Paluumatka Irlannista takaisin kotiin ei sujunut aivan mutkitta. Lentomatka katkesi sankan sumun vuoksi Walesin rannikolle, josta meidän täytyi kulkea kuljetusrekan kanssa Lontooseen. Savvy oli täyden kympin arvoinen, vaikka reissu pitkittyi ikävästi. Ori matkusti hyvin, ja pysähtyessämme lähellä Lontoota hevoskilpailualueelle juomaan ja jalottelemaan, oli se kuin kotonaan! Stopin aikana poikkesin hetkeksi ihailemaan aitoja brittiläisiä showkisoja. Hevoset oli puunattu viimeistä karvaa myöten ja ratsastajat saivat ne esittämään parhaat puolensa. Kauaa en ehtinyt katsella vaaleanpunaisilla laseilla, kun huomasin kentän laidalla vuoroa odottelevan kirjavan ponin. Poni tempoi, eikä olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Nuori tyttö selässä ei kuitenkaan näyttänyt ollenkaan pelokkaalta, vaan toisin kuin odotin, oli hyvin tyyni, ehkä hieman kyllästyneen oloinen. Pari selvästi tunsi toisensa hyvin.
Ratsukon vuoron tullessa poni kipitti ripeästi areenalle, mutta jotenkin kummasti ratsukko löysi toisensa radan alkaessa. Poni kuunteli tyttöä, ja vaikka oli edelleen hyvin energisen oloinen, se kanavoi vauhtinsa muuhun kuin ripeään etenemiseen. Loppujen lopuksi kaksikko oli luokassaan aivan kärkipäässä!
Suorituksen jälkeen tunsin pakottavaa tarvetta käydä katsomassa ponia tarkemmin ja onnitella ratsastajaa loistavasta yhteistyöstä. Poni osoittautui 75% täysiveriverta omaavaksi ratsuponiruunaksi Colmere Rialtoksi, jonka omisti ratsastajansa Alice Garrett perheineen. Garrettien omakasvattama cobtamma oli voittanut aiemmin päivällä toisen luokan ja Alice aikoi panostaa enemmän siihen hyperenergisen Rialton sijaan. Kertoessani oman päiväni kulkua iloinen brittiperhe alkoi kaupata ponia minulle. Yritin toputella ja hain jo Tommyn avukseni, mutta kuitenkin palkintojenjaon jälkeen rautiaankirjava poni talsi Savvyn seuraksi kuljetusautoon.
Saavuimme Suomeen toissapäivänä iltahämärissä. Thomas oli hieman ärtynyt, kun olin taas mennyt ostamaan häneltä kysymättä hevosen. Tällä kertaa kuitenkin lupasin pistää hetimiten ponin kylkeen hintalapun, jos joku kiinnostunut sattuisi huomaamaan. Suomalaisesti "Rille" on osoittautunut omaksi persoonakseen, joka ei paljoa muutosta stressannut, joten osallistuimme tänään estevalmennukseen Kisakeskus Bailadorissa. Energiaa pojalla piisasi, mutta olen oikein tyytyväinen valmennuksen kulkuun. Turhaan eivät Garrettit kehuneet ponia yritteliääksi rohkelikoksi.
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti