Tilaa ennen meitä pitäneen Robertin tytär Charlotta kävi pudottamassa jo toista kesää perättäin Rollen seuraksi vuotta vanhemman suomenhevosorin "Ruupertin". Uusi kaveri on vähän sellainen nallekarhumainen, joten terävä poni ei joutunut tänäkään vuonna pahemmin nahistelemaan johtajan paikastaan, vaikka hävisikin sekä iässä että koossa. Molemmat kaverukset nauttivat kesästä täysin rinnoin ja pitivät huilitaukoa kaiken uuden oppimisen jälkeen.
Kesä on ehtinyt vaihtua joulunodotukseen, mutta yhä edelleen nurkissa pyörii tuo otus, jonka piti jäädä "ihan vaan kesälaitumen ajaksi, kuten viime vuonna". Charlotta lupaili tulla hakemaan sen aina seuraavana lauantaina, mutta kyseistä päivää ei koskaan tullut. Niklas ja Thomas nauroivat jo tässä vaiheessa Charlotan laittaneen merkille heikkouteni suurimerkkisiin raudikkoihin ja yrittävän nyt salakavalasti ujuttaa orin meille.
Marraskuuhun mennessä kotiinhaun viivästymiselle oli saatu ihan pätevä syykin, joten ajattelin vähän auttaa naista mäessä. Sain omistajan siunauksen jatkaa Ruupertin ratsuttamista, josta tulikin ihan mielenkiintoinen projekti muiden ohelle - yhdet harjoituskisatkin on jo takana. Yhä tuo reppana tallia asuttaa, joten katsotaan kuka meistä kolmesta romahtaa ensimmäisenä säälistä ja allekirjoittaa kauppakirjan: minä, Thomas vai Niklas. Aika alkaa nyt...
perjantai 5. joulukuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti