Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja maalasi eteen avautuvan peltoaukeen oranssin eri sävyillä. Tämän kauniimpaa iltapäiväkävelysäätä en olisi arvannut edes pyytää. Raikas pakkasilma tuntui kipristelynä poskipäillä ja sormenpäissä, mutta muuten eskimoa muistuttava pukeutumiseni piti seesteisen kylmän ilman poissa. Finska lämmitti mukavasti alla ja sujautin käteni pikimustan harjan alle selviämään pienestä kohmeesta. Kylmettyminen tuskin on kenenkään toivelistalla, mutta pitkään jatkuneen loskakelin jälkeen tuntui virkistävältä ja helpottavalta, kun maassa on lunta ja ilma on kuivempi. Tuttu maastoreittikin antoi paljon uutta nähtävää, kun lumi vihdoin pääsi verhoamaan maisemat kauniin valkeaksi.
Siirsin katseeni kauemmas eteen ja hymyilin leveästi nähdessäni edellämme tepastelevan ratsukon. Christine ja Roni, joista ei voi sanoa kumpi olisi kylmänarempi, eivät juurikaan jääneet nauttimaan vallitsevasta unenomaisesta tunnelmasta, vaan orin terävästä kävelyvauhdista päätellen tavoitteena oli vain päästä mahdollisimman pian takaisin talliin lämpimään. Finskiä ei haitannut jäädä jälkeen, joten taitoimme matkan verkkaisempaan tahtiin.
Koko matkan oli ollut kohtuullisen hiljaista.
Vuodenvaihteen humputtelimme Thomaksen kanssa Briteissä ja Christine jäi enemmän tai vähemmän myrtyneenä huolehtimaan tallista Niklaksen kanssa. Viime kesänä Kamu-ponin kanssa tehty reissu Norwichin lähistölle ja pari viikonloppumatkaa verestivät ilmeisesti nuoren naisen muistoja saarivaltiossa vietetyiltä vuosilta sen verran, että jälkeenpäin on saatu pariin otteeseen kuulla takaisin haikailevia puheita. Kovin heppoisin perustein en kuitenkaan suostu oikeasta kädestäni luopumaan!
Onneksi Christine on kuitenkin luvannut olla Suomessa ainakin kesän ajan, sillä mahansa kohdalta alati pyöristyvän Salli-tamman pitäisi varsoa kevään aikana. Pienen kokonsa vuoksi ponien kanssa hyvin paljon puuhaillut ja sen myötä ponimaiseen luonteenlaatuun ihastunut nuori nainen on itseni ja tallin muun väen lisäksi suorastaan tohkeissaan syntyväksi odotettavasta pikkuvarsasta.
Jäin pohtimaan kuinka kesän lämmön ajattelu tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta, kun vihdoin ja viimein saimme perinteisen talven. Siirsin kukkakedoilla kirmaavien ponien kuvat pois mielestäni ja päätin nauttia tammikuisesta iltapäivästä Finskin kanssa paleltuneiden sormieni ja nenänpääni kanssa.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
lauantai 16. marraskuuta 2013
Josh Messer 2004-2013
Noin kuukausi sitten vietimme syksyistä torstaita hieman surullisissa merkeissä, sillä Joona sai vaikean ähkykohtauksen iltapäivällä 17. lokakuuta. Keskiviikkona ruuna oli vielä oma itsensä, mutta seuraavan päivän mittaan hieman apeampaa naamaa näyttänyt ruuna meni hurjan nopeasti huonoon kuntoon sen jälkeen kun Christine huomasi sen makoilevan tarhassaan. Klinikalla saimme selville, että paranemisennusteet olivat sen verran huonot, että totesimme parhaaksi päästää hevonen kivuistaan.
Kuukausi ilman tuttua luottohevosta on ollut hieman outoa aikaa. Joona oli ensimmäinen hevonen, jonka toimme mukanamme Sjöbackaan, kun reilu pari vuotta sitten Thomaksen kanssa tallin ostimme. Jalkavaivojen vuoksi hieman kevyemmällä käytöllä ollut ruuna sai pitää paikkansa tallissa, vaikka siitä ei enää ollut kuin kiertelemään pikkukisoja silloin tällöin ja kyyditsemään omistajaansa sunnuntaiaamuisilla maastolenkeillä.
Menetyksistä huolimatta eteenpäin on mentävä. Hevosia on tullut ja jokunen mennytkin, mutta siitä huolimatta alkuun tuntui omituiselta, kun muutaman aamun jälkeen Joonan tyhjänä lojuva karsina sai uuden asukkaan parivuotiaasta poniorista Rollesta. Rakkaan ruunani oppipoikanakin ollut veikeä poni on saanut iskostettua päähän sen, että vaikka menneet säilyvät muistoissa, on myös tulevaisuudelle annettava sijaa. Ajatukset ovatkin pysyneet melko tiiviisti työnteossa, sillä saman viikon loppupuolella talliin saapui kaksi säpäkkää tammaa ratsutukseen. 3-vuotias Cerena on oikein virkku tapaus, eikä vähän vanhempi Sinnakaan kovin kauaksi jää. Työnsarkaa siis riittänee seuraavien kuukausien ajaksi.
Kuukausi ilman tuttua luottohevosta on ollut hieman outoa aikaa. Joona oli ensimmäinen hevonen, jonka toimme mukanamme Sjöbackaan, kun reilu pari vuotta sitten Thomaksen kanssa tallin ostimme. Jalkavaivojen vuoksi hieman kevyemmällä käytöllä ollut ruuna sai pitää paikkansa tallissa, vaikka siitä ei enää ollut kuin kiertelemään pikkukisoja silloin tällöin ja kyyditsemään omistajaansa sunnuntaiaamuisilla maastolenkeillä.
Menetyksistä huolimatta eteenpäin on mentävä. Hevosia on tullut ja jokunen mennytkin, mutta siitä huolimatta alkuun tuntui omituiselta, kun muutaman aamun jälkeen Joonan tyhjänä lojuva karsina sai uuden asukkaan parivuotiaasta poniorista Rollesta. Rakkaan ruunani oppipoikanakin ollut veikeä poni on saanut iskostettua päähän sen, että vaikka menneet säilyvät muistoissa, on myös tulevaisuudelle annettava sijaa. Ajatukset ovatkin pysyneet melko tiiviisti työnteossa, sillä saman viikon loppupuolella talliin saapui kaksi säpäkkää tammaa ratsutukseen. 3-vuotias Cerena on oikein virkku tapaus, eikä vähän vanhempi Sinnakaan kovin kauaksi jää. Työnsarkaa siis riittänee seuraavien kuukausien ajaksi.
torstai 24. lokakuuta 2013
Estevalmennus 22.10.2013
Satunnaiset sadekuurot eivät haitanneet kahden hengen estevalmennusryhmää, sillä kokoonnuimme maneesin suojaan. 80-100cm tasolla hypätyssä valmennuksessa perehdyimme sujuvampaan yhteistyöhön ja ratsukon rentouteen. Hevoset oli ladattu suurella määrällä nuoruuden energiaa, mutta valmentaja Disa Sund on oikein tyytyväinen siihen, miten ratsastajat saivat käännytettyä sen edukseen.
Anni (VRL-08817) - Vrolijk Cilla
Cilla oli tärppinä koko alkuverryttelyn ajan ja se tuntui olevan hieman enemmän kiinnostunut uuden paikan ympäristön tuijottelemisesta, kuin ratsastajansa kuuntelemisesta. Aloitimme työskentelyn pääty-ympyrällä, jonka vastakkaisilla puolilla oli maapuomit. Tarkoituksena oli saada ratsukko näin ensin alkuun keskittymään. Harjoitus tultiin alkajaisiksi pari kertaa ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Cilla mittaili ensimmäisellä kerralla puomin korkeutta ja ylitti sen komeasti jalkojaan nostellen, mutta laukassa se pysyi asiallisena pienestä spurttailusta huolimatta. Anni sai laskea laukka-askeleet ja tarkoituksena oli päästä välit aina määrätyllä askelmäärällä. Ongelmia tuli, kun Cilla otti puomin ylittämisen jälkeen pidempää askelta ja seuraavan lähestyessä Anni huomasi, etteivät askeleet mahdukaan ja joutui lyhentämään laukkaa viimetipassa saadakseen puomin jäämään laukka-askeleen keskelle. Ratsastajan pysyessä tarkkana heti puomin jälkeen, ei Cilla ehtinyt toimimaan mielensä mukaan ja askeleiden sovittaminen väleihin oli vaivattomampaa, eikä sipsuttelemista puomin edessä esiintynyt.
Ratsukon keskittyminen alkoi parantua ja meno maapuomien kanssa sujua, joten vaihdoimme tilalle pystyesteen, jolle käännyttiin heti kulman ratsastamisen jälkeen. Toinen pysty sijoitettiin samalle linjalle kuuden laukka-askeleen päähän. Cilla innostui päästessään oikeasti hyppäämään ja loikkasi ylitse hyvissä ajoin kunnon ilmavaroilla. Seuraavalla kierroksella se ennakoi jo kulmassa, jolloin lähestymisestä tuli vänkyrä, kun ratsastaja yritti suoristaa vääntelehtivää hevostaan. Laitoin kulmaan tötterön ja ratsukolle maapuomin ensimmäisen esteen eteen helpottamaan ponnistamista, jonka paikan Cilla tahtoi kovasti päättää. Kulmassa Anni piti Cillan paremmin ruodussa pitäen sisäpohkeella ja ulkoapujen avulla huolen, että tamma meni kulman siististi läpi ja lähti kääntymään kohti estettä vasta tötterön jälkeen ratsastajan antaessa kääntävät avut. Puomin ja esteen väliin mahtui yksi askel, jolloin Cilla ei päässyt ryntäämään suoraan hyppyyn. Maapuomi toimi hyvänä herätteenä ratsastajalle, joka sen myötä antoi nuorelle hevoselle enemmän sen tarvitsemaa jämptiä tukea. Ennen puomia Anni herätteli tammaa kuulolle puolipidätteillä, mutta antoi sille kerta kerran jälkeen paremmin tilaa lähteä hyppyyn, mikä piti sekä hevosen että ratsastajan tyytyväisenä. Cillalla on hyvä laukka ja runsaasti luontaista energiaa, jota ei syytä tukahduttaa liikaa.
Lähestyminen toiselle esteelle sujui melko lailla hyvin, kunhan ensimmäisestä oli selvitty kunnialla. Hyppäämisen rytmin pysyessä yllä, Anni toi Cillan rauhallisesti esteelle, jolloin hevonen ei hätiköinyt ja hyppy onnistui. Cilla on vasta nuori ja ehditte varmasti muovautua hyväksi tiimiksi ajan myötä! On tärkeää, että olet nuoren hevosen tukena, saat sen kuuntelemaan apujasi ja pysyt itse selässä rauhallisena ja päämäärätietoisena, vaikka aina ei tulisikaan ihan kympin suoritusta.
Naomi L. - Kavanagh Roy
Naomi ja erityisesti Roi suorastaan pursusivat energiaa, eikä hevonen malttanut liikkua millään muulla tavalla kuin paahtaen hirmuista vauhtia eteenpäin. Ratsastaja sai heti ensitöikseen kaivaa ratsustaan esiin myös muita vaihteita, kuin sen kaikkein isoimman. Pääty-ympyrällä Roi ravasi ja laukkasi kahden vastakkaisille puolille sijoitetun maapuomin yli oikein ponnekkaasti. Tarkoituksena oli mahduttaa puomien väliin tietty määrä laukka-askelia. Pienemmistä askelmääristä isoliikkeinen ori selviytyi mallikkaasti, joskin Naomi sai hieman työstää hevosen hallittavuutta, jotta pysyttäisiin oikealla reitillä. Normaalisti ratsastaja oli kevyessä istunnassa, mutta tarvittaessa Naomi sai istua alas satulaan ja hillitä ratsun menoa tehokkaammin istunta-avuilla. Erityisesti siinä vaiheessa, kun askelia piti mahduttaa puomien väliin hieman enemmän, joutui Naomi olemaan tarkkana, että Roi todella kuuntelee ja lyhentää laukkaa parhaansa mukaan. Isokokoinen hevonen paljastui varsin ketteräksi tapaukseksi, kun Naomi keskittyi pitämään kevyen ohjaavan ohjastuntuman ja vaikuttamaan vauhtiin istunnalla ja pohkeella.
Maapuomien jälkeen kasasin pystyesteen, jolle lähestyttiin heti kulman jälkeen, sekä samalle linjalle kuuden laukka-askeleen päähän toisen samanlaisen. Roi ja Naomi tulivat kulman läpi hyvässä rytmissä, mutta esteelle kääntäessä hevonen lisäsi kaasua, johon ratsastaja vastasi ohjaspidätteellä. Se ei kuitenkaan ollut orin mieleen, vaan se heilautti vastalauseeksi päänsä oikein ylös ja painoi vauhdilla eteen, jolloin kumpikin hyppy jäi vähän selättömäksi. Siirsin toista estettä kauemmaksi, jotta väliin jäisi enemmän aikaa selviytyä toiseen hyppyyn. Roi tuntui protestoivan vahvasti, jos käsi jäi jälkeen, joten Naomi sai istua alas satulaan esteiden välissä. Ratsastaja sai pidettyä käden pehmeämpänä saadessaan vaikuttaa hevoseen myös kunnolla istunnan kautta. Muutaman toiston jälkeen Naomi pääsi hyvään rytmiin ja Roi rauhoittui vaikuttaen olevan ihan tyytyväinen ratsastajaansa. Hypyt olivat tasapainoisempia ja vähitellen Naomin ei tarvinnut istua niin syvälle satulaan.
Roi huomauttaa heti, jos avut ovat sen mieleen liian vahvat. Toisaalta se antaa myös nopeasti kiitoksen tasapainoisesta ratsastuksesta. Saadaksesi paremman kontrollin hevoseen, istu alas satulaan esteiden välissä ja harjoituksissa voit ottaa aikalisää tehden esteiden väliin voltteja, jos tuntuu, että meno yltyy liian vauhdikkaaksi. :)
Anni (VRL-08817) - Vrolijk Cilla
Cilla oli tärppinä koko alkuverryttelyn ajan ja se tuntui olevan hieman enemmän kiinnostunut uuden paikan ympäristön tuijottelemisesta, kuin ratsastajansa kuuntelemisesta. Aloitimme työskentelyn pääty-ympyrällä, jonka vastakkaisilla puolilla oli maapuomit. Tarkoituksena oli saada ratsukko näin ensin alkuun keskittymään. Harjoitus tultiin alkajaisiksi pari kertaa ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Cilla mittaili ensimmäisellä kerralla puomin korkeutta ja ylitti sen komeasti jalkojaan nostellen, mutta laukassa se pysyi asiallisena pienestä spurttailusta huolimatta. Anni sai laskea laukka-askeleet ja tarkoituksena oli päästä välit aina määrätyllä askelmäärällä. Ongelmia tuli, kun Cilla otti puomin ylittämisen jälkeen pidempää askelta ja seuraavan lähestyessä Anni huomasi, etteivät askeleet mahdukaan ja joutui lyhentämään laukkaa viimetipassa saadakseen puomin jäämään laukka-askeleen keskelle. Ratsastajan pysyessä tarkkana heti puomin jälkeen, ei Cilla ehtinyt toimimaan mielensä mukaan ja askeleiden sovittaminen väleihin oli vaivattomampaa, eikä sipsuttelemista puomin edessä esiintynyt.
Ratsukon keskittyminen alkoi parantua ja meno maapuomien kanssa sujua, joten vaihdoimme tilalle pystyesteen, jolle käännyttiin heti kulman ratsastamisen jälkeen. Toinen pysty sijoitettiin samalle linjalle kuuden laukka-askeleen päähän. Cilla innostui päästessään oikeasti hyppäämään ja loikkasi ylitse hyvissä ajoin kunnon ilmavaroilla. Seuraavalla kierroksella se ennakoi jo kulmassa, jolloin lähestymisestä tuli vänkyrä, kun ratsastaja yritti suoristaa vääntelehtivää hevostaan. Laitoin kulmaan tötterön ja ratsukolle maapuomin ensimmäisen esteen eteen helpottamaan ponnistamista, jonka paikan Cilla tahtoi kovasti päättää. Kulmassa Anni piti Cillan paremmin ruodussa pitäen sisäpohkeella ja ulkoapujen avulla huolen, että tamma meni kulman siististi läpi ja lähti kääntymään kohti estettä vasta tötterön jälkeen ratsastajan antaessa kääntävät avut. Puomin ja esteen väliin mahtui yksi askel, jolloin Cilla ei päässyt ryntäämään suoraan hyppyyn. Maapuomi toimi hyvänä herätteenä ratsastajalle, joka sen myötä antoi nuorelle hevoselle enemmän sen tarvitsemaa jämptiä tukea. Ennen puomia Anni herätteli tammaa kuulolle puolipidätteillä, mutta antoi sille kerta kerran jälkeen paremmin tilaa lähteä hyppyyn, mikä piti sekä hevosen että ratsastajan tyytyväisenä. Cillalla on hyvä laukka ja runsaasti luontaista energiaa, jota ei syytä tukahduttaa liikaa.
Lähestyminen toiselle esteelle sujui melko lailla hyvin, kunhan ensimmäisestä oli selvitty kunnialla. Hyppäämisen rytmin pysyessä yllä, Anni toi Cillan rauhallisesti esteelle, jolloin hevonen ei hätiköinyt ja hyppy onnistui. Cilla on vasta nuori ja ehditte varmasti muovautua hyväksi tiimiksi ajan myötä! On tärkeää, että olet nuoren hevosen tukena, saat sen kuuntelemaan apujasi ja pysyt itse selässä rauhallisena ja päämäärätietoisena, vaikka aina ei tulisikaan ihan kympin suoritusta.
Naomi ja erityisesti Roi suorastaan pursusivat energiaa, eikä hevonen malttanut liikkua millään muulla tavalla kuin paahtaen hirmuista vauhtia eteenpäin. Ratsastaja sai heti ensitöikseen kaivaa ratsustaan esiin myös muita vaihteita, kuin sen kaikkein isoimman. Pääty-ympyrällä Roi ravasi ja laukkasi kahden vastakkaisille puolille sijoitetun maapuomin yli oikein ponnekkaasti. Tarkoituksena oli mahduttaa puomien väliin tietty määrä laukka-askelia. Pienemmistä askelmääristä isoliikkeinen ori selviytyi mallikkaasti, joskin Naomi sai hieman työstää hevosen hallittavuutta, jotta pysyttäisiin oikealla reitillä. Normaalisti ratsastaja oli kevyessä istunnassa, mutta tarvittaessa Naomi sai istua alas satulaan ja hillitä ratsun menoa tehokkaammin istunta-avuilla. Erityisesti siinä vaiheessa, kun askelia piti mahduttaa puomien väliin hieman enemmän, joutui Naomi olemaan tarkkana, että Roi todella kuuntelee ja lyhentää laukkaa parhaansa mukaan. Isokokoinen hevonen paljastui varsin ketteräksi tapaukseksi, kun Naomi keskittyi pitämään kevyen ohjaavan ohjastuntuman ja vaikuttamaan vauhtiin istunnalla ja pohkeella.
Maapuomien jälkeen kasasin pystyesteen, jolle lähestyttiin heti kulman jälkeen, sekä samalle linjalle kuuden laukka-askeleen päähän toisen samanlaisen. Roi ja Naomi tulivat kulman läpi hyvässä rytmissä, mutta esteelle kääntäessä hevonen lisäsi kaasua, johon ratsastaja vastasi ohjaspidätteellä. Se ei kuitenkaan ollut orin mieleen, vaan se heilautti vastalauseeksi päänsä oikein ylös ja painoi vauhdilla eteen, jolloin kumpikin hyppy jäi vähän selättömäksi. Siirsin toista estettä kauemmaksi, jotta väliin jäisi enemmän aikaa selviytyä toiseen hyppyyn. Roi tuntui protestoivan vahvasti, jos käsi jäi jälkeen, joten Naomi sai istua alas satulaan esteiden välissä. Ratsastaja sai pidettyä käden pehmeämpänä saadessaan vaikuttaa hevoseen myös kunnolla istunnan kautta. Muutaman toiston jälkeen Naomi pääsi hyvään rytmiin ja Roi rauhoittui vaikuttaen olevan ihan tyytyväinen ratsastajaansa. Hypyt olivat tasapainoisempia ja vähitellen Naomin ei tarvinnut istua niin syvälle satulaan.
