Tapaus Haute Gittan

© Gestüt Hämelschenburg

Lokakuun loppupuolella yksi huoli ratkesi ja paino sydämen päällä on yhtä hevosta keveämpi. Rakas Gittan-tamma tuli minulle vuotiaana suoraan Tanskasta ja olimme kumpikin, minä ja Thomas, aivan myytyjä. Gitte oli Thomaksen silmäterä, josta piti tulla hienoakin hienompi kouluratsu. Erinäköisten vastoinkäymisten myötä tiemme tamman kanssa alkoivat risteillä eri suuntiin. Reilu vuosi sitten löysimme sille mukavan ja osaavan ratsastajan, mutta yhteistyö katkesi puolen vuoden jälkeen.

Gitte vietti meillä Sjöholmassa leppoisaa kesää laitumella vanhojen kavereidensa kanssa. Salli ja Tuuli jäivät aivan ulkopuolisiksi, kun kaksi tähtiotsaista tummaa tammaa koki riemullisen jälleennäkemisen. Luna ja Gitte olivat koko kesän kuin paita ja peppu. Vertailin vieretysten laiduntaneiden bestisten lihaskuntoa ja huokasin, kuinka erilaisia polkuja samasta lähtöruudusta aloittaneet tammat päätyivätkään tallaamaan.

Gitten asiat lähtivät rullaamaan aivan erilaiseen suuntaan täysin yllättäen. Kesällinen suomenhevosvarsa Laku myytiin lokakuun lopussa Kuuramaan hevostalliin. Vähän Lakun muuton jälkeen kuulin, että Katariina etsi laumaansa uutta aikuista hevosta. Äkkäsin, että tässähän voisi olla hyvä ylläpitopaikka Gittelle. Näytin Katariinalle ohimennen Thomakselta salaa tammalaumassa ollutta Gitteä. Puoliverinen kaunotar sai suomenhevosihmisen heti pauloihinsa. Kotopuolessa asia ei ollut aivan yhtä yksiselkoinen. Thomas oli alkanut puhua ”vaikka kahden suomenhevosen” siirtämisestä siirtotalliin niin, että Gittelle vapautuisi paikka päätallista, joten pohdinnan jälkeinen päätökseni luovuttaa Gitte ylläpitoon aiheutti hieman eripuraa meidän kahden välille.

Rakas musta on kuitenkin aina tervetullut takaisin kotiin. Kun näin tapahtuu, lupasin Thomakselle rakentaa vaikka omin pikku kätösin sille karsinan talliin, jos muuten ei ole tilaa.