Kevätmietintöjä

Suurin osa hevosista on klipattu maneesitreenien vuoksi, mutta tänä vuonna yhä useampi sai kasvattaa muhkean talviturkin. Salli oli tuttuun tapaan oma pörrökarvainen itsensä, kuten Lintsikin. Tiineenä oleva Lusse jäi myös klippaamatta, kuten uudet tuttavuudet Roope ja Tuuli. Kevätauringon alla lämmitellessä hevosten karvanlähtöaika on käynnistynyt salakavalasti - yht'äkkiä sitä punaruskeaa, magneetin lailla vaatteisiin liimautuvaa, karvaa on joka paikka täynnä! Etenkin paksuturkkisena meille tullut Tuuli on lähteny tiputtamaan talvista kuontaloaan aikaisessa vaiheessa. Erityistä panostusta vaati Tuulin sukiminen kilpakuntoon Metsälammen harjoituskilpailuihin. Varikolla saimme hyvät naurut napatessa satulan pois selästä. Huopaa tuskin tunnisti valkoiseksi. Olimme jo maalis-huhtikuun taitoksessa tyttöjen kanssa aivan täynnä tätä puuhaa. Pahin taitaa kuitenkin olla vielä edessä? Voi voi ja lämmin leipä...

Kevätkelit ovat laittaneet myös ulkokentän hieman kyseenalaiseen kuntoon, mutta pari päivää sitten pääsin ratsastamaan Tanella pihalla. Kevään myötä virkku ori on entistä enempi kiinnostuneempi ulkopuolisesta hälinästä, joten alku menee usein keskittymiskykyä etsiessä. Tane huomaa viime kerrasta muuttuneet asiat ja niitä sitten katsotaan silmät muljahdellen. Rohkaisun jälkeen ori kyllä menee yli ja ohi vaikka mistä, kunhan sen kanssa on alkuun topakkana. Paria kuralätäkköä tuijoteltiin kerta toisensa jälkeen, kunnes Tane loiskautti niiden läpi korskeassa ravissa. Sen jälkeen ori tuskin huomasi lätäköiden olemassaoloa. Muihin oreihin, kuten machoilevaan Kamuun, verrattuna kevät ei ole Tanelle sen kummempaa aikaa. Se ei tunnu tajuavan vieläkään mitä varten Salli, Luna ja muut tammat ovat niin ihastuneita siihen ja muihin tallin poikiin.

6-vuotiaaksi kääntynyt ori on ottanut huimia harppauksia eteenpäin, vaikka olemme ottaneet uusia asioita melko kevyin ottein. Ponityttömme Liina haluaisi kovasti päästä Tanen selkään. Welsheihin mieltynyt tyttö saattaakin saada orista mukavan kaverin siirtyessään tulevaisuudessa poneista hevoskokoisiin. Toistaiseksi Tanessa on sen verran säpäkkyyttä, että se pysyy aikuisten ratsuna. Liinakin on sen verran pieni ja siro, että hän pystyy ratsastamaan pikkuponeilla toivon mukaan vielä parin vuoden ajan. Sen jälkeen meidän on etsittävä uusi ratsastaja ainakin Kamulle. Salli on alkujaan hankittu pihankoristeeksi, joten on ollut vain plussaa, että Liina on ollut innokas liikuttamaan tammaa niin, että kaksikko on käynyt jopa kisoissa.

Edellä mainitun ponilauman lisäksi tallissa on kasvamassa 4-vuotiaaksi kääntynyt Ronin ja Sallin jälkeläinen Rolle, joka on nyt pikkuhiljaa edistynyt ratsutuksensa kanssa. Se tarvitsee tulevaisuudessa niin ikään kuskin selkäänsä. Liinalla on kokemusta kummastakin vanhemmasta, joten valvovan silmän alla tyttö on jo aloittanut yhteistyön nuoren orin kanssa. Siitä ei voi kuulemma erehtyä, mistä yhdistelmästä ja erityisesti mistä isäorista kyseinen poni on. ;-) Rolle on reippaan welshmäinen kaveri, joten välillä on oltava tarkkana, että uudet asiat esitetään sille mahdollisimman hellävaraisesti. Toistaiseksi suurempaa nokkapokkaa ei ole tullut sitten parivuotiaana koetun uhokauden.