Roi huomauttaa heti, jos avut ovat sen mieleen liian vahvat. Toisaalta se antaa myös nopeasti kiitoksen tasapainoisesta ratsastuksesta. Saadaksesi paremman kontrollin hevoseen, istu alas satulaan esteiden välissä ja harjoituksissa voit ottaa aikalisää tehden esteiden väliin voltteja, jos tuntuu, että meno yltyy liian vauhdikkaaksi. :)
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
The leading horse is white, the rest of the horses are red
Sundin veljekset väläyttelivät taas loistokasta huumoriaan muuntelemalla hieman Scooterin vanhan biisin sanoituksia. Hevoslaumaa katsoessa on tosin myönnettävä, että rautias näyttäisi olevan suosikkini hevosväreistä. Tästä saatiin jälleen yksi hyvä esimerkki, kun päädyin Ronin kasvattajan puheille ja valittelin, että joku kiva yleishevonen voisi olla kiva. Niklas on innostunut ajopuuhista päästyään keväällä seuraamaan parivuotiaan welshvarsamme Rollen ajo-opetusta. Miehellä on kuitenkin sen verran kokoa, että reilun 130cm kokoiseksi kasvava siro poniori ei ole kaikkein optimaalisin kärryttelyihin. Thomaksen mielestä meillä on jo tarpeeksi suomenhevosia, joten utelin Ronin kasvattajalta, mikäli hän tietäisi myytäviä allrounder cobeja. Näinpä minulle esiteltiin 4-vuotias ori Llygedyn Dewydd. Olisin voinut ostaa suloisen otuksen jo pelkästään kuvan ja isäorin perusteella - Dunia komeammaksi ei cob varmaan voi mennä!
Ansaitulle lomalle päässyt tallityttömme Christine vietti pitkää viikonloppua Briteissä, joten hälytin Niklaksen mukaani katsomaan hevosta livenä. Melkein harmitti, ettei tullut otettua kuljetusautoa heti mukaan, sillä niin yksimielisiä olimme orin ostosta. Komean ulkomuodon lisäksi Dewydd on käytökseltään oikein miellyttävä. Onhan sillä jotain omia juttujaan, mutta saa nähdä, mitä iän tuoma kokemus saa aikaan...
Kävimme katsomassa Dewyddiä vielä toisen kerran parin päivän sisällä, kunnes tein lopullisen päätökseni, jonka myötä elokuun alkupuolelta alkaen Sjöbackan welshporukkaa on vahvistanut Llygedyn Dewydd. Nykyiseen kutsumanimeen Taneen päädyimme pienen sanamuuntelun jälkeen. Dewydd - David - Taavetti - Taneli - Tane!
Ansaitulle lomalle päässyt tallityttömme Christine vietti pitkää viikonloppua Briteissä, joten hälytin Niklaksen mukaani katsomaan hevosta livenä. Melkein harmitti, ettei tullut otettua kuljetusautoa heti mukaan, sillä niin yksimielisiä olimme orin ostosta. Komean ulkomuodon lisäksi Dewydd on käytökseltään oikein miellyttävä. Onhan sillä jotain omia juttujaan, mutta saa nähdä, mitä iän tuoma kokemus saa aikaan...
Kävimme katsomassa Dewyddiä vielä toisen kerran parin päivän sisällä, kunnes tein lopullisen päätökseni, jonka myötä elokuun alkupuolelta alkaen Sjöbackan welshporukkaa on vahvistanut Llygedyn Dewydd. Nykyiseen kutsumanimeen Taneen päädyimme pienen sanamuuntelun jälkeen. Dewydd - David - Taavetti - Taneli - Tane!
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Kisatunnelmia Ranskasta
Terveisiä Avignonista! Superlämmin ilma helli meitä järjestäessämme eilen Esteratsastusjaoksen alaiset estekilpailut Nonon uudella kotitallilla Selle de Royalissa. Onneksi muutamat pilvenhattarat liikuskelivat aina silloin tällöin taivaalla ja keli ei ollut aivan paahtavan kuuma. Suuret kiitokset kaikille kisapäivässä mukana olleille!
Hyppäsin 140cm luokassa Nonolla ja on myönnettävä, että kotikenttäedun huomasi selkeästi. Tamma oli hyvin kuulolla ja toimi radalla paremmin kuin koskaan. Hommasimme ratamestariksi kokeneen Thierry Dufortin, joka oli rakentanut oikein mielekkään radan, jossa oli sopivasti haastetta. Radan käännekohdaksi osoittautui okserin ja kapean pystyn väli, jossa useampi ratsukko joutui todenteolla miettimään reittiään. Nonon hyvän vireen vuoksi uskalsin ottaa riskin ja lähestyä pystylle lyhyemmän kautta. Se kannatti, sillä saimme lopulta puhtaan radan ja aikamme alitti johtoa pitäneen ratsukon. Toinen voitto putkeen Nonolla!
Kilpailuiden vilskeen rauhoituttua ehdimme vielä ennen kotiinpaluuta pyörähtää tänään päivällä hieman tutkiskelemassa Avignonin nähtävyyksiä... Viva la France.
© Fernando Stankuns / lisenssi
Hyppäsin 140cm luokassa Nonolla ja on myönnettävä, että kotikenttäedun huomasi selkeästi. Tamma oli hyvin kuulolla ja toimi radalla paremmin kuin koskaan. Hommasimme ratamestariksi kokeneen Thierry Dufortin, joka oli rakentanut oikein mielekkään radan, jossa oli sopivasti haastetta. Radan käännekohdaksi osoittautui okserin ja kapean pystyn väli, jossa useampi ratsukko joutui todenteolla miettimään reittiään. Nonon hyvän vireen vuoksi uskalsin ottaa riskin ja lähestyä pystylle lyhyemmän kautta. Se kannatti, sillä saimme lopulta puhtaan radan ja aikamme alitti johtoa pitäneen ratsukon. Toinen voitto putkeen Nonolla!
Kilpailuiden vilskeen rauhoituttua ehdimme vielä ennen kotiinpaluuta pyörähtää tänään päivällä hieman tutkiskelemassa Avignonin nähtävyyksiä... Viva la France.
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Kouluvalmennus 12.6.2013
"Disa on taas onnistunut mainonnassa." Thomas oli tuumaillut, kun Sjöbackan maneesissa verrytteli yksi ratsukko keskiviikon Helppo B -tasoiseen kouluvalmennukseen, jossa aiheena oli rentous ja kuuliaisuus. Brainchildin virkeä musta ori "Fellu" väläytteli hyviä pätkiä, mutta silloin tällöin sen keskittyminen herpaantui tahtirikkoon tai pieneen takapuolen viskomiseen.
brainchild - Rägbys Vociferous
Fellu ei alkuun osoittanut kovin suurta kiinnostusta tehtäviä kohtaan, vaan se kulki vauhdikkaasti vähän sinnepäin. Ratsukolla oli verryttelyssä hyviäkin pätkiä, mutta aina välillä ori mutkitteli johonkin suuntaan. Omista maailmoistaan Fellu havahtui, kun ratsastaja haki sitä kuulolle neliön muotoisella kuviolla, jossa hän ensin seisautti hevosen ennen kulmia ja siirsi siitä etuosan oikeaan suuntaan. Brainchild keskittyi olemaan eläytymättä liikaa tilanteeseen ja pitämään kädet rauhallisesti paikoillaan. Ratsastaja sai pidettyä hyvän, tasaisen tuntuman, mikä rauhoitti herkkää Fellua. Lopulta harjoitus onnistui sujuvasti hyvässä tahdissa pysyen niin käynnissä kuin ravissakin. Laukkaa harjoiteltiin ympyrällä, jossa joka toisella neljänneksellä nostettiin laukka ja joka toisella siirryttiin käyntiin. Ensimmäiset nostot olivat oikein hyviä, mutta sitten ori sai vipinää kinttuihin, eikä olisi malttanut vaihtaa hitaampaan askellajiin pompottamatta hetken ravissa tai heilauttamatta takasiaan vähän ilmassa. Fellun käydessä kierroksilla, on parempi saada istunta-avut läpi ja mielummin antaa sen mennä vähän eteenpäin, kuin ottaa liiaksi ohjilla kiinni, jolloin orilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä ylöspäin pomppujen muodossa. Brainchild antoi Fellulle enemmän tilaa ja huomasi, että pienet ohjan puristukset nyrkkiin ja syvälle satulaan istuminen riittivät tasaisten siirtymisten tekemiseen.
