"Egon! Mitäpä jos vaikka otat matsin Paavon kanssa?" hihkaisin toimiston puoleisesta päädystä.
Talikon väijytys lakkasi ilmaa halkoneen pehmopesukarhun tömähdettyä tallin käytävälle. Koiranpentu loikkasi sillä sekunilla tutkimaan mikä siellä vilahti, ja ilahtui silminnähden tunnistaessaan lempilelunsa. Alkoi armoton murina, retuutus ja paini. Hoitopaikalla lähinnä nuokkunut Sävykin havahtui ja asteli uteliaasti niin pitkälle kun molemminpuoliset narut antoivat myöden nähdäkseen mitä käytävällä oikein tapahtuu.
"Kiitos" Christine puhisi kulmat kurtussa. Hyperenerginen belggaripentu ei aivan kuulunut pikkukoiraihmiseksi tunnustautuneen apulaiseni suurimpiin suosikkeihin. Hymyilin itsekseni asetellessani satulaa Sävyn selkään. Kyllä nuo tuosta vielä toisilleen lämpeävät, kunhan hain hampaat vaihtuvat ja käytöstavat alkavat vakiintua.
 |
| Pörröpallo ei ole enää näin pieni... Se täytti jo 3kk! © Andrea Noren / lisenssi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti