan. Sen jälkeen meidän on etsittävä uusi ratsastaja ainakin Kamulle. Salli on alkujaan hankittu pihankoristeeksi, joten on ollut vain plussaa, että Liina on ollut innokas liikuttamaan tammaa niin, että kaksikko on käynyt jopa kisoissa.

Edellä mainitun ponilauman lisäksi tallissa on kasvamassa 4-vuotiaaksi kääntynyt Ronin ja Sallin jälkeläinen Rolle, joka on nyt pikkuhiljaa edistynyt ratsutuksensa kanssa. Se tarvitsee tulevaisuudessa niin ikään kuskin selkäänsä. Liinalla on kokemusta kummastakin vanhemmasta, joten valvovan silmän alla tyttö on jo aloittanut yhteistyön nuoren orin kanssa. Siitä ei voi kuulemma erehtyä, mistä yhdistelmästä ja erityisesti mistä isäorista kyseinen poni on. ;-) Rolle on reippaan welshmäinen kaveri, joten välillä on oltava tarkkana, että uudet asiat esitetään sille mahdollisimman hellävaraisesti. Toistaiseksi suurempaa nokkapokkaa ei ole tullut sitten parivuotiaana koetun uhokauden.