brainchild - Rägbys Vociferous
Fellu ei alkuun osoittanut kovin suurta kiinnostusta tehtäviä kohtaan, vaan se kulki vauhdikkaasti vähän sinnepäin. Ratsukolla oli verryttelyssä hyviäkin pätkiä, mutta aina välillä ori mutkitteli johonkin suuntaan. Omista maailmoistaan Fellu havahtui, kun ratsastaja haki sitä kuulolle neliön muotoisella kuviolla, jossa hän ensin seisautti hevosen ennen kulmia ja siirsi siitä etuosan oikeaan suuntaan. Brainchild keskittyi olemaan eläytymättä liikaa tilanteeseen ja pitämään kädet rauhallisesti paikoillaan. Ratsastaja sai pidettyä hyvän, tasaisen tuntuman, mikä rauhoitti herkkää Fellua. Lopulta harjoitus onnistui sujuvasti hyvässä tahdissa pysyen niin käynnissä kuin ravissakin. Laukkaa harjoiteltiin ympyrällä, jossa joka toisella neljänneksellä nostettiin laukka ja joka toisella siirryttiin käyntiin. Ensimmäiset nostot olivat oikein hyviä, mutta sitten ori sai vipinää kinttuihin, eikä olisi malttanut vaihtaa hitaampaan askellajiin pompottamatta hetken ravissa tai heilauttamatta takasiaan vähän ilmassa. Fellun käydessä kierroksilla, on parempi saada istunta-avut läpi ja mielummin antaa sen mennä vähän eteenpäin, kuin ottaa liiaksi ohjilla kiinni, jolloin orilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä ylöspäin pomppujen muodossa. Brainchild antoi Fellulle enemmän tilaa ja huomasi, että pienet ohjan puristukset nyrkkiin ja syvälle satulaan istuminen riittivät tasaisten siirtymisten tekemiseen.
torstai 21. maaliskuuta 2013
Muutosten tuulahduksia
Mikä saisikaan tallinpitäjän onnellisemmaksi, kuin se fakta, että lähes vuoden kestänyt "pieni pintaremontti" alkaa vihdoin näyttää päivä päivältä valmiimmalta! Pienemmät yksityiskohtaiset parannukset on viittä vaille kunnossa, parin jutun kanssa odotellaan lumien sulamista pois ja suuremmat investoinnit onkin jo hoidettuna alta pois. Ulkokentän pohjan parannus, check. Uusitut tarhat, check. Solariumlaite, check. Etenkin viimeisin kapistus on otettu innolla vastaan niin ihmisten kuin hevosten puolesta. Oikeastaan aivan kaikki hevoset ovat nautiskelleet lämmöstä ja UV:sta puoliunessa, alahuulet maata viistäen, joten ainakin rentouttavia vaikutuksia laitteella on.
Viimeisen kuukauden ajan olemme synkistelleet Christinen kanssa Lunan orivarsan, Kaapon, myyntiä ja laikkuponin lähtöä Susikallioon. Kaapo pääsi tutustumaan pihattoelämään ja Rille asustelee nykyisin samassa pihapiirissä suomenhevosorini Topin kanssa, joten sen kauemmas siitä riiviöstä ei päästy. Vaikka Christine oli erityisen kiintynyt Rilleen ja ratsasti ruunan päivittäin, seisoi se tallissa kuitenkin vähän ylimääräisenä. Taitavasta kenttäponista on toivon mukaan enemmän iloa ratsastuskoulussa ja jos ei homma suju, lupasin Christinen mieliksi ottaa Rillen takaisin. Se ei kylläkään näytä kovin todennäköiseltä, sillä touhukas poni on jo sulattanut yhden hoitajatytön sydämen Susarissa. ;)
Kovin kauaa apea mieliala meilläpäin tuskin pesii kahdesta tärkeästä hevosesesta luopumisesta huolimatta. Viimeisin viikko on pakottanut siirtämään ajatukset eteenpäin toisiin asioihin, sillä sain puhelinsoiton, joka muutti erään hevosemme elämää. On suuri harmi, että ranskalaistalli Charmant on päätynyt ajamaan hiljaksiin toimintaansa alas ja laittamaan yksityishevoset pois. Ehdimme jo vähän tottua huippuluokan puitteisiin ja suunnitella kisakautta lähempänä Keski-Eurooppaa, mutta teimme siitä huolimatta Thomaksen kanssa päätöksen tuoda Nono joksikin aikaa Suomeen. Tamma on treenannut Ranskassa hyvin ottein viimeiset kolme kuukautta, joten olen jo alkanut pitää ajatuksesta, että pääsemme jatkamaan harjoittelua intensiivisemmin ja aloittamaan kilpailemisen mahdollisesti aivan pian täältä kotimaasta käsin